maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ylistaron Multi-Sport Seikkailukilpailu 21.7.2012


”Salla. Lähtisin sun kanssa tonne kisoihin, jos oisin paremmassa kunnossa. Siellä on jopa rahapalkinnot, eikä yhtään naisjoukkuetta vielä ilmoittautuneena.” 

Laitoin tällaisen viestin Sallalle puolitoista viikkoa ennen kilpailun ajankohtaa. Olin haaveillut uudelleenaloittavani seikkailukilpailut kuntosarjalaisena lyhyellä matkalla. Edellisestä seikkailukilpailusta oli aikaa yli kolme vuotta, kun selkävaivat, raskausaika ja synnytys olivat estäneet osallistumista.
Ja yhtäkkiä Salla innostuu ja on oitis valmis lähtemään, mikäli kolmas jäsen saadaan joukkueeseen. Petra lupautuu vain vähäisen suostuttelun jälkeen ja ilmoittaudumme. Ei mene kuin päivä, niin kilpailuun on jo tulossa toinenkin naisjoukkue. Ja kolmas. ”Pahus, ajattelen. Nyt siitä sitten tuli totista meininkiä!” 



Lähtöviivalla on neljä kolmehenkistä naisjoukkuetta. Aamun kylmyydestä kertoo sinertävät huulet. Vesisateen jäljiltä ilma on raikas ja +14 astetta ei lämmitä edes mieltä. Jännitys vielä lisää sisäistä vapinaa.

Kilpailun aluksi on 5,5km lenkki siten, että joukkueella on käytössä yksi potkupyörä. Vauhti yhteislähdön seurauksena huimaa päätä ja mietin, että se saattaa vielä kostautua loppupuolella reittiä. Taktiikkamme on selvä; viimeinen ottaa pyörän, potkii ensimmäisen ohi ja jättää pyörän taas viimeiselle. Tulemme vaihtoon viimeisenä naisjoukkueena.



Sitten on vuorossa lähes 50km pyöräilyä. Onneksi Pohjanmaalla on tasaista ja minunkin pyörä rullaa. Saamme ensimmäisen naisjoukkueen kiinni jo osuuden alkupuoliskolla, mutta he pysyvät tiukasti perässä. Tasavauhtisuus loppuu siihen, kun toisella joukkueella on epäonnea kaatumisen, emitin tiputtamisen ja eksymisen seurauksena. Meillä menee hyvin Sallan suunnistaessa ja Petran ja Sallan vaihdellessa etupyöräilijän osaa. Otamme puolivälissä matkaa taas yhden joukkueen kiinni. Kilpasiskot saavat kuitenkin etumatkaa, kun teemme pienen suunnistusvirheen. 

Pyöräilyn jälkeen on 3km melonta, yksi meidän suurimmista vahvuuksista. Melonta tapahtuu intiaanikanootilla ensin vastavirtaan ja sitten myötävirtaan sama matka Kyrönjokea. Melontaan saamme vain kaksi melaa, joten minä ja Salla, paljon yhdessä meloneet, saamme puikot käsiimme Petran laskiessa rytmiä. Kokemuksesta on hyötyä, sillä ohitamme meloessa pyöräilyssä karkuun päässeen joukkueen ja menemme selvään johtoon. Ihmettelen melonnan ollessa loppusuoralla, mikä naisjoukkue on yksi vastaantulevista, sillä oli kuvitellut sijamme olevan melontaan lähtiessä vasta kolmas. Petra ja Salla vakuuttavat meidän olevan kärkiasemissa. Harmittavaisesti vain melontaosuus on niin lyhyt, ettemme pääse sen avulla tekemään tarpeeksi vahvaa etulyöntiasemaa seuraavalle rullaluisteluosuudelle.

Rullaluistelua on noin 10 kilometriä ja suunta on eestaas. Rastinleimaus paikalla hiihtäjätaustaiset, melonnassa ohittamamme Husqvarnan tytöt ottavat meidät kiinni ja suihkivat myös selvään johtoon. Rullaluistelun jälkeen on yllätystehtävänä frisbeen heittoviesti ja lopuksi potkulautailua 10x400 metrin urheilurata. Olemme frisbeen heittoon mennessä jo sen verran selvästi kärkeä jäljessä, että otamme loppusuoritukset tyynen rennosti.

En uskonut, että olisin jaksanut niin hyvin kuin jaksoin. Reilut 73 kilometriä neljässä tunnissa tuntuu todella hyvältä. Taskussa painava hopeamitali sitäkin paremmalta. Päivän mittaan aurinkoiseksi muuttunut keli vain lisää tyytyväisyyden tunnetta. Vapiskaa naiset, ensi vuonna tärähtää, sillä seikkailukärpänen puri armottomasti, taas!  
   
Suvi

PS: Kisassa oli GPS-seuranta. Sen ja muuta informaatiota löytyy tuolta: http://www.ykv.fi/