maanantai 15. heinäkuuta 2013

Team SnowFlakes & Friends Sulkavan souduissa 2013

Pikkujouluissa saadaan yleensä todella hyviä ideoita.  Sieltä glögimukien ääreltä pyörähti tämäkin projekti käyntiin.  Ja kun vielä Minna- Hiutale lupasi auliisti puolisonsa meille perämieheksi ja mökin käyttöömme täysihoidolla, aivan soudun lähtöpaikan vierestä, olimme myytyjä. 

Kevään kuluessa tuli miehistömuutoksia ja niin aloitettiin värväys kavereista ja kavereiden kavereista. Lopulta meillä oli kasassa iloinen sakki ja vielä pari varamiestäkin. Jäiden lähdettyä pääsimme aloittelemaan soutuharjoituksia Soutustadikalta SMARK:ilta vuokratussa kirkkoveneessä . Harjoituksia ehdittiin pitää ennen H-hetkeä kymmenkunta kertaa. Omalta ja vuokraperämieheltä saimme arvokkaita oppeja, joiden avulla saimmekin  SMARK 4 kirkkoveneen ennätysvauhtiin.

Suurin osa soutajista saapui mökille perjantaina alkuillasta. Ilmassa kihisi jännitystä, sillä olihan veneessämme monta ensikertalaista. Kellon lyödessä yksitoista illalla, kävelimme parin kilometrin matkan Hakovirralle, jonne meidän veneemme kuljetettiin iltasoudun jälkeen. Veneen tuojat kehuivat että iltasoutajat olivat tehneet tämän veneen reittiennätyksen. Mehän otimme tämän haasteena mutta pilke silmäkulmassa. Pakkauduimme paattiin ja soudimme veneen mökkirantaan.

Puolen yön aikaan kävi mökkirannassa hyväntuulinen kuhina, kun kaikki soutajat virittelivät juomatankkejaan ja eväskippojaan purkkiin kiinni, hyttysarmeijan hyökätessä samalla suurhyökkäystä. Penkkien säädöissä mustiksi rasvaantuneilla käsillä syntyi melkoisen hauskaa jälkeä hienosäätäjien torjuessa samalla hyttysten hyökkäilyä. Viritysten valmistuttua sauna kutsui vielä. Sen jälkeen mökkien asukit vaipuivat unten maille.

Kellon lyödessä kuusi aamulla, kuului kutsu perämiehen keittämälle maittavalle  aamupuurolle. Lievää jännitystä oli ilmassa kun aamupalaa haukkailtiin. Kello löi 7.30 ja perämiehemme Timo kehoitti soutajia astumaan purkkiin. Vilkutimme heit ja toivotimme tsempit, Sallalle, joka starttasi 58km yksinsoutuun kolme varttia meidän jälkeemme. Perämiehemme käskystä vedimme ensimmäisen vedon ja soudimme kohti Hakovirtaa ja lähtöpaikkaa. Meille ensikertaisille oli varattu takarivin lähtöruutu mutta jo tässä vaiheessa perämiehemme kokemus oli meille suureksi hyödyksi ja vaivihkaa liu’uttelimme sulavasti hyviin lähtöasemiin porukan puolivälin paikkeille.

Lähtölaukaus pamahti ja veneet kiihdyttivät täyteen matkavauhtiin. Perämiehemme valitsi loistavat ajolinjat ja saimme soutaa omalla rytmillämme ilman lähikontakteja naapuripaatteihin. Tahtiairomme Suvi ja Tomi tekivät tarkkaa työtä ja meidän muiden oli helppo seurata heidän souturytmiään. Maisemat olivat silmiä hiveleviä auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja mieltä jäi kutkuttamaan upea linnavuori aivan reitin alkupäässä. Perämies informoi meitä koko ajan matkan edetessä vauhdistamme, kannusti  positiivisesti ja tarkisti tahtia. Fiilis purkissa oli mukavaa ja iloisen leppoisaa soudun edetessä. Diplomaattisesti Timo myös teki ratkaisun ja ohjasi meidät  lähtömme  nopeimmalle pissitauko rantautumiselle 3.5 minuutiksi. Lepistön Selkä koetteli meidän soutajien voimia ja vene liikkui todella tahmeasti mutta kannustuksella ja hammasta purren soudimme paatin maaliin ajassa  5.33.59. Samalla rikoimme paatin edellisenä iltana soudetun reittiennätyksen kuudella minuutilla. Maaliintulon jälkeen oli hienoa tuuletella Soutustadionin edessä. 





