tiistai 20. elokuuta 2013

Kuvia SnowFlakes Seikkailusta!

Oikein iso kiitos kaikille ihanille kisaajille! Hienoa tsemppiasennetta! Toivottavasti viihdyitte ja palautetta saa toki lähettää meille sähköpostitse tai Facebookin kautta. Toivottavasti treenit jatkuvat nyt iltarasteilla, meloen ja pyöräillen!



Järjestäjän (Annen) kisakuvia löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/107147408701915967865/SnowFlakesSeikkailu2013

Sekä Facebookista (muutama vähemmän Facebookin bugittelun takia):
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.503649793047368.1073741827.106330459445972&type=3

Mikko Rantahakalan ottamia kuvia:
http://avantiadventure.blogspot.fi/2013/08/valokuvia-snowflakes-seikkailusta.html

Adventure TP:n kuvia:
https://plus.google.com/photos/112832088085186048768/albums/5913533175144956033

Terkuin,
Hiutaleet

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Team SnowFlakes & Friends Sulkavan souduissa 2013

Pikkujouluissa saadaan yleensä todella hyviä ideoita.  Sieltä glögimukien ääreltä pyörähti tämäkin projekti käyntiin.  Ja kun vielä Minna- Hiutale lupasi auliisti puolisonsa meille perämieheksi ja mökin käyttöömme täysihoidolla, aivan soudun lähtöpaikan vierestä, olimme myytyjä. 

Kevään kuluessa tuli miehistömuutoksia ja niin aloitettiin värväys kavereista ja kavereiden kavereista. Lopulta meillä oli kasassa iloinen sakki ja vielä pari varamiestäkin. Jäiden lähdettyä pääsimme aloittelemaan soutuharjoituksia Soutustadikalta SMARK:ilta vuokratussa kirkkoveneessä . Harjoituksia ehdittiin pitää ennen H-hetkeä kymmenkunta kertaa. Omalta ja vuokraperämieheltä saimme arvokkaita oppeja, joiden avulla saimmekin  SMARK 4 kirkkoveneen ennätysvauhtiin.

Suurin osa soutajista saapui mökille perjantaina alkuillasta. Ilmassa kihisi jännitystä, sillä olihan veneessämme monta ensikertalaista. Kellon lyödessä yksitoista illalla, kävelimme parin kilometrin matkan Hakovirralle, jonne meidän veneemme kuljetettiin iltasoudun jälkeen. Veneen tuojat kehuivat että iltasoutajat olivat tehneet tämän veneen reittiennätyksen. Mehän otimme tämän haasteena mutta pilke silmäkulmassa. Pakkauduimme paattiin ja soudimme veneen mökkirantaan.

Puolen yön aikaan kävi mökkirannassa hyväntuulinen kuhina, kun kaikki soutajat virittelivät juomatankkejaan ja eväskippojaan purkkiin kiinni, hyttysarmeijan hyökätessä samalla suurhyökkäystä. Penkkien säädöissä mustiksi rasvaantuneilla käsillä syntyi melkoisen hauskaa jälkeä hienosäätäjien torjuessa samalla hyttysten hyökkäilyä. Viritysten valmistuttua sauna kutsui vielä. Sen jälkeen mökkien asukit vaipuivat unten maille.

Kellon lyödessä kuusi aamulla, kuului kutsu perämiehen keittämälle maittavalle  aamupuurolle. Lievää jännitystä oli ilmassa kun aamupalaa haukkailtiin. Kello löi 7.30 ja perämiehemme Timo kehoitti soutajia astumaan purkkiin. Vilkutimme heit ja toivotimme tsempit, Sallalle, joka starttasi 58km yksinsoutuun kolme varttia meidän jälkeemme. Perämiehemme käskystä vedimme ensimmäisen vedon ja soudimme kohti Hakovirtaa ja lähtöpaikkaa. Meille ensikertaisille oli varattu takarivin lähtöruutu mutta jo tässä vaiheessa perämiehemme kokemus oli meille suureksi hyödyksi ja vaivihkaa liu’uttelimme sulavasti hyviin lähtöasemiin porukan puolivälin paikkeille.

Lähtölaukaus pamahti ja veneet kiihdyttivät täyteen matkavauhtiin. Perämiehemme valitsi loistavat ajolinjat ja saimme soutaa omalla rytmillämme ilman lähikontakteja naapuripaatteihin. Tahtiairomme Suvi ja Tomi tekivät tarkkaa työtä ja meidän muiden oli helppo seurata heidän souturytmiään. Maisemat olivat silmiä hiveleviä auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja mieltä jäi kutkuttamaan upea linnavuori aivan reitin alkupäässä. Perämies informoi meitä koko ajan matkan edetessä vauhdistamme, kannusti  positiivisesti ja tarkisti tahtia. Fiilis purkissa oli mukavaa ja iloisen leppoisaa soudun edetessä. Diplomaattisesti Timo myös teki ratkaisun ja ohjasi meidät  lähtömme  nopeimmalle pissitauko rantautumiselle 3.5 minuutiksi. Lepistön Selkä koetteli meidän soutajien voimia ja vene liikkui todella tahmeasti mutta kannustuksella ja hammasta purren soudimme paatin maaliin ajassa  5.33.59. Samalla rikoimme paatin edellisenä iltana soudetun reittiennätyksen kuudella minuutilla. Maaliintulon jälkeen oli hienoa tuuletella Soutustadionin edessä. 





 Hiukan hengähdettyämme soudimme veneen rantautumispaikkaan lähemmäksi Sulkavan keskustaa. Hiutaletiimi kavereineen purkautui maihin hiukan kankein koivin mutta hymyssä suin. Perämiehemme lahjoitti meille skumppapullon hienon soudun päälle ja naamat messingillä poseerasimme ryhmäkuvassa. Hyvä me! 






 Kuvauksen ja purkin tyhjentämisen jälkeen suuntasimme Soutustadionille syömään. Kyllä ruoka maistui. Tankkauksen jälkeen siirryimme kylmien juomien kera rantaan kannustamaan Sallaa maaliin. 




 Salla souti upeasti maaliin ajassa 6.32 ja sijoittui kolmanneksi saaden SM-pronssimitalin kaulaansa. Upea soutu. 

Pikkuhiljaa palailimme mökille saunomaan ja syömään ja suunnittelemaan uusia seikkailuja. Kenties Hiutaleita kirmaa ensi kesänä Sveitsin rastiviikolla Toblerone-vuoren maisemissa. Kuka tietää?? Leppoisan illan päätteeksi suuntasimme vielä iltaverryttelyyn jammailemaan Laura Voutilaisen tahtiin. 

Kiitos Flakesit, Fakesit ja Friendsit! Mahtava porukka ja hieno soutu! Ja iso Kiitos Minnalle ja Timolle järjestelyistä!

Tässä vielä faktaa Team SnowFlakes & Friends veneen suorituksesta:
Veneessä soutivat Hiutaleista: Hanna, Minna K-S, Petra, Päivi ja Virva. 
SnowFakeseja edustivat Nasse ja Terho. 
Friends osastoa edustivat: Anna, Piia, Maria, Merja, Suvi, Panu ja Tomi.
Ja huippuperämiehenämme toimi Timo.

