sunnuntai 30. syyskuuta 2012

XGlow-kaato 29.9.

Multisport Cupin päätöskisa, XGlow-kaato, käytiin 29.9. Nummelan tuntumassa. Startin ollessa jo klo 5 aamulla & materiaalien jaon alkaessa edellisenä iltana, paikalla vietimme aamupäivän lisäksi edellisen yön. Luvassa oli pyöräilyä, juoksua sekä mukavan pitkä melonta.


Startista naiset ja sekasarja polkaisivat rantaan melonnan alkuun. Vesille suoriuduimme ilmeisen ripeästi, sillä edessämme loisti vain parit otsalamppujen valaisemat kajakit. Kärki meloi kovempaa, mutta matkalla järven eteläpäähän taisi vain pari sekasarjalaista mennä ohi. Siellä melonnan keskeytti  ”uinti” jo varsin kapeaksi muuttuneen järven toiselle puolelle, tetsaus viereisen nyppylän päälle sekä uinti takaisin. Uinti osoittautui onneksi kahluutehtäväksi, mutta tetsauspätkä söi. Erityisesti, kun jouduimme tekemään sen kahteen kertaan. Olimme nimittäin jättäneet leimaamatta joen ylityksen jälkeen,  sillä juuri meidän kohdallamme ei rastimies huudellut, että siinäkin pitää leimata.

Matka jatkui taas meloen, mikä pimeyden pikku hiljaa väistyessä oli eri hienoa. Viimeinen melontarasti oli järveen laskevassa joessa, jonka suu oli tiheän kaislikon vallassa. Edellä menijät näkyivät hakevan pitkään joen alkua valoillaan, joten päätimme mennä varman päälle vasemman kautta. Tiheän kaislikon keskeltä löytyi kun löytyikin kapea väylä, missä pääsimme morjestamaan vastaantulevia kärkijoukkueita.

Melonnan jälkeen jatkoimme matkaa pyörillä Veikkolan urheilukentälle, missä vuorossa oli lyhyt suunnistus. Kylmän kohmettamilla jaloilla pyöräily oli tuskaista, mutta juoksu vieläkin tukkoisempaa. Suvi kiisi aropupun lailla edellä, minä matelin perässä. Vaihdossa taisimme kuitenkin ehtiä nähdä molemmat edellä menneet naisjoukkueet.


Veikkolasta suuntasimme pyörillä parin mutkan kautta Mustakorpeen Nuuksioon, minne saavuimme yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa. Paikalle pärähti kolmaskin naisjoukkue joka kovaäänisesti ilmoitti tasoituksen antamisen loppuvan nyt. Vuorossa oli pidempi juoksuosuus, jolle lähdimme yhtä matkaa vasemman tiekierron kautta. Jäimme Hiiltomiesten kanssa etsimään polun päätä kolmannen joukkueen oikaistessa yksityisalueen läpi Nuuksion korpeen.

Alkumatka mentiin melkoista siksakkia ekalle rastille johtavan polun jäädessä löytymättä. Hyvän tovin harhailtuamme saimme onneksi kiinni kartasta ja loput rastit löytyivät hyvin. Loppua avitti myös reitinvalintamme Kolmoislammeille, minne taivalsimme Iso-Holman eteläpäästä lähtevää karttaan merkkaamatonta, hieman lyhyempää polkua pitkin. Muita ei näkynyt, mutta vaihdossa oli vielä iso kasa pyöriä harhailuistamme huolimatta.

Suunnistuksen jälkeen fillarioimme takaisin kilpailukeskukseen. Mietimme, mikä lopun yllätystehtävä mahtaa olla, jossain kun oli kerrottu, että keskuksesta tehdään kilsan lenkura. Niinpä maalialueelle päästyämme huutelimme seuraavaa karttaa, mutta kukaan paikalla ollut ei tuntunut tietävän moisesta mitään. Hetken häröiltyämme totesimme, että kai me sitten leimataan maalissa. Sen verran hiljaista oli, että jäi epäselväksi, oliko bileet jo ohi vaiko vasta alkamassa. Hetken kuluttua Pasonen saapui paikalle ja kuulutti naisten sarjan voittajan saapuneen äsken maaliin.


Iloisina, mutta hieman yllättyneinä otimme tiedon vastaan. Ilmeisesti Nuuksion maastot eksytti suuremmatkin seikkailijat ja kerrankin meillä oli hippasen enemmän onneakin matkassa kuin muilla. Kisavoiton lisäksi sijoituimme yllätykseksemme Multisport Cupissa kakkoseksi!