 Hiukan hengähdettyämme soudimme veneen rantautumispaikkaan lähemmäksi Sulkavan keskustaa. Hiutaletiimi kavereineen purkautui maihin hiukan kankein koivin mutta hymyssä suin. Perämiehemme lahjoitti meille skumppapullon hienon soudun päälle ja naamat messingillä poseerasimme ryhmäkuvassa. Hyvä me! 






 Kuvauksen ja purkin tyhjentämisen jälkeen suuntasimme Soutustadionille syömään. Kyllä ruoka maistui. Tankkauksen jälkeen siirryimme kylmien juomien kera rantaan kannustamaan Sallaa maaliin. 




 Salla souti upeasti maaliin ajassa 6.32 ja sijoittui kolmanneksi saaden SM-pronssimitalin kaulaansa. Upea soutu. 

Pikkuhiljaa palailimme mökille saunomaan ja syömään ja suunnittelemaan uusia seikkailuja. Kenties Hiutaleita kirmaa ensi kesänä Sveitsin rastiviikolla Toblerone-vuoren maisemissa. Kuka tietää?? Leppoisan illan päätteeksi suuntasimme vielä iltaverryttelyyn jammailemaan Laura Voutilaisen tahtiin. 

Kiitos Flakesit, Fakesit ja Friendsit! Mahtava porukka ja hieno soutu! Ja iso Kiitos Minnalle ja Timolle järjestelyistä!

Tässä vielä faktaa Team SnowFlakes & Friends veneen suorituksesta:
Veneessä soutivat Hiutaleista: Hanna, Minna K-S, Petra, Päivi ja Virva. 
SnowFakeseja edustivat Nasse ja Terho. 
Friends osastoa edustivat: Anna, Piia, Maria, Merja, Suvi, Panu ja Tomi.
Ja huippuperämiehenämme toimi Timo.

5km 26.17
10km 52.25
15km 1.19.05
20km 1.44.00
25km 2.13.25
puolimatkan krouvi 2.37.25
30km 2.43.30
35km 3.16.15
40km 4.14.25
45km 4.48.30
50km 5.18.03
58km  5.33.69


Team SnowFlakes @Rokua Geopark Challenge 2013

Varoituksen sana - pitkästä ja vaiherikkaasta syntyi pitkä stoori, toivottavasti et pitkästy matkassamme (pääasiassa nähtynä Kaisun silmin).. Joukkueiden etenemistä voi vielä (ainakin nyt blogin kirjoittamisen aikaan) käydä tarkastelemassa osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20130705rokua/

Rokua Geopark Challengen kolmas versio kisattiin tänä vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kisakeskuksenaan Muhos Oulujokivarressa Oulun ja Rokuan puolivälissä. Osallistumisesta kisaan päätettiin tiimillä Suvi, Salla ja Kaisu jo pitkälti vuoden 2012 puolella ja valmistautuminen suoritettiin huolellisesti, mutta murheilta ei vältytty. Kaisun jalkavaivat alkoivat toukokuun lopulla estäen viimeistelykisastartin Suvin kanssa Joensuussa ja Jukolan viestin viennin, lisäksi Suvi kärsi jalkavaivoista pari viikkoa ennen starttia. Kaikesta huolimatta fiilikset viimeistelyleirillä Keuruun maastoissa juhannuksena valoivat uskoa siihen, että starttiviivalla nähtäisiin Team SnowFlakes vaikkakaan ei ehkä aivan terävimmässä iskussa.