5km 26.17
10km 52.25
15km 1.19.05
20km 1.44.00
25km 2.13.25
puolimatkan krouvi 2.37.25
30km 2.43.30
35km 3.16.15
40km 4.14.25
45km 4.48.30
50km 5.18.03
58km  5.33.69


Team SnowFlakes @Rokua Geopark Challenge 2013

Varoituksen sana - pitkästä ja vaiherikkaasta syntyi pitkä stoori, toivottavasti et pitkästy matkassamme (pääasiassa nähtynä Kaisun silmin).. Joukkueiden etenemistä voi vielä (ainakin nyt blogin kirjoittamisen aikaan) käydä tarkastelemassa osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20130705rokua/

Rokua Geopark Challengen kolmas versio kisattiin tänä vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kisakeskuksenaan Muhos Oulujokivarressa Oulun ja Rokuan puolivälissä. Osallistumisesta kisaan päätettiin tiimillä Suvi, Salla ja Kaisu jo pitkälti vuoden 2012 puolella ja valmistautuminen suoritettiin huolellisesti, mutta murheilta ei vältytty. Kaisun jalkavaivat alkoivat toukokuun lopulla estäen viimeistelykisastartin Suvin kanssa Joensuussa ja Jukolan viestin viennin, lisäksi Suvi kärsi jalkavaivoista pari viikkoa ennen starttia. Kaikesta huolimatta fiilikset viimeistelyleirillä Keuruun maastoissa juhannuksena valoivat uskoa siihen, että starttiviivalla nähtäisiin Team SnowFlakes vaikkakaan ei ehkä aivan terävimmässä iskussa.

Kisamateriaalien jako ja köysitekniikoiden testaus alkoi Muhoksella Montan leirintäalueella torstai-iltana. Köysittelyissä testattiin sekä jumarointi että laskeutuminen, minkä jälkeen saattin reitin kartat täydentämään aikaisemmin jaettua reittikirjaa ja tulevan koitoksen suunnittelu voitiin aloittaa todenteolla. Prologin, jonka arvioitu kesto oli 3 tuntia, materiaalit jaettaisiin vasta startissa. Prologin jälkeen luvassa oli pitkä maastopyöräpätkä (103 km / 8:00 h), melonta (22 km / 5:20 h), canyoneering (20 km / 4:50 h) ja hieman lisää maastopyöräilyä höystettynä suojuoksulla (??).  Näillä eväillä esitiedoista jäi prologiin jäljelle juoksua, uimapatjailua ja rullaluistelua. Etenkin melonnan ja canyoneeringin matka/aika-suhde antoi jo viitteitä erittäin hitaasta etenemisestä, sillä huonommallakin pulkalla meloo sileässä vedessä helposti 6-7 km/h ja nyt puhuttiin kuitenkin virtaavasta vedestä.

Torstain tunnelmissa köysitestin jälkeen, kohta karttojen kimppuun. Kuva Terho Lahtinen
Suunnistusvastuu jaettiin tiimissä Suvin ja Kaisun välillä Suvin hoitaessa jalka- ja melontapätkät, Kaisun kartturoidessa pyöräosuudet. Salla kantoi vastuun reittikirjan lukemisesta. Reittiä suunnitellessa kävi kyllä selvästi ilmi, että ratamestari on suunnistaja, paljon mahdollisia reitinvalintoja oli tarjolla. Rastien sijoittelu aika kauaskin pyöräiltävistä alustoista herätti tosin hieman hämmennystä ja pyöräkengissä tetsaamista oli siis tiedossa rastien leimaamiseksi. Reittivalintoja vaikeutti myös se, ettei kartan mittakaava 1:45000 antanut oikein tarkkaa kuvaa urien ajettavuudesta ja etenkin Rokuan suunnalla on paljon hiekkakangasta, jossa ajoneuvolla ajettava ura voi olla leveä ja selkeä, mutta pyörällä ajettavaksi todella tuskainen juoksuhiekka. Paljon ratkaisuja täytyi siis jättää maastoon tehtäväksi. Kartoissa oli myös todella paljon informaatiota ja pientä pränttiä, joten rastiympyrät olivat suuria ja vauhdissa suunnistaminen etenkin huonommilla alustoilla hankalaa. Reitit saatiin suunniteltua, kartat päällystettyä, kamppeet pakattua ja viimeiset tankkaukset tehtyä ihan hyvissä ajoin ja vielä jäi aikaa kunnon yöunille, jos jännitykseltä olisi saanut nukuttua.

Herätys, aamupala, kamppeet autoon ja kisa-alueelle Ponkilan pesäpallokentälle. Oman huoltokarsinan pääsi valmistelemaan tuntia ennen starttia, uimapatjat täyteen, pyörät kuosiin ja rullaluistimet esille. Puolta tuntia ennen kapteenien kokouksessa jaettiin prologin reittikirja, jonka mukaan tiedossa oli kolme osuutta: 5,4 km juoksu, 5,4 km juoksu+uinti, 11 km rullaluistelu+juoksu. Kartat jaettaisiin vasta startin pamahdettua. Muutamat tarkentavat kysymykset ja viimeisiä minuutteja jännäämään. Joukkueita ja katsojia tuntui olevan paljon paikalla ja fiilis aurinkoisella stadionilla hyvä. Päivästä oli tulossa kuuma, joten juomisesta olisi huolehdittava kunnolla ja uimatehtävät olivat erittäin tervetulleita.

Viimein oli aika ryhmittyä starttiviivalle kotipesään. Kentän takalaidan korokkeella jaettaisiin ensimmäisen suunnistuksen kartta. Päätimme lähteä jo olosuhteiden pakostakin omaa vauhtia, Kaisun jalka ei antaisi armoa näissä ensimmäisissä tehtävissä ja prologissa olisi vain ollut mahdollisuus tärvätä koko loppukisa, mikäli vauhti olisi ollut liian kova. Letka säntäsi metsään ilmeisesti kärjen perässä ja pam - eka pummi. Väittäisin, että 95 % joukosta pummasi ensimmäisen rastin hakien sitä väärästä ojasta. Nokkospuskat, ryteiköt ja ojanpohjat tulivat tutuiksi jo ensimmäisellä osuudella ja ¾-osa trikoot + polvisukat olivat oikea valinta. Aijai niitä, jotka starttasivat lyhyenlyhyissä shortseissa.. Rasteja haettiin ojista ja ojarummuista sekä muuten vaan puskasta aivan Muhoksen keskustan tuntumassa. Otimmepa askelia säästääksemme yhden uinti-reitinvalinnankin, joka osoittautui onnistuneeksi. Aikaa kului. Sitä kului huomattavasti ennakoitua enemmän meillä osin tietysti siitä syystä, ettei etenemistä juuri juoksuksi voinut kehua, tulimme ensimmäiseen vaihtoon toiseksi viimeisenä ajassa 15 minuuttia kärjen perässä.

Prologissa Oulujoen rantakaislikossa suhisi. Kuva Terho
Nopea vaihto, uimapatjat kainaloon ja pelastusliivit päälle. Toinen pitkältä tuntunut juoksuosuus edessä. Mustat mietteet pyörivät kyllä allekirjoittaneen päässä, vaikka ilma oli mitä aurinkoisin. Matkanteko oli tuskaista. Lisäksi valittu kahden patjan taktiikka, eli Kaisu ja Suvi etenivät yhdellä patjalla, osoittautui hitaahkoksi virtaavassa vedessä, sillä syvemmällä uinut patja tuntui pyörivän virtausten mukana. Osuudelta tultiin vaihtoon jo 35 minuuttia kärjen perässä vain hetkeä ennen viimeisenä edennyttä Lumikomeettojen joukkuetta.

Rullaluistelussa puntit alkoivat tasoittua ja matka edetä muiden tahtiin. Rullilla ei päästy perille asti yhdellekään rasteista, ensimmäiselle pääsi nurmikkoa pitkin kävellen, välillä työnnettiin tasuria hiekkatiellä ja rastia hakemaan täytyi jalkautua. Viimeinen rullaluistelurasteista naisten sarjassa oli piilotettu Lemmenpolun varteen, kun miehet jatkoivat vielä parille rastille. Rastin löydyttyä palasimme tielle ja valitsimme saman reitin Pyhäkosken voimalaitoksen kautta ennakkospekulaatioissa vahvimpien Naakiman Multitalenttien (myöh. NM) kanssa, kun muut kisasiskot luistelivat Montan voimalaitoksen kautta prologin loppuun. Multitalentit tulivat meitä vastaan pyörillä pian Pyhäkosken jälkeen ja lähempänä stadionia muitakin naisjoukkueita alkoi tippua vastaan. Rullaluisteluosuudella eroa kärkeen ei kuitenkaan juuri tullut lisää ja pääsimme starttaamaan pyörillä ajassa 4:32 (ihanneaika 3 h) samat 35 minuuttia kärjen ja muiden perään.

Salla laskeutuu. Kuva Terho
Pyöräilyn tiesimme meille entuudestaan vahvaksi ja starttasimme valoisin mielin pitkälle pyöräpätkälle. Ensimmäinen rasti löytyikin ongelmitta ja seuraavallekin tulimme sujuvasti, joskin rastilta poistumisen olisi voinut suorittaa paremmin. Jyrkkä törmä pyörää tönäten + lopun vadelma-nokkos-puska harmitti. Tässäkin vaihtoehtoinen reitinvalinta viedä pyörä lähelle seuraavaa rastia ja poimia rasti jalan olisi ollut se oikea, mutta sen tajusi tietenkin vasta nokkospuskassa pyörää tönätessään. Tämän taistelun päälle kun tuli pieni pummi huolimattomasta kartanluvusta johtuen oli suunnistajan mieli taas mustunut. Rasti CP5 sijaitsi Pyhäkosken voimalaitoksella (jota siis ensin kävimme ihailemassa yläkautta) ja kyseessä oli ensimmäinen quest-tehtävärasti. Pummista huolimatta pääsimme jonoon “omalle” paikallemme emmekä hävinneet siinä sijoitusta. Odotusaika antoi myös mahdollisuuden istahtaa hetkeksi ja kerätä voimia, olimme myös ajaneet kilpasiskoja kiinni jo tässä vaiheessa pyöräilyä, joten mielialakin alkoi taas kohota. Quest alkoi valjaiden pukemisella ja suunta otettiin ensin laitoksen kellariin hakemaan leima. Otsalamppua tarvittiin keskellä päivää. Alimmalta tasolta kellarista kiivettiin portaita 11. kerrokseen, mistä oli köysilaskeutuminen takaisin alatasolle. Pääsinpä antamaan siinä laskeutumista valmisteltaessa pikaisen haastattelun Kalevan toimittajallekin :D. Laskeutuminen sujui tiimiltä nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa ja toisten naisjoukkueiden takaa-ajoa. 

Seuraavilla rastiväleillä oli tarjolla hieman maastoajoakin ja jo rastilla CP8 saimme ensimmäisen näköyhteyden edellämeneviin. Näinpä pidemmällä rastivälillä CP9:lle otimmekin jo kaksi edellä kulkenutta tiimiä: Rokua Sisters (RS) ja Karsu ladyt (KL) kiinni ja lähestyimme ensimmäisenä rastia, joskin taas huolimattoman kartanluvun aiheuttamasta koukusta johtuen menetimme edun. Pyörä kulki koko joukkueella hyvin Sallan vetäessä vahvasti tiepätkillä ja saavutimme neljännen sijan takaisin edellämme lähimpänä Passion Adventure (PA), sitten ACAdventure (AC) ja kauimpana NM. GPS-seurannan mukaan jäimme hieman PA:n vauhdista tiellä, muuta rastia CP12 lähestyttäessä PA pummasi rastille vievän polun risteyksen, mikä nosti meidät kolmanneksi. Rastilla CP14 teimme pienen pummin yhdessä Lupus Extremen kanssa (miesten sarja), mutta samalla rastilla jäljessä tulleet naistiimit hakivat rastia vielä kauemmin, joten pääsimme tekemään hieman lisää eroa. Samaiselle rastille näytti myös NM tehneen 15 minuutin koukun, joten erot kärjessä pienenivät. Rastille CP15 oli merkitty quest, mutta siellä selvisikin rastin CP25 sijainti ja että quest olisi siellä. Venyneen kilpailun vuoksi pyöräilystä lyhennettiin pitkä pätkä ja kaikki joukkueet ajoivat rastilta CP15 suoraan rastille CP20. Valitsimme tiereitin rasteille 20-22, rastille CP23 oli edessä haastavampi lähestyminen kun alla oli umpeen kasvanut metsäautotie ja hakkuuaukea, eikä järkevää kiertoa oikein ollut tarjolla. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut valita moottorikelkkaura metsäautotielle ja takakautta rastille. Pätkästä selvittiin kuitenkin, sääskiä ja paarmoja syöttäen, ja pyörät käännettiin kohti rasteja CP24 ja CP25. Edessä olevat rastit “pakottivat”  joen ylitykseen pyörän kanssa. Löysimme jalansijat ensiyrittämällä ja jokipenkan ylöstönäämisen jälkeen matka jatkui kohti odotettua kuumailmapalloon jumarointi -questiä rastilla CP25. Harmiksemme paikalle saavuttuamme saimme todeta, että pallo oli otettu alas vain hetkeä ennen saapumistamme kello 22:20 ja saimme tyytyä pelkkään leimaan ja seuraavaan vaihtoon ajoon. Reitin lyhentämisestä huolimatta olimme melkein kaksi tuntia ihanneaikaa jäljessä.
Random pyöräpätkää matkan varrelta. Kuva Terho
Koskissa ei ollut liiemmin vettä, mutta nopeat jalkautumiset
ja paattiin nousut tekivät melonnasta onnistuneen. Kuva Terho
Vaihdossa oli tarjolla lihakeittoa ja voi siskot, että maistui lämmin keitto hyvältä siinä vaiheessa kisaa. Matkaan piti pakata paljon evästä ja juotavaa, sillä takaisin vaihdossa oltaisiin vasta hitaan melonnan ja vielä hitaamman canyoneering-trekin jälkeen joskus aamun tunteina. Mediakin oli kiinnostunut joukkueestamme pyöräilyosuuden nousun tähden ja joitakin älykkäitä kommentteja tuli annettua kameroilla siinä vaihtosähellyksen lomassa. Tulinpa kehuneeksi rymyämistaitojamme tietämättä siitä kuinka hyvin melonta oikeasti sitten tulisikaan sujuneeksi. Edessä oli siis 22 km mutkaista makkarajokea useilla koskilla, matalalla vedellä ja kaatuneilla puilla höystettynä. Starttasimme melontaan 45 minuuttia NM:n ja vain 10 minuuttia AC:n perään. Saimme miesjoukkueiden selkiä kiinni tasaiseen tahtiin heti lähdöstä ja ohitukset tapahtuivat sujuvasti. Saimme pidettyä hyvää vauhtia kiitos Sallan loistavien perämiestaitojen ja tiimityönä erinomaisesti sujuneiden esteiden ylitysten ansiosta. Osa kunniasta taitaa mennä meidän hieman miesjoukkueita kevyemmän elopainon piikkiin emmekä jääneet kiinni läheskään kaikkiin koskiin tai runkoihin vaan pääsimme niistä nopeasti yli tai ainakin helposti irti. AC:n ohitimme tunnin melonnan jälkeen. Säätietojen povaama sadekin saapui melonnan aikana kastellen läpimäräksi ja enää ei tarvinnut ainakaan kuumuutta valitella. Hampaat kalisten oli vedettävä lisää vaatetta niskaan. Karttaa tällä retkellä oli lähes turha lukea, sillä mutkaa oli mutkan perään ja kanto-osuuden maamerkkinä olisi silta. Jalkautumista kanto-osuudelle hidasti hieman rastinotto, sillä CP 27 oli merkitty jokitörmään ennen siltaa ja etsimme rastia rastiympyrästä muutaman joukkueen lipuessa ohitsemme sillalle. Kun rastia ei löytynyt jatkoimme mekin viimeiset 100 m sillalle huomataksemme rastin olevan sillan juuressa. Hieman raivostutti. Kanto-osuudelle tulimme 30 minuuttia NM:n jälkeen. CP28:lla oli mies- ja sekajoukkueille tarjolla pieni jalkapätkä, kun me pääsimme jatkamaan melontaa samoissa merkeissä kohti seuraavaa siltaa ja melonnan viimeistä rastia. Tällä kertaa onnistuimme valitsemaan sillalla päivystäneen kuvausryhmän hämmästykseksi oivallisen rantautumisen koulun edustalla olleen laiturin kautta ja saavuimme tyhjälle rastille. Canyoneeringiin lähdimme toisina vajaat 30 min NM:n perässä kun tässä vaiheessa AC oli jäänyt 35 minuuttia meidän taakse.

Melonnan aikana alkanut rankka sade oli onneksi laantunut, mutta se oli ehtinyt kastella meidät läpimäriksi ja vaikka päällä oli lähes kaikki mukana ollut vaate, kylmä pääsi iholle ennen kuin jalkapätkällä taas lämpö alkoi nousta. Tossuille oli juoksuaskelia edelleen turha ehdotella, mutta aioin kuitenkin yrittää kovaksi tiedettyä 20 km canyoneering-osuutta, vaikka edellisen päivän fiiliksissä olin ollut jo aivan varma, etten siitä selviäisi. Moisista turhista ajatuksista pitäisi oppia pois ja ottaa askel kerrallaan eikä murehtia mahdollisia tulevia hankaluuksia. Canyoneering-osuus seuraili Muhosjokea takaisin ylöspäin rastien sijaitessa joten molemmilla penkoilla, joten joki tuli ylitettyä moneen otteeseen uimalla ja korkea rantapenkka könyttyä ylös raskailla tossuilla sääskien saattaessa matkaa. Vaikka ilman lämpötilan puitteissa vähemmälläkin vaatteella olisi varmaan tarennut, en tahtonut luopua hupullisesta kuoritakista ja housuista, sillä Muhoksen sääsket vähät välittivät hyttyskarkotteista vaan iskivät verenhimoisina ja väsymättä kiinni kulkijoihin. Mittakaavansa vuoksi epätarkka kartta ja vaativa maasto tekivät suunnistamisesta haastavaa, mutta Suvi suoritui vastuullisesta tehtävästä hyvin. Reitinvalinnoissa pyrimme edelleen säästämään askelia, emmekä juuri kierrelleet jokimutkia etsiskellen ylityspaikkoja, joista selviäisi kuivin sukin, vaan ylitimme joen uimalla lukuisia kertoja. Vesi tuntui yllättävän viileältä. Kaikenkaikkiaan tämä osuus jäi hieman pimeään allekirjoittaneella, sillä kaikki energia meni jalkojen eteenpäin siirtelyyn. Lähimmillään AC pääsi osuudella noin 35 minuutin päähän Isterinkoskella, mutta ero venähti vaihtoon tullessa pidemmäksi, osoittautuen näin jälkikäteen tarkastettuna 1 h 15 min mittaiseksi. NM oli saman verran meidän edellämme.

Pääsimme siis stressittä viimeiselle pyöräilypätkälle hieman ennen kello 11. Osuudesta oli helpotukseksemme lyhennetty suo-bike&run-osuus pois ja vain neljä fillarirastia jäljellä, joista viimeisellä selviäisi maalin sijainti. Huolettomuus meinasi kostautua ja osuuden kartta jäädä huoltolaukkuun, mutta onneksi moista virhettä ei päässyt tapahtumaan vaan viimeinen osuus poljettiin ongelmitta ja varmoilla reittivalinnoilla, joskin matkan rasitukset alkoivat tuntua itse kenenkin kropassa. Paineita ei enää tällä osuudella ollut, joten otimme osuuden rauhallisesti. CP52 löytyi taas Muhoksen keskustan liepeiltä jokirannasta, uumoilimme sukellustehtävää, sillä sellaista oli vihjailtu kisan kuluessa vastaan tulevaksi. Questiksi osoittautui rannan läheisyydestä pienistä kaislasaarista Kalevan haku, pariin saareen oli sijoitettu neljä postilaatikkoa, joista yhdessä olisi päivän Kaleva, joka pitäisi ottaa mukaan ja selvittää maalin sijainti. Pyöräillessä jo lähes kuivaneet kamppeet kastuivat taas, etenkin kengät saivat viehättävän liejupeitteen lehteä hakiessa. Hetken tavaamisen jälkeen selvisi, että maaliin tultaisiin Muhoksen kunnantalolla, Lohet-patsaalla. Kysyimme paikallisilta koordinaatteja ja suuntasimme maalia kohti.

Aavistuksen verran rähjääntynyttä ja tuloksesta epätietoista
Snoukkaria maalialueella. Kuva Terho.
Hieno fiilis viimein ylittää maaliviiva ja huuhtoa kisan mudat kintuista suihkulähteeseen. Saavuimme maaliin toisina, mutta varsinainen sijoituksemme oli vielä tässä vaiheessa epävarma missaamamme jumarointiquestin vuoksi - saimme siis jännätä lopullista sijoitus palkintojen jakoon asti. Kisasta jäi ainakin allekirjoittaneelle hyvä fiilis, onnistumisen hetkiä oli monia ja varsinaisia isoja virheitä ei tullut tehtyä - pientä fiilaamistahan näissä touhuissa on aina. Kalusto pelasi (no, uimapatjailuissa olis voinut mennä paremmin), naiset pysyivät hyvissä voimissa 24 h (viimeinen kolme tuntia mentiin rauhassa) - vähän lisää vielä keskittymistä, jotta pääsee eroon viimeisistä herpaantumisista ja rohkeutta tehdä omat valinnat ja pysyä niissä. Reittivalinnoissa olisi ehkä vielä toivomisen varaa siinä, että mahdollisuuksia tarkastelisi hieman avarampikatseisesti, ainakaan tässä kisassa "pyörän kanssa rastille" ei todellakaan ollut nopein/paras ratkaisu, vaikka jostakin matkan varrelta sellainen on pyöräsuunnistuspätkille selkärankaan iskostunut.

Vaikka varsinaista ulkopuolista huoltoa ei kisassa sallittukkaan on kisaa seuraavilla porukoilla suuri merkitys! Kiitos Terho, Pekka sekä Aino. Terholle vielä erikoismaininta yöllä sateessa jokirannassa tehdyistä aalloista, ne nostivat läpimärkien Hiutaleiden fiilikset kanootin pohjan mutavellistä ja sai meloihin uutta huisketta.

Lisää kisafiiliksiä on taltioituina eri tiimien blogeihin ja kuvamuodossa esimerkiksi Tapani Launosen Flickr-tilillä, Tuulia Miettisen sivuilla sekä sanomalehti Kalevan nettisivuilla.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Snowflake’in rinnalla ensimmäisen kerran myös Snowfake!

Team Snowflake & Snowfake kilpaili Joensuun (Liperin) Pärnävaarassa Karelian seikkailu-urheilijoiden järjestämässä Ursak I – multisportkilpailussa 8.6.2013. Snowflakesina oli Suvi Saarinen ja Snowfakesina miehensä Pekka Teivaanmäki.

”Kävi nimittäin niin, että alkuperäinen parini oli Kaisu Soivio, aito Snowflakes. Kaisu kuitenkin estyi osallistumisesta kaksi päivää ennen kilpailua, joten aloin kysellä itselleni paria. Kysely ei tuottanut tulosta ja käännyin mieheni puoleen. Vaikka joskus olemme puhuneet, ettei meidän ehkä kannattaisi kisata yhdessä välttääksemme turhat hankaukset välillämme, niin hätähän ei lue lakia!?

Lastenhoitaja kuljetettiin Turusta Jyväskylään ja edelleen Joensuuhun perjantaina. Lauantaina materiaalien jako alkoi Pärnävaaran hiihtokeskuksessa klo 8.00 ja 9.00 oli startti. Perinteisesti meillä tuli hiukan kiire, mutta valmiina olimme lähtötehtävään siinä missä muutkin. Lähtötehtävässä joukkueen tuli kantaa yhdellä vesikuupalla neljästä ympäristöön sijoitetusta saavista vettä kanisteriin. Toisen jäsenen piti koko ajan olla kanisterin luona. Kaikki saavit eivät näkyneet kanisterin luota. Me päädyimme työnjakoon, jossa Pekka haki aina kaksi kuupallista ja minä yhden. Autoimme myös kantamalla vettä suulla, tekemällä kartasta suppilon, jonka avulla vettä lirutettiin kanisteriin sekä tekemällä kartasta kannen kuupan päälle vettä kantaessa. Pääsimme lähtemään alkutehtävää seuranneeseen melontaan toisena joukkueena.

Melonta tapahtui viereisellä järvellä, johon oli sijoitettu kaksi rastia. Meillä oli järjestäjien tarjoama melontakalusto ja heti alkuun meidät ohitettiinkin ”omalla” nopeammalla vehkeellä. Melonnassa pidimme sijaa kolme loppuun asti. Edellämme menivät Karsun kaksi miesjoukkuetta. Melonnan jälkeen oli coastaleeringrogaining-osuus, jossa siis rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä. Olimme puhaltaneet osittain täyteen yhden ilmapatjan ennen kisaa, ja se kainalossa lähdimme juoksemaan. Toinen patja oli koko ajan mukanamme repussa pakollisena varusteena, mutta uimapatjailut menimme tyylikkäästi yhdellä patjalla päällekkäin. Yllättävän vauhdikkaasti hyvällä patjalla pääsimme eteenpäin kummankin kauhoessa. Toiset käsiräpylät olisivat auttaneet edelleen. Hienojen harjumaastojen kautta saavuimme kauimmaiselle rastille yhdessä HTH - miesjoukkueen kanssa. Siellä erikoistehtävänä oli hakea järveltä uimapatjaillen kahdeksan kanisterin pohjasta numero ja kertoa lopuksi summa rastivalvojalle. Teimme hätiköidyn päätöksen ja lähdimme yhdellä patjalla kauhoen eestaas. Tehtävä olisi kannattanut patjailla vain yhteen suuntaan ja juosta maitse patjan kanssa takaisin. Aikahukka ei ollut järin merkittävä, mutta pitkä patjalla olo jäykisti reisiä ja alaselkää suotta. Uimassa yhtä aikaa olivat Teamit ANSA ja 1Life. Lähdimme HTH:n perässä muutaman minuutin takaisin kilpailukeskukseen. Hieman parempien reitinvalintojen kautta tulimme vaihtoon kutakuinkin samaan aikaan.

Pyöräilyosuus oli mukavaa vaihtelua. Tiukka peesi ja menoksi! Kilpailuaikaan suhteellisen lyhyen pyöräilyosuuden keskellä oli erikoistehtävänä suunnistus, jonka kartat annettiin vasta maastossa. Olimme tehneet kenkien arviointivirheen, emmekä olleet ottaneet mukaan juoksukenkiä, vaan lähdimme metsään pyöräilykengissä. Suunnistus koostui kahdesta lenkistä, jotka kestivät yhteensä n. 2,5h. Työnjakomme oli sellainen, että minä suunnistin kaikki jalka- ja vesiosuudet, Pekka vain pyöräilyt. Pilvinen keli muuttui aurinkoiseksi suunnistuksen aikana, ja juomaa alkoi kulua. Onneksi järjestäjältä saimme nestetäydennystä suunnistuksen lopussa. Mukanani ei ollut suolaa eikä suolaista syötävää, joten jonkinnäköinen suolavajaus tuntui vaivaavan loppupyöräilystä.

Pyöräilyn jälkeen oli vielä rullaluistelu kisakeskuksen viereisellä rullailubaanalla. Se päättyi laserammuntaan asfaltoidulla stadionilla. Viisi yritystä ja jokaisesta hutista yksi 500m sakkokierros. Minulle sakkokierroksia tuli kolme. Lopuksi vielä muistisuunnistus kahdelle rastille, joista toinen oli Pärnävaaran päällä. Tässä vaiheessa reiteni olivat jo melkoisen pökkelöä ja hinauduin Pekan perässä rastien kautta maaliin. Kärki eli Karsun miehet olivat tulleet 1,5h ennen meitä maaliin ja Karsun Piriformis miehet puolta tuntia ennen. Sijoituimme yleisessä sarjassa kolmansiksi, mistä olemme tyytyväisiä. Suunnistukset menivät muutamaa pientä virhettä lukuun ottamatta putkeen. Parityöskentely onnistui ja saattaapa olla, että joskus meistä kuullaan vielä uudestaan!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Ilmoittautuminen SnowFlakes Seikkailuun avattu!

Ilmoittautuminen SnowFlakes Seikkailu 2013 tapahtumaan  on käynnissä osoitteessa ilmo.snowflakesseikkailu.com. Lisätiedot kisasivulta! Kisaamisen sijaan voit ilmoittautua toimitsijaksi - tehtäviä reitin ohjauksesta melonnan turvaamiseen!

Tässä videota viime syksyn kisasta Nuuksiosta - samantyylistä menoa luvassa myös tänä vuonna Tuusulassa!



tiistai 21. toukokuuta 2013

Neljä Snowflakes-joukkuetta mukana Spring Adventuressa

Spring Adventure kisattiin 8.5.2013 Nummi-Pusulan Keräkankareen haastavissa maastoissa. Snowflakes-joukkueet poimivat naisten kilpasarjassa sijat 5 ja 6 ja kuntosarjassa sijat 15 ja 18. Molemmissa sarjoissa joukkueidemme sijoitusten välillä oli vain muutaman minuutin ero ja kärkeen vajaa tunti. Reitin aikana hiutalesiskoja nähtiinkin useampaan otteeseen mutta kuitenkin kisattiin ihan omaa kisaa koko ajan.

"Kuntosarja starttasi liikkeelle pyöräillen ja heti kärkeen teimme hyvän reitinvalinnan ja saavuimme melontaan ennen toisen reitin valinneiden kärkeä", iloitsevat kuntosarjassa yhdessä kisailleet Anu ja Petra. "Melontaosuuden viidakkoseikkailu-quest rantatörmään rämeikössä oli jokseenkin haastavaa 43 muun joukkueen sukkuloidessa kanssamme puiden ja puskien lomassa meloen. Ongimme jo tuolloin vedessä kelluneen rastin takaisin lepänoksille kilpasarjoja odottelemaan, mutta sieltä se on näköjään myöhemmin taas lentänyt - aaltoihin kadoten." Petran ja Anun kokonaisaika oli 3.59.02 ja ero kärkeen vajaan tunnin.

"Kuntosarjan hauskoin rasti oli quest, jossa tehtävänä oli tasapainotella köysillä. Harmi, että vain toinen kilpailijoista pääsi suorittamaan tehtävän", toteaa Anu, joka suoritti kyseisen tehtävän loistavalla varmuudella. Lopun suunnistus jyrkkärinteistä suppamaastoa ylös-alas vei reidet hyvin hapoille: juuri sitä, mitä kisasta oli lähdetty hakemaankin eli haastetta kuntoiluun! Petran ja Anun kokonaisaika oli 3.59 ja sijoitus 15. kuntosarjassa.

"Eipä voisi kaunista kevätlauantaita paremmin viettää: reilut neljä tuntia kehoansa haastellen ja hienosta kisafiiliksestä nauttien", sanoo kuntosarjassa Virvan kanssa kisannut Mervi. "Joukkueessamme Virva hoiti suunnistuksen rautaisella ammattitaidolla eikä turhia koukkauksia otettu! Edellisestä melonnasta oli vuosia aikaa ja sen kyllä tunsi seuraavana päivänä yläselän lihaksissa. Quest oli todella vaativa tasapainotehtävä mutta niin vaan kieli keskellä suuta sekin onnistui. Viimeinen puunväli oli vaikein ja siinä putoaminen olikin tosi lähellä – onneksi sain heittäydyttyä puuta syleilemään, pienestä oli kiinni. Tämä ensikertalainen taisi jäädä kerrasta koukkuun." Virvan ja Mervin kokonaisaika oli 4.08.27.

"Naisten kilpasarjan haastavin osuus oli ehdottomasti vaativaan suppamaastoon sijoitettu suunnistus. Linnuntietä kuuden kilometrin matkalla oli reippaasti korkeuseroja ja vaikeita rastipisteitä.Suoraankin rastille olisi voinut mennä", sanoo kilpasarjassa 6. sijoittuneessa Snowflakes-joukkueessa suunnistuksesta vastannut Ellu.

"Kaikkiaan kuljimme kisassa 50 kilometriä, pääosan tosin pyörällä. Nousua kertyi GPS:n mukaan kaikkiaan noin 700 metriä, mutta kisan aikana se tuntui vielä suuremmalta määrältä", sanoo naisten kilpasarjassa yhdessä Päivin kanssa kisannut Anne. "Turhaa aikaa käytimme kirjaimellisesti hukkuneen quest-melontarastin etsimiseen. Joukkueen kisasuoritus oli kuitenkin kokonaisuudessaan sujuva, tosin parannettavaa on juoksu- ja maastopyöräilyvauhdissa", jatkaa Päivi. Palkintosijoille päästäkseen tämän joukkueen olisi pitänyt parantaa aikaa noin puoli tuntia.

Hauskaa oli ja sääkin oli mitä mahtavin! Kiitos järjestäjille ja kanssakisaajille. Tästä eteenpäin kisakuntoa ja -nälkää kasvatetaan monipuolisella treenillä ja hyvällä palautuksella toteavat Snowflakes-naiset.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Vappumelonta 2013 Keravanjoella


"”Vaativia" koskia on tosiaan matkan varrella muutama kappale, mutta nähtäväksi jää, mitä vaativa (näillä vesillä) tarkoittaa" (...) "Jos kuivapuvun omistaa, niin sen voi toki halutessaan ottaa mukaan. Aiemmilla wappumelonnoilla ei ole pukuja käytetty, vaikka koskia ollaankin laskettu. Yhden kerran ollaan melonnoissa kaaduttu ja silloinkin taisi olla minun syytäni :)"

VAPUNAATTO

Näillä sanoin evästi meitä Keravanjoen Snowflakes-wappumelontaan melavirtuoosi ja retken organisaattori Salla. Sääennustekin lupasi Wapunpäivälle aurinkoista ja lämmintä. Niinpä kuivapuku vaikutti paitsi turhalta, myös aivan liian kuumalta. Reppuun lensivät aurinkolasit, suojakerroin, kumisaappaat, kuitutakki iltanuotiolle ja leiriytymiskamat. Vaihtovaatteet tuli pakattua vedenpitävään pussiin, mutta makaria en viitsinyt ähertää jätesäkkiin; olkoon siellä repun pohjalla, onhan näitä jokia ennenkin melottu.

Vappumelonta on yksi suosituimmista Snowflakesien perinteistä. Se aloittaa aktiivisen kesäkauden ja kokoaa porukan yhteen. Keravanjoella meitä oli seitsemän kanootillista, kaksi melojaa kussakin. Vappumelontaan ovat avecit ja lemmikit tervetulleita; tänä vuonna tosin kevyimmät karvaturrit jäivät maihin. Snowfake-miehiä sen sijaan oli saatu kivasti mukaan kamoja roudaamaan ja yleistä hilpeää tunnelmaa siivittämään.
 

Ellu ja Tomi iloisina vesillä
 
Welhonpesän paatit pantiin veteen Kellokoskella. Mutta eipä aikaakaan kun rauhallinen melonta jo keskeytyi. Mikä, mitäs sieltä puolen kilsan päästä mutkan takaa paljastui...? Pohjapato! Kuohuja ja kiviä! Mikä lie koskenpahanen. Ekat kaksi purkkia kolistelivat kivikosta kunnialla, ja ryhmityimme Hannan kanssa kolmansiksi. Oli kyseessä Hannan eka koski ikinä, meitä molempia vähän jännitti.

Livuimme kohti kuohuja. Pato sujahti altamme ongelmitta, mutta sitten raskaasti lastattu veneemme juuttui kiveen, kallistui, pyllisti ja tulosti meidät melojat tylysti koskeen. Sinne se jäi heti alkajaisiksi, talviturkki, vyötäisiä myöden Keravanjokeen. Ihan uppeluksiin ei sentään menty, mutta kadutti ankarasti kotiin jäänyt kuivapuku ja huonosti pakattu kostunut makuupussi.
 

Tavaraa sen verran, että pärjäisi viikonkin
 
Vaatteiden vaihtaminen rannalla, seuranamme kolmaskin perästä tullut epäonninen kohtalotoveri, vei sen verran aikaa että illan melonta venähti pitkäksi. Vedimme kanootit maihin kymmenen kilsan päässä Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen reunalla. Laavulle oli siitä tietä pitkin matkaa vielä kilometri, mikä oli hyvä – keho lämpeni mukavasti työntäessämme porukalla yhden varusteilla lastatun kanootin apupyörillä tulipaikalle asti. Tuli saatiin nopeasti roihuamaan, teltat pystyyn ja samppanjapullot korkattua, minkä jälkeen tummeneva ilta eteni rattoisasti.
 

Liekitettyjä saappaita ja muita yöllisiä kujeita
 
Istuimme notskilla puoli kahteen asti yöllä, yleisenä hauskuutena runsas buffet-piknikpöytä, rikkinäinen puhelin -hupailu, otsalamppucapoeira ja litimärkien kumisaappaiden kuivatteluoperaatio kuumalla ritilällä. Nimesimme virallisesti seurueemme miespuoliset jäsenet alajaosto Snowfakes'iksi, ja ehdotimme että he voisivat järjestää omana kisanaan Snowfakes Sikailun. Nähtäväksi jää, josko ja missä muodossa koitos toteutuu!

VAPUNPÄIVÄ

Lemmenlaakson Natura-suojelualue on kaunis, mutta luonnontilaisena melojalle hankala, sillä joen yli kaatuneita puita ei korjata pois. Skouttailimme aamutuimaan pahimpia puupatoja ja kiertopaikkoja rannalta ennen kanoottien vesille työntämistä. Tarkoituksenamme oli meloa pitkä päivämatka, 30 km, aina Tikkurilaan asti. Emme aavistaneet miten kauan parin kilometrin mittaiseen alkutaipaleeseen menisi.
 
 
Tukkoista uomaa mönkiessä - vaahtokylpyä ja koivunhalailua

Edellispäivästä viisastuneena emme Hannan kanssa ottaneet kärkipaikkoja, vaan tarkkailimme muiden kaksikoiden etenemistä erilaisisin puupatojen ylitys-, alitus- ja sivuutusmenetelmin ennen kuin valitsimme omat laskulinjamme. Erityiskiitos puheenjohtajallemme Ellulle, joka aveceineen testasi erään poikkeuksellisen kiikkerän kaatuneen männyn kantavuutta nousten sille kanootista. Hups ja pariskunnalta lähtivät paitsi talviturkit, myös turkishatut ja taisi pohjastakin vielä löytyä jotain taskuunpantavaa. Episodin vakuuttamina me muut punkesimme kanoottimme rantaan ja raahasimme ne tiheän vesakon läpi selvemmille vesille pari joenmutkaa tuonnempana.

 
Kaatuu, ei kaadu, kaatuu...
 
Odotellessamme kanooteissamme vaatteidenvaihtoa ja metsään unohtuneen kameran noutoa meillä oli tilaisuus nautiskella auringosta ja skumpasta, jota ihme kyllä oli jäänyt eiliseltä yli. Kanooteista sai hauskan sämpylän kun ne niputti kaikki vierekkäin sopivaan poukamaan virtaukselta suojaan. Ihastukseksemme vastarannalla juoksi iso, musta saukonnäköinen eläin, jonka lajista väittelimme pitkään. Faunaa esiintyi matkallamme myös koirien, telkkien, sorsien ja kuviteltujen karhujen muodossa.



Skumppaa sämpylässä
 
Lemmenlaakson ryteiköistä selvittyämme kello oli jo aika paljon, ja joissakin meistä jo kerran kastuneista alkoi elää pieni toivonkipinä, että ehkä emme ehtisikään matkan loppuosan 'vaikeille ja vaativille' koskille. Tätä emme tietenkään ääneen maininneet. Keravanjoki virtasi korkeana ja rauhallisena keväisen ja lumettoman mutta vielä paljaan peltomaiseman halki, jota metsiköt ja pihapiirit rytmittivät. Virtapaikkoja sattui matkalle muutamia, koskia pari pientä, ei ongelmia. Lounastaessamme aurinkoisella töyräällä keitinten kohistessa ja tuulen leyhyttäessä kutreja elämä tuntui yksinkertaisesti ihanalta.
 
 
Keittimet pöhisemään ja gourmeeta kupuun
 

Puiden ylityksiä ei enää loppumatkasta juuri ollut, mutta siitä huolimatta letkamme venyi kuin mittarimato kanoottien kiilatessa mutkissa vuoroin toistensa edelle, vuoroin perään. Jossain vaiheessa huomasimme yhden veneistä jääneen kokonaan näkyvistä. Ryhmityimme huolestuneina suvantoon odottelemaan. Oliko taas joku kaatunut? Käytimme tauon hyväksemme puutuneita kankkuja lepuutellen ja karttaa tutkaillen.
 

Letkaa keriessä

Kadonneet lampaat saapuivat pitkähkön ajan kuluttua ja syykin selvisi – lounasruoan aiheuttama akuutti allergiareaktio, joka vei erään Snowflakesin voimat tyystin. Hän halusi kuitenkin jatkaa, joten vaihdoimme hänelle vahvimman melojamme purkkikaveriksi ja irtauduimme virran vietäviksi retkemme viimeiselle osuudelle Keravan nuorisovankilalta Korsoon. Oli jo käynyt selväksi, että Tikkurilaan emme ehtisi, emmekä isoihin koskiin. Haavereitta edennyt vauhtikaksikko Suvi & Suvi oli innolla odottanut kunnon kuohuihin pääsyä. Heidän pettymystään hieman lääkitsi viimeinen pikku haaste ennen rantautumista – koskentynkä, jossa oli itse asiassa yksi ainoa iso kivi, mutta salakavalasti sellainen joka näkyi kunnolla vasta kosken alajuoksulta. Tähän kiveen kolahtikin sitten viihdyttävästi joka toinen kanooteistamme, onneksi ilman uintiretkiä. Hannan kanssa valitsimme 'vauhti korjaa virheet' -taktiikan sillä seurauksella että vasta-aalto löi sylini täyteen vettä, mutta pysyimme kutakuinkin pystyssä.
 
 

Hannelen ja Sallan tyylinäytteitä
 
Korson kohdalla vedimme mutaiset ja märät aluksemme maihin ja aiheutimme kylätiellä pienimuotoisen liikenneruuhkan pakatessamme kanootit kuljetusautoon ja itsemme takseihin kohti koteja ja juna-asemaa. Fiilikset olivat raukeat mutta korkealla.

Kommelluksista huolimatta wappumelonta 2013 oli erinomaisesti onnistunut reissu, joka tiivisti yhteishenkeämme ja antoi potkun kohti kesän kiihkeitä kliimakseja metsissä, vesillä, kallioilla ja rannoilla. Laskematta jääneet Matarinkoski, Pikkukoski ja Hanabölenkoskikin kenties vielä valloitetaan (kajakista käsin?) tämän kauden puolella.

- Elisa
 
www.vhvsy.fi/f/keravanjokiesitewww2012.pdf

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Ace Xdream Tallinnassa!

Anne, Petra ja Päivi tekivät ulkomaan seikkailukisadebyytin Tallinnan Xdream-kisassa 28.4.2013. Radat olivat odotetusti mielenkiintoiset ja tarjosivat monenlaista purtavaa. Puitteet kisalle olivat muutenkin loistavat. Lähtö- ja maalipaikka olivat aivan Tallinnan vanhankaupungin kupeessa Vapaudenaukiolla. Osallistujia oli yli 800, pääosin Virosta.


Rakenteilla oleva kisakeskus hotellihuoneemme ikkunasta, ei hassumpaa!

Pyöräparkkimme hotellissa.

Petra, Päivi ja Anne aamulla ennen kisaa matskuja noutaessa.
Kisa alkoi kuuden kilometrin pyöräilyllä poliisisaattueessa. Samalla kun keskittyi joukossa ajoon, oli myös päästävä sisälle karttaan ja seuraavaan tehtävään. Nopista oli pääteltävä puuttuvan sivun luku, ja poimittava tätä vastaava rasti. Tämä älykkyyttä vaativa tehtävä osoittautuikin kompastuskiveksemme, ja toi loppujen lopuksi 45 sakkominuuttia. Mutta sitähän emme matkan varrella tienneet vaan jatkoimme tyytyväisenä pyörällä taas muutaman rastin kautta melontatehtävään.

Tässä kisassa melomaan pääsimme vain nimeksi, yhteensä ehkä 600 metriä. Loput melontarasteista poimimme juosten, osin mukavan viileässä vedessä. Yksi rasteista oli ison kiven päällä ja vaati hämähäkkimäisiä kiipeilykykyjä.

Melonnan jälkeen oli meille uusi Bike Rally, jossa ohjeet kertovat risteysten ja käännösten etäisyydet ja kääntymissuunnan. Onneksi olimme silmäilleet edellisten vuosien karttoja, joten tiesimme periaatteen. Seuraavalla kerralla luemme kuitenkin jo lähdössä koko reitin rastille ja ajamme sinne lyhyintä ja selvintä reittiä. Nyt yritimme lukea ohjeita kirjaimellisesti ajovauhdissa, mutta jouduimme lopulta reitiltä sivuun ja päättelemään rastien sijainnin.

Mukana oli myös perussuunnistusta hienolla mäntykankaalla ja viivasuunnistusta, jossa seurataan karttaan piirrettyä viivaa ja leimataan reitillä olevilla rasteilla. A-sarjalaiset pääsivät lisäksi tarkkuussuunnistamaan rullaluistimin ja pyöräilemään pidempään.

Lähes maaliviivalla joukkueiden kaikki jäsenet vielä soutivat kilometrin soutulaitteella. Se oli oiva tapa hapottaa lihakset. Maaliin pääsi noin kuuden metrin korkeudessa olevaan 30 sentin levyistä kapeaa palkkia pitkin.

Mudassa uitetut popomme kisan jälkeen.

Varsin elämyksellinen kisa siis. Maaliin tulimme B-sarjan naisista viidenneksi nopeimpana, mutta tuo 45 minuutin sakko tiputti meidät sijalle 13. Naisjoukkueita oli mukana 37. Jos ei oltaisi saatu sakkoa ja oltaisiin nipistetty 10 minuuttia ajasta pois niin sija olisi ollut jo 2. Ensi vuonna sitten vauhdikkaammin ja huolellisemmin! Suomalaismenestys oli hienoa, tuloksia voi katsella tarkemmin Xdreamin sivuilta.

- Päivi

Kartta sivu 1
Kartta sivu 2

Järjestäjien tekemä hieno video kisasta:



torstai 17. tammikuuta 2013

Talviseikkailua tekemässä!

Anne ja Petra lähdössä fillaroimaan.
Viime viikonloppuna käytiin muutaman hiutaleen kanssa Oittaalla testaamassa tulevan SnowFlakes Talviseikkailun ratoja. Ainoa syy visiitille ei ollut ratojen testaus vaan olimme myös haastateltavina ja kuvattavina, kun Länsiväylä halusi tehdä Talviseikkailusta jutun. Kisan ratamestari Mikko Kolehmainen oli varustaunut lumikengin, Elllulla oli hiihtokamppeet ja Petralla sekä minulla oli fillarit mukana. Odotan mielenkiinnolla millainen kuva lehteen ilmestyy!

Talviseikkailun järjestelyt ovat muuten hyvällä mallilla. Kartat ovat kohta puoliin valmiina painoon. Ne, jotka osallistuivat viime syksynä Nuuksio Classic polkumaratonille, niin muistavat varmaankin sieltä vedenkestävät kartat. Meidän kartat painetaan tälle samalle Tyvek-materiaalille, joten muoveja ei tarvitse karttoihin. Lisäksi erityispiirteenä on, että Mikko työstää kartta-aineiston itse. Karttojen tekoon käytetään Jarkko Ryypön ohjelmoimaa Karttapullautin-sovellusta, joka muodostaa kartan kohteet Maanmittauslaitoksen avoimista aineistoista. Kisaajille on siis tulossa laadukkaat kartat. Lisää Karttapullauttimesta löytyy ja mallikarttoja löytyy täältä.


Esimerkkiä kartasta.
Käymässä reittejä läpi Oittaan kahviossa.

Oittaalla on uusi yrittäjä Suomen Ladun lopetettua toimintansa siellä vuodenvaihteessa, eli teemme ensimmäistä kertaa yhteistyötä heidän kanssaan. Puitteet ovat meille tuttuja, sillä alkusyksyn SnowFlakes Seikkailu on järjestetty Oittaalla jo kahdesti. Lisää Oittaasta ja heidän palveluista löytyy osoitteesta: http:www.oittaa.fi/

Tällä hetkellä myös lumitilanne näyttää lupaavalta! Nyt vaan peukut pystyssä, että lunta vielä riittää myös helmikuun lopussa. Lumisella kelillä lajeina seikkailussa ovat siis suunnistus, hiihto, luminkenkäily ja pyöräily. Jos ei ole talvipyöräilyä ennen harrastanut, niin kannattaa kyllä hoitaa nastarenkaat fillariin ja jos käyttää lukkopolkimia niin myöskin jotain lisälämmikettä pyöräilykenkien päälle. On kyllä aika viileää puuhaa tuo talvipyöräily, kun matkaa taittaa hieman enempi, eli vaatetus kannattaa myöskin testata!

Ellu lähdössä testaamaan hiihto-osuutta.

Olen saanut muutamia kyselyjä myös hiihtoon liittyen - eli hiihto noudattaa melkein täysin latuverkostoa eli parhaiten liikkuminen onnistuu kyllä ihan perinteisen tai vapaan hiihtotavan suksilla.

Yhteistyökumppaneina SnowFlakes Talviseikkailussa ovat Haglöfs, Budget Sport ja Gococo.

Kannattaa tykkäillä meidän Facebook sivusta kun paljastelemme siellä välillä juttuja seikkailukisoihimme liittyen.

Tervetuloa lämpimästi talviseen seikkailuumme 24.2.2013!

-Anne