Suuri kiitos Suville loistavasta kisaseurasta sekä Seijalle ja Petralle kiitokset kauden aiemmista kisoista!
 

perjantai 14. syyskuuta 2012


KISAPÄIVÄ RATAMESTARINA

Kun kello herätti aamulla klo 6.00, uni painoi vielä ankarasti silmissä, kunnes havahduin. Tänään on se päivä, mitä varten on tehty töitä ahkerasti koko vuosi:  SnowFlakes Seikkailu 2012. Perheen herätys, vaatteet päälle, kamat kassiin ja suuntasimme Vanhan Solvallan majoitustiloista kohti Solvalla Areenaa ja kisakeskusta.  Ilmassa oli aamun kirpeyttä mutta taivas hohti lupaavan sinisenä. Aurinkoa ei vielä näkynyt mutta sen puutteen korvasi kaikkien Hiutaleiden aurinkoiset aamuhymyt. Nakkasin ”ratamestarin käsilaukun” toimistoon ja kiiruhdin kentälle korjailemaan viitoituksia, viemään viimeisen rastin ja viimeistelemään karttatelineen. Puuhien lomassa ohjailin talkoolaisia, vastailin kisaajien iloisiin tervehdyksiin ja viime hetken kyselyihin.

Tarkistimme kahden Katin kanssa  briiffinkien asialistan ja lähtöjen toiminnot. Sitten alkoikin jo tohina kunnolla.  Jätesäkit kainalossa kohti urheilukenttää ja ensimmäistä, pro-lähtöä.  Jakaessamme jätesäkkejä oli kiva seurata kisaajien ilmeitä, joissa näkyi koko kirjo pussihyppelyä inhoavista aina iloisiin virnistyksiin saakka.  Juuri ennen lähtökäskyä pulpahti mieleeni viime hetken filminauhana, olinkohan nyt varmasti muistanut varmasti kaikki asiat…

Tänä vuonna tiedettiin että kisaajia tulee olemaan paljon, joten suunnittelussa piti ottaa huomioon monen monta seikkaa. Kisan aikatauluttaminen, niin ettei minnekään muodostuisi pahoja pullonkauloja ja että kaikilla sarjoilla olisi mahdollisimman haastavat radat tasoeroineen. Maaston ulkoilureittien kapeus ja vähyys aiheutti myös hiukan päänvaivaa ratasuunnittelussa. Samoin maastonkäyttölupien hakeminen, ei ole itsestään selvää että kaikki maanomistajat haluavat mailleen rymyämään 400 kisaajaa! Questien suunnittelussa piti myös ottaa huomioon se että kisaajia on paljon ja ettei ole mukava, jos joutuu odottelemaan kesken kisan. Sujuvuus oli avainsana, vaikkakin maastossa olisi ollut useita upeita kiipeilykallioita, jotka jäivät kutkuttamaan mieltä. Ja yhtenä tärkeimmistä, miten saada apu perille pikaisesti sekä maalle että järvelle, jos haaveri sattuu…

Sitten kajahti lähtökäsky ja koko joukko sinkosi pusseissa pomppien matkaan. Juhlallinen kahina syntyi kun kisaajat pomppivat vapaalla tyylillä kentän poikki ja takaisin. Sen jälkeen koko letka suuntasi juoksurataa pitkin kentän ympäri kohti melontarantaa ja seikkailuja. Itse suuntasin seuraavaan medium-menijöiden briefinkiin.  Hiukan tämän jälkeen soi puhelin. Melontarannasta tiedotettiin että järvihirviö söi ensimmäisen melontarastin… no onneksi se oli vain rastipoiju eikä kisaajien kanootti. Sitten tuli myös tieto että keli järvellä oli sen verran haastava että medium sarjan lähtöä on siirrettävä vartilla, jotta saadaan tarpeeksi purkkeja vapaaksi mediumia varten. Sanan mukaisesti hukkuneelle poijulle olisi ollut käyttöä jatkossa pro-sarjan uimapatjailuosuudella, joten uimapatjailukartta meni  pika pikaa uusiksi tuon vartin ”viivästyttämisen”aikana. 