Kisamateriaalien jako ja köysitekniikoiden testaus alkoi Muhoksella Montan leirintäalueella torstai-iltana. Köysittelyissä testattiin sekä jumarointi että laskeutuminen, minkä jälkeen saattin reitin kartat täydentämään aikaisemmin jaettua reittikirjaa ja tulevan koitoksen suunnittelu voitiin aloittaa todenteolla. Prologin, jonka arvioitu kesto oli 3 tuntia, materiaalit jaettaisiin vasta startissa. Prologin jälkeen luvassa oli pitkä maastopyöräpätkä (103 km / 8:00 h), melonta (22 km / 5:20 h), canyoneering (20 km / 4:50 h) ja hieman lisää maastopyöräilyä höystettynä suojuoksulla (??).  Näillä eväillä esitiedoista jäi prologiin jäljelle juoksua, uimapatjailua ja rullaluistelua. Etenkin melonnan ja canyoneeringin matka/aika-suhde antoi jo viitteitä erittäin hitaasta etenemisestä, sillä huonommallakin pulkalla meloo sileässä vedessä helposti 6-7 km/h ja nyt puhuttiin kuitenkin virtaavasta vedestä.

Torstain tunnelmissa köysitestin jälkeen, kohta karttojen kimppuun. Kuva Terho Lahtinen
Suunnistusvastuu jaettiin tiimissä Suvin ja Kaisun välillä Suvin hoitaessa jalka- ja melontapätkät, Kaisun kartturoidessa pyöräosuudet. Salla kantoi vastuun reittikirjan lukemisesta. Reittiä suunnitellessa kävi kyllä selvästi ilmi, että ratamestari on suunnistaja, paljon mahdollisia reitinvalintoja oli tarjolla. Rastien sijoittelu aika kauaskin pyöräiltävistä alustoista herätti tosin hieman hämmennystä ja pyöräkengissä tetsaamista oli siis tiedossa rastien leimaamiseksi. Reittivalintoja vaikeutti myös se, ettei kartan mittakaava 1:45000 antanut oikein tarkkaa kuvaa urien ajettavuudesta ja etenkin Rokuan suunnalla on paljon hiekkakangasta, jossa ajoneuvolla ajettava ura voi olla leveä ja selkeä, mutta pyörällä ajettavaksi todella tuskainen juoksuhiekka. Paljon ratkaisuja täytyi siis jättää maastoon tehtäväksi. Kartoissa oli myös todella paljon informaatiota ja pientä pränttiä, joten rastiympyrät olivat suuria ja vauhdissa suunnistaminen etenkin huonommilla alustoilla hankalaa. Reitit saatiin suunniteltua, kartat päällystettyä, kamppeet pakattua ja viimeiset tankkaukset tehtyä ihan hyvissä ajoin ja vielä jäi aikaa kunnon yöunille, jos jännitykseltä olisi saanut nukuttua.

Herätys, aamupala, kamppeet autoon ja kisa-alueelle Ponkilan pesäpallokentälle. Oman huoltokarsinan pääsi valmistelemaan tuntia ennen starttia, uimapatjat täyteen, pyörät kuosiin ja rullaluistimet esille. Puolta tuntia ennen kapteenien kokouksessa jaettiin prologin reittikirja, jonka mukaan tiedossa oli kolme osuutta: 5,4 km juoksu, 5,4 km juoksu+uinti, 11 km rullaluistelu+juoksu. Kartat jaettaisiin vasta startin pamahdettua. Muutamat tarkentavat kysymykset ja viimeisiä minuutteja jännäämään. Joukkueita ja katsojia tuntui olevan paljon paikalla ja fiilis aurinkoisella stadionilla hyvä. Päivästä oli tulossa kuuma, joten juomisesta olisi huolehdittava kunnolla ja uimatehtävät olivat erittäin tervetulleita.

Viimein oli aika ryhmittyä starttiviivalle kotipesään. Kentän takalaidan korokkeella jaettaisiin ensimmäisen suunnistuksen kartta. Päätimme lähteä jo olosuhteiden pakostakin omaa vauhtia, Kaisun jalka ei antaisi armoa näissä ensimmäisissä tehtävissä ja prologissa olisi vain ollut mahdollisuus tärvätä koko loppukisa, mikäli vauhti olisi ollut liian kova. Letka säntäsi metsään ilmeisesti kärjen perässä ja pam - eka pummi. Väittäisin, että 95 % joukosta pummasi ensimmäisen rastin hakien sitä väärästä ojasta. Nokkospuskat, ryteiköt ja ojanpohjat tulivat tutuiksi jo ensimmäisellä osuudella ja ¾-osa trikoot + polvisukat olivat oikea valinta. Aijai niitä, jotka starttasivat lyhyenlyhyissä shortseissa.. Rasteja haettiin ojista ja ojarummuista sekä muuten vaan puskasta aivan Muhoksen keskustan tuntumassa. Otimmepa askelia säästääksemme yhden uinti-reitinvalinnankin, joka osoittautui onnistuneeksi. Aikaa kului. Sitä kului huomattavasti ennakoitua enemmän meillä osin tietysti siitä syystä, ettei etenemistä juuri juoksuksi voinut kehua, tulimme ensimmäiseen vaihtoon toiseksi viimeisenä ajassa 15 minuuttia kärjen perässä.

Prologissa Oulujoen rantakaislikossa suhisi. Kuva Terho
Nopea vaihto, uimapatjat kainaloon ja pelastusliivit päälle. Toinen pitkältä tuntunut juoksuosuus edessä. Mustat mietteet pyörivät kyllä allekirjoittaneen päässä, vaikka ilma oli mitä aurinkoisin. Matkanteko oli tuskaista. Lisäksi valittu kahden patjan taktiikka, eli Kaisu ja Suvi etenivät yhdellä patjalla, osoittautui hitaahkoksi virtaavassa vedessä, sillä syvemmällä uinut patja tuntui pyörivän virtausten mukana. Osuudelta tultiin vaihtoon jo 35 minuuttia kärjen perässä vain hetkeä ennen viimeisenä edennyttä Lumikomeettojen joukkuetta.

Rullaluistelussa puntit alkoivat tasoittua ja matka edetä muiden tahtiin. Rullilla ei päästy perille asti yhdellekään rasteista, ensimmäiselle pääsi nurmikkoa pitkin kävellen, välillä työnnettiin tasuria hiekkatiellä ja rastia hakemaan täytyi jalkautua. Viimeinen rullaluistelurasteista naisten sarjassa oli piilotettu Lemmenpolun varteen, kun miehet jatkoivat vielä parille rastille. Rastin löydyttyä palasimme tielle ja valitsimme saman reitin Pyhäkosken voimalaitoksen kautta ennakkospekulaatioissa vahvimpien Naakiman Multitalenttien (myöh. NM) kanssa, kun muut kisasiskot luistelivat Montan voimalaitoksen kautta prologin loppuun. Multitalentit tulivat meitä vastaan pyörillä pian Pyhäkosken jälkeen ja lähempänä stadionia muitakin naisjoukkueita alkoi tippua vastaan. Rullaluisteluosuudella eroa kärkeen ei kuitenkaan juuri tullut lisää ja pääsimme starttaamaan pyörillä ajassa 4:32 (ihanneaika 3 h) samat 35 minuuttia kärjen ja muiden perään.

Salla laskeutuu. Kuva Terho
Pyöräilyn tiesimme meille entuudestaan vahvaksi ja starttasimme valoisin mielin pitkälle pyöräpätkälle. Ensimmäinen rasti löytyikin ongelmitta ja seuraavallekin tulimme sujuvasti, joskin rastilta poistumisen olisi voinut suorittaa paremmin. Jyrkkä törmä pyörää tönäten + lopun vadelma-nokkos-puska harmitti. Tässäkin vaihtoehtoinen reitinvalinta viedä pyörä lähelle seuraavaa rastia ja poimia rasti jalan olisi ollut se oikea, mutta sen tajusi tietenkin vasta nokkospuskassa pyörää tönätessään. Tämän taistelun päälle kun tuli pieni pummi huolimattomasta kartanluvusta johtuen oli suunnistajan mieli taas mustunut. Rasti CP5 sijaitsi Pyhäkosken voimalaitoksella (jota siis ensin kävimme ihailemassa yläkautta) ja kyseessä oli ensimmäinen quest-tehtävärasti. Pummista huolimatta pääsimme jonoon “omalle” paikallemme emmekä hävinneet siinä sijoitusta. Odotusaika antoi myös mahdollisuuden istahtaa hetkeksi ja kerätä voimia, olimme myös ajaneet kilpasiskoja kiinni jo tässä vaiheessa pyöräilyä, joten mielialakin alkoi taas kohota. Quest alkoi valjaiden pukemisella ja suunta otettiin ensin laitoksen kellariin hakemaan leima. Otsalamppua tarvittiin keskellä päivää. Alimmalta tasolta kellarista kiivettiin portaita 11. kerrokseen, mistä oli köysilaskeutuminen takaisin alatasolle. Pääsinpä antamaan siinä laskeutumista valmisteltaessa pikaisen haastattelun Kalevan toimittajallekin :D. Laskeutuminen sujui tiimiltä nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa ja toisten naisjoukkueiden takaa-ajoa. 

Seuraavilla rastiväleillä oli tarjolla hieman maastoajoakin ja jo rastilla CP8 saimme ensimmäisen näköyhteyden edellämeneviin. Näinpä pidemmällä rastivälillä CP9:lle otimmekin jo kaksi edellä kulkenutta tiimiä: Rokua Sisters (RS) ja Karsu ladyt (KL) kiinni ja lähestyimme ensimmäisenä rastia, joskin taas huolimattoman kartanluvun aiheuttamasta koukusta johtuen menetimme edun. Pyörä kulki koko joukkueella hyvin Sallan vetäessä vahvasti tiepätkillä ja saavutimme neljännen sijan takaisin edellämme lähimpänä Passion Adventure (PA), sitten ACAdventure (AC) ja kauimpana NM. GPS-seurannan mukaan jäimme hieman PA:n vauhdista tiellä, muuta rastia CP12 lähestyttäessä PA pummasi rastille vievän polun risteyksen, mikä nosti meidät kolmanneksi. Rastilla CP14 teimme pienen pummin yhdessä Lupus Extremen kanssa (miesten sarja), mutta samalla rastilla jäljessä tulleet naistiimit hakivat rastia vielä kauemmin, joten pääsimme tekemään hieman lisää eroa. Samaiselle rastille näytti myös NM tehneen 15 minuutin koukun, joten erot kärjessä pienenivät. Rastille CP15 oli merkitty quest, mutta siellä selvisikin rastin CP25 sijainti ja että quest olisi siellä. Venyneen kilpailun vuoksi pyöräilystä lyhennettiin pitkä pätkä ja kaikki joukkueet ajoivat rastilta CP15 suoraan rastille CP20. Valitsimme tiereitin rasteille 20-22, rastille CP23 oli edessä haastavampi lähestyminen kun alla oli umpeen kasvanut metsäautotie ja hakkuuaukea, eikä järkevää kiertoa oikein ollut tarjolla. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut valita moottorikelkkaura metsäautotielle ja takakautta rastille. Pätkästä selvittiin kuitenkin, sääskiä ja paarmoja syöttäen, ja pyörät käännettiin kohti rasteja CP24 ja CP25. Edessä olevat rastit “pakottivat”  joen ylitykseen pyörän kanssa. Löysimme jalansijat ensiyrittämällä ja jokipenkan ylöstönäämisen jälkeen matka jatkui kohti odotettua kuumailmapalloon jumarointi -questiä rastilla CP25. Harmiksemme paikalle saavuttuamme saimme todeta, että pallo oli otettu alas vain hetkeä ennen saapumistamme kello 22:20 ja saimme tyytyä pelkkään leimaan ja seuraavaan vaihtoon ajoon. Reitin lyhentämisestä huolimatta olimme melkein kaksi tuntia ihanneaikaa jäljessä.
Random pyöräpätkää matkan varrelta. Kuva Terho
Koskissa ei ollut liiemmin vettä, mutta nopeat jalkautumiset
ja paattiin nousut tekivät melonnasta onnistuneen. Kuva Terho
Vaihdossa oli tarjolla lihakeittoa ja voi siskot, että maistui lämmin keitto hyvältä siinä vaiheessa kisaa. Matkaan piti pakata paljon evästä ja juotavaa, sillä takaisin vaihdossa oltaisiin vasta hitaan melonnan ja vielä hitaamman canyoneering-trekin jälkeen joskus aamun tunteina. Mediakin oli kiinnostunut joukkueestamme pyöräilyosuuden nousun tähden ja joitakin älykkäitä kommentteja tuli annettua kameroilla siinä vaihtosähellyksen lomassa. Tulinpa kehuneeksi rymyämistaitojamme tietämättä siitä kuinka hyvin melonta oikeasti sitten tulisikaan sujuneeksi. Edessä oli siis 22 km mutkaista makkarajokea useilla koskilla, matalalla vedellä ja kaatuneilla puilla höystettynä. Starttasimme melontaan 45 minuuttia NM:n ja vain 10 minuuttia AC:n perään. Saimme miesjoukkueiden selkiä kiinni tasaiseen tahtiin heti lähdöstä ja ohitukset tapahtuivat sujuvasti. Saimme pidettyä hyvää vauhtia kiitos Sallan loistavien perämiestaitojen ja tiimityönä erinomaisesti sujuneiden esteiden ylitysten ansiosta. Osa kunniasta taitaa mennä meidän hieman miesjoukkueita kevyemmän elopainon piikkiin emmekä jääneet kiinni läheskään kaikkiin koskiin tai runkoihin vaan pääsimme niistä nopeasti yli tai ainakin helposti irti. AC:n ohitimme tunnin melonnan jälkeen. Säätietojen povaama sadekin saapui melonnan aikana kastellen läpimäräksi ja enää ei tarvinnut ainakaan kuumuutta valitella. Hampaat kalisten oli vedettävä lisää vaatetta niskaan. Karttaa tällä retkellä oli lähes turha lukea, sillä mutkaa oli mutkan perään ja kanto-osuuden maamerkkinä olisi silta. Jalkautumista kanto-osuudelle hidasti hieman rastinotto, sillä CP 27 oli merkitty jokitörmään ennen siltaa ja etsimme rastia rastiympyrästä muutaman joukkueen lipuessa ohitsemme sillalle. Kun rastia ei löytynyt jatkoimme mekin viimeiset 100 m sillalle huomataksemme rastin olevan sillan juuressa. Hieman raivostutti. Kanto-osuudelle tulimme 30 minuuttia NM:n jälkeen. CP28:lla oli mies- ja sekajoukkueille tarjolla pieni jalkapätkä, kun me pääsimme jatkamaan melontaa samoissa merkeissä kohti seuraavaa siltaa ja melonnan viimeistä rastia. Tällä kertaa onnistuimme valitsemaan sillalla päivystäneen kuvausryhmän hämmästykseksi oivallisen rantautumisen koulun edustalla olleen laiturin kautta ja saavuimme tyhjälle rastille. Canyoneeringiin lähdimme toisina vajaat 30 min NM:n perässä kun tässä vaiheessa AC oli jäänyt 35 minuuttia meidän taakse.

Melonnan aikana alkanut rankka sade oli onneksi laantunut, mutta se oli ehtinyt kastella meidät läpimäriksi ja vaikka päällä oli lähes kaikki mukana ollut vaate, kylmä pääsi iholle ennen kuin jalkapätkällä taas lämpö alkoi nousta. Tossuille oli juoksuaskelia edelleen turha ehdotella, mutta aioin kuitenkin yrittää kovaksi tiedettyä 20 km canyoneering-osuutta, vaikka edellisen päivän fiiliksissä olin ollut jo aivan varma, etten siitä selviäisi. Moisista turhista ajatuksista pitäisi oppia pois ja ottaa askel kerrallaan eikä murehtia mahdollisia tulevia hankaluuksia. Canyoneering-osuus seuraili Muhosjokea takaisin ylöspäin rastien sijaitessa joten molemmilla penkoilla, joten joki tuli ylitettyä moneen otteeseen uimalla ja korkea rantapenkka könyttyä ylös raskailla tossuilla sääskien saattaessa matkaa. Vaikka ilman lämpötilan puitteissa vähemmälläkin vaatteella olisi varmaan tarennut, en tahtonut luopua hupullisesta kuoritakista ja housuista, sillä Muhoksen sääsket vähät välittivät hyttyskarkotteista vaan iskivät verenhimoisina ja väsymättä kiinni kulkijoihin. Mittakaavansa vuoksi epätarkka kartta ja vaativa maasto tekivät suunnistamisesta haastavaa, mutta Suvi suoritui vastuullisesta tehtävästä hyvin. Reitinvalinnoissa pyrimme edelleen säästämään askelia, emmekä juuri kierrelleet jokimutkia etsiskellen ylityspaikkoja, joista selviäisi kuivin sukin, vaan ylitimme joen uimalla lukuisia kertoja. Vesi tuntui yllättävän viileältä. Kaikenkaikkiaan tämä osuus jäi hieman pimeään allekirjoittaneella, sillä kaikki energia meni jalkojen eteenpäin siirtelyyn. Lähimmillään AC pääsi osuudella noin 35 minuutin päähän Isterinkoskella, mutta ero venähti vaihtoon tullessa pidemmäksi, osoittautuen näin jälkikäteen tarkastettuna 1 h 15 min mittaiseksi. NM oli saman verran meidän edellämme.

Pääsimme siis stressittä viimeiselle pyöräilypätkälle hieman ennen kello 11. Osuudesta oli helpotukseksemme lyhennetty suo-bike&run-osuus pois ja vain neljä fillarirastia jäljellä, joista viimeisellä selviäisi maalin sijainti. Huolettomuus meinasi kostautua ja osuuden kartta jäädä huoltolaukkuun, mutta onneksi moista virhettä ei päässyt tapahtumaan vaan viimeinen osuus poljettiin ongelmitta ja varmoilla reittivalinnoilla, joskin matkan rasitukset alkoivat tuntua itse kenenkin kropassa. Paineita ei enää tällä osuudella ollut, joten otimme osuuden rauhallisesti. CP52 löytyi taas Muhoksen keskustan liepeiltä jokirannasta, uumoilimme sukellustehtävää, sillä sellaista oli vihjailtu kisan kuluessa vastaan tulevaksi. Questiksi osoittautui rannan läheisyydestä pienistä kaislasaarista Kalevan haku, pariin saareen oli sijoitettu neljä postilaatikkoa, joista yhdessä olisi päivän Kaleva, joka pitäisi ottaa mukaan ja selvittää maalin sijainti. Pyöräillessä jo lähes kuivaneet kamppeet kastuivat taas, etenkin kengät saivat viehättävän liejupeitteen lehteä hakiessa. Hetken tavaamisen jälkeen selvisi, että maaliin tultaisiin Muhoksen kunnantalolla, Lohet-patsaalla. Kysyimme paikallisilta koordinaatteja ja suuntasimme maalia kohti.

Aavistuksen verran rähjääntynyttä ja tuloksesta epätietoista
Snoukkaria maalialueella. Kuva Terho.
Hieno fiilis viimein ylittää maaliviiva ja huuhtoa kisan mudat kintuista suihkulähteeseen. Saavuimme maaliin toisina, mutta varsinainen sijoituksemme oli vielä tässä vaiheessa epävarma missaamamme jumarointiquestin vuoksi - saimme siis jännätä lopullista sijoitus palkintojen jakoon asti. Kisasta jäi ainakin allekirjoittaneelle hyvä fiilis, onnistumisen hetkiä oli monia ja varsinaisia isoja virheitä ei tullut tehtyä - pientä fiilaamistahan näissä touhuissa on aina. Kalusto pelasi (no, uimapatjailuissa olis voinut mennä paremmin), naiset pysyivät hyvissä voimissa 24 h (viimeinen kolme tuntia mentiin rauhassa) - vähän lisää vielä keskittymistä, jotta pääsee eroon viimeisistä herpaantumisista ja rohkeutta tehdä omat valinnat ja pysyä niissä. Reittivalinnoissa olisi ehkä vielä toivomisen varaa siinä, että mahdollisuuksia tarkastelisi hieman avarampikatseisesti, ainakaan tässä kisassa "pyörän kanssa rastille" ei todellakaan ollut nopein/paras ratkaisu, vaikka jostakin matkan varrelta sellainen on pyöräsuunnistuspätkille selkärankaan iskostunut.

Vaikka varsinaista ulkopuolista huoltoa ei kisassa sallittukkaan on kisaa seuraavilla porukoilla suuri merkitys! Kiitos Terho, Pekka sekä Aino. Terholle vielä erikoismaininta yöllä sateessa jokirannassa tehdyistä aalloista, ne nostivat läpimärkien Hiutaleiden fiilikset kanootin pohjan mutavellistä ja sai meloihin uutta huisketta.

Lisää kisafiiliksiä on taltioituina eri tiimien blogeihin ja kuvamuodossa esimerkiksi Tapani Launosen Flickr-tilillä, Tuulia Miettisen sivuilla sekä sanomalehti Kalevan nettisivuilla.