Voi että miten hieno oli näky (ja se kahina ja suhina ääni!), kun sadan hengen rintamana mediumsarja suoritti pussihyppelyään ja lopuksi pitkä letka hajosi kukin omalle hajonnalleen pitkin Solvallan maita. Lähdön jälkeen kiiruhdin haukkaamaan sämpylän ja mehua aamupalaksi, nappasin uimapatjailurastin ja opasteen kainaloon ja suuntasin kohti melontarantaa. Rannassa näytti kaikki toimivan hyvin, suurimmilta haavereilta oltiin säästytty, mitä nyt muutama  kisaaja oli kokeillut purkkien kiikkeryyttä rantavedessä… Onneksi meillä oli asian osaava reskuutusporukka rannassa ja laineilla.

Rannasta suuntasin takaisin kentälle ja nyt oli hetki aikaa vetää henkeä ja käydä vaihtamassa kuulumisia  vaihdon ja huollon Hiutaleitten kanssa. Hommat näyttivät sujuvan mallikkaasti.  Huollosta Minna-Hiutale huikkasikin saamamme palautteen, joka kuului jotakuinkin näin:" On se hyvä että rouvat järjestelevät kisaa, kun he ymmärtävät tarjoiluiden päälle!" Hiukan ennen perus- ponnareiden lähtöä vein vihjesuunnistuksen ensimmäisen rastin paikoilleen, pohjoisimmalle rankkaripilkulle. Voimistunut tuuli teki tepposensa ja rastiviritys ei oikein pysynyt pystyssä ilman pika pikaa rakennettua lisätuentaa. Viimein perus-ponnistajatkin saatiin matkaan iloisten kommenttien sävyttäessä matkantekoa.

Viimeisen lähdön jälkeen oma aikatauluni näytti visiittiä suolle, jolle oli viritetty suoralli-esterata. Suo oli älyttömän märkä ja pehmeä ihan joka paikasta. Rataa ei uskallettu viedä ihan märimmistä paikoista. Valokuvaajakin, Anne-Hiutale, oli juuttua suohon kiinni… Alkupään menijät, ehkä ensimmäiset 10 paria pääsivät melko helpolla kahlaamisella mutta osa joutui ottamaan loppupätkällä nelivedon avuksi.  Tämän jälkeen olosuhteet vain ”paranivat”. Onnistuin osumaan paikalle juuri kun pro-sarjan kärki oli tulossa suorittamaan tehtävää. Suolta palasin pika pikaa kentälle ja pääsin seuraamaan muutaman parin tuloa ensimmäiselle vihjerastille. Kisaajat olivat odottaneet varmaankin, jotain helppoa pikku loppukierrosta mutta totuus oli toinen. Toinen vihjerasti sijaitsi kartan toisella laidalla…eli tarjolla oli vielä kunnon pätkä maastojuoksua.

Seuraavana suuntasin  vierailemaan kiipeily-questillä. Tyttäreni  9v. vannotti että tänä vuonna hän pääsisi kokeilemaan radan, kun viime vuonna se missattiin kiireessä. Saavuimme rastille ja seurasimme viitoitusta suon laitaa ensimmäiselle köysipätkälle. Päästimme kilpailijat ohi kannustaen heitä ja vaihdoimme kuulumiset kiipeilyrastin Hiutaleiden kanssa. Suoritimme radan kiipeillen ja laskeutuen ja välillä kilpailijoita kannustaen. Olipa mukava seurata kilpailijoiden ilahtuneita ilmeitä kun he näkivät köyden päät roikkumassa taas edessään kallion kyljessä.  Tosin oma varustuksemme ”prinsessakumisaappaat” ja farkut eivät olleet ne parhaimmat kiipeilyvarusteet…

Nyt kun kisa oli tässä vaiheessa, ensimmäisiä kisaajia odoteltiin maaliin, oli ratamestarin lupa vaihtaa vapaalle. Suuntasin suolle, jonne oli suurin osa kisaajista vielä saapumassa. Suolle mennessä kuului, jo kiljaisuja, ties sitten aiheutuivatko ne ”suomuta yökötyksestä” vai riemusta… Seurasin ja valokuvasin suolla pitkän tovin ja oli todellakin palkitsevaa nähdä hyväntuulisten kisaajien myllerrystä suossa. Osa huuteli että tätä olivat jo odottaneetkin! Näin monia hienoja esteen ylityksiä upeilla kierähdys ja  mätkähdys tyyleillä sekä upean vauhdikasta neliveto konttaamista…

Kun suurin osa kisaajista oli saapunut maalin alkoi taas kova aherrus kisakeskuksen purkamiseksi ja tulos-Hiutaleet työskentelivät tuloslaskennan parissa.  Purimme viitoituksia ja kannustimme vielä maaliin tulevia kisaajia. Purkutyön ohessa delegoin rastien poishakua. Purkamista kentällä ja suolla jatkui aina ilta puoli kahdeksaan saakka, jolloin olimme saaneet lähes kaikki kisarakenteista purettua ja auton lastattua. Oli aika huokaista ja kiittää Hiutaleita ja talkoolasia! Kotimatkalla pysähdyimme vielä hakemaan yhden pyöräilyrastin ja suuntasimme mäkkärin kautta kotio. Unta ei juuri tarvinut odotella ja viimeinen ajatus olikin: HYVÄ ME!!!
Virva-Hiutale

tiistai 11. syyskuuta 2012

Lopulliset tulokset

Täältä löytyy kaikkien sarjojen lopulliset tulokset.

SnowFlakes Seikkailu 2012 - tuloslista (Päivitetty 13.9 klo 11:54)

Kiitos kaikille osallistujille!


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Alustavat tulokset


Linkkien takana Google -dokumentteina SnowFlakes Seikkailu 2012 tulokset. Nämä ovat vielä alustavia. Jos kysyttävää niin meiliä Ellulle: elina.borgenstrom@elisanet.fi.

Kiitos kovasti kaikille upeille kisaajille! Hienoa seikkailua teiltä kaikilta! :)


Kaikkien sarjojen tulokset järjestysnumeroineen (excel)

Perus-Ponnistajat (pdf)

Medium-Menijät 
(pdf)

Pro-Pinkojat 
(pdf)

torstai 6. syyskuuta 2012

SFS 2012 lähtöluettelo

Pro Pinkojat

Numero:Joukkue:Osallistujat:
201.b00tPetteri Kela, Lauri Pohjola
202.PojankollitJouni Puustelli, Olli Salo
203.Hauskat pojatAki-Matti Alanen, Antti Jokinen
204.Team -82Vesa Hurme, Mervi Ketola
205.SuunnilleenAnne Honkanen, Jenni Uusimaa
206.HiiltomiehetKatri Niittymäki, Mika Häkkinen
207.Team NajaditSonja Sahlsten, Ella Parviainen
208.FC KyljysJari Virolainen, Eero Koskinen
209.EllunkanatElina Kerkelä, Elina Konsen
210.Team TehotytötSatu Jaatinen, Satu Salokannel
211.ExmeMatias Korpela, Jenni Walinen
212.HerkkupeesiKrista Joona, Soile Koskela
213.STRTommy Rantala, Susanna Rantala
214.KiipeilysohlotJaakko Wähäsiltä, Laura Nummila
215.Valvomon AtleettiklubiVille Varis, Eero Pesola
216.SukKArno Paula, Jere Viljanen
217.Aku & IinesJari Kaaja, Ilona Joutsiniemi
218.Koheltava etanaOlavi Heino, Heidi Korventausta
219.Team HehkuHanna-Mari Hietamaa, Hanna Hattunen
220.Kanuuna Keijon ponnistusTero Kauppinen, Hannu Haanpää
221.UlkoilunMaailma.fiTuomas Sovijärvi, Tomi Mäkelä
222.Sisukkaat seikkailijatMirva Koivisto, Helen Nevalainen
223.Team eksä pese sitä ikinä?Iiro Loijas, Mikko Mäkynen
224.RupusakkiArto Ahonen, Seppo Hyyppä
225.Team SikaniskaMarco Ylä-Kojola, Hannu Moilanen
226.Sisko ja sen veliSaija Okker, Tuomas Okker
227.FC TumutMarja Rauhalammi, Jukka Alkkiomäki
228.Team PaksubojaJaakko Räikkälä, Jukka Merimaa
229.MamAdventureSuvi Tiainen, Peppi Aralehto
230.Mikko ja AlpoMikko Hyväri, Alpo Kuusisto
231.OxalisJuha ja Johanna Pikkarainen
232.Die ZauberflöteRiikka Kivelä, Salla Töyrylä
233.Team XqsSami Merovuo, Tomi olsson
234.Team MulkuttajatMiika Lahtela, Teijo Nevanpää
235.Team vierivä liikeEerika Saarijärvi, Leena Valta
236.ÄssätiimiHannu Kröger, Tero Kosonen
237.MeriMyrskyJani Merikivi, Eetu Myrskylä
238.PohjolankuikkaRiina Kuikka, Tuomas Pohjola
239.HomerunTeho Peetsu Tarmo Sibul
240.Team KisaturistitMerja Hakala, Milla Seppä
241.Hiiltomiehet 2Salla Salomaa, Heidi Peltotalo
242.Team SuklaajunaVili Rinne, Samuli Murto
243.TEAM ICEPOWERJuho Nousiainen, Ville Tuominen
244.Vaarojen Pielinen 2013O-P Holttinen, Jussi kallioniemi
245. Team RonkeliAntti Kirjavainen, Timo Salonen
246.Team Hello PartioMika rastas, Miikka Lammela
247.SukK87Tuomas Särkilahti, Lassi Meronen
248.Team TuulipukuLaura Kervinen, Ville Hankalin
249.OX2Teemu Kaitanen, Sami Kääriäinen
250.Team Sopuli & sikaAntti Väkevä, Riika Keränen
Medium Menijät

1.SuopursutTuula Juhola, Lotta kuivamäki
2.Tupla-LatetLaura Anttolainen, Saara Hatunen
3.FC RommitKatja Metsäranta, Annukka Jussila
4.SaaristoSari Saaristo, Klaus Saaristo
5.SerkkulikatMinna Vainionpää, Heidi Grönqvist
6.Team HaisuliMaarit Kopra, Kalle Asikainen
7.EeplusjiionjeeElina Jaakkola, Jukka Jaakkola
8.Juoksevat KokotMinna Vedenjuoksu, Päivi Kokkonen
9.RautapirkotOuti Parkkima, Anne Tanskanen
10.HurumummotPäivi Honkanen, Anneli Miettinen
11.SaippuakuplatMarina Blomberg, Eeva Ylismaa
12.Team ResistanceHanna Partanen, Jussi Koskinen
13.HC SiilitJohanna Huhtanen, Krista Siro
14.Team HöyskäLari Törrönen, Anssi Sivonen
15.ViineripimukatHanna Kangassalo, Miia Railio
16.Team HarhanäkyJohanna Niittymäki, Hanna-Maija Koski
17.pellittömät hilkuritNelly Sopanen, Jaana Väisänen
18.Team F-ToursKalle Laine, Tomi Paapio
19.Tiomila Svindla ExperterPia Heino, Tomi Nurmi
20.TK-JyrätJarkko Suomela, Jussi Pinreskoski
21.Hevoskuuri.fiAnni Anjala, Henri Taanila
22.SissiliigaJaana Riekki,Henna Saarinen
23.Onko ihan pakko?Panu Laurell, Heidi Voutilainen
24. Luolavuoren Hiipuva VauhtiAnne Timonen, Pasi Nikula
25.Ylästön YllättäjätMia Haavisto, Sasa Haavisto
26.RuskaretkiMervi Katainen, Jyrki Katainen
27.ExRaLuNina Asikainen, Jarmo Launonen
28.Punatorpan TaistelijatHannu Sainio, Pirjo Sainio
29.Punatorpan HaastajatAssi Sainio, Taru Sainio
30. Pro7Hanna TalviOja, Nani Pajunen
31. Joker faceVelu Varjoranta, Katriina Viita
32.KiitäjätErika Oulasvirtsa, Santeri Leskinen
33.MJKettuMinna ja Jari Myllyperkiö
34.MutteriVille Vainio, Saara Oulasvirta
35.Suohon uppoajatJouni Kiiski, Hans Barck
36.HaverotPaula Ismail, Ina Litma
37.Teme Afterski TeamJaakko Helve, Toni Haapala
38.Täystuho 1Riikka Siivola, Sonja Lammi
39.Täystuho 2Taru Lankinen, Sarianna Liiri
40.Joukko 1Juha Ferin, Kirsi Ferin
41.Team LuikeroJenni Kääriäinen, Janne Antola
42.Dal BhatSuvi Ahonen, Katja Lamminpää
43.HappivelkaElina Klemelä, Henna Purtsi
44.JAMOJaana Simonen, Mervi Heikkilä
45.Team SinnepäinJemina Uusitalo, Päivi Jernström
46.Pool Cleaning GuysJonas Broo, Per Jernström
47.Kohti ääretöntä ja sen yliKatja Kyckling, Tony Hellstedt
48.Äiteam JokelaHeini Harve-Rytsälä, Eeva Ekholm
49.Kerta se on ensimmäinenkinSampo Virtanen, Jaakko Yli-Rekola
50.Team RissuliittoSini Virtanen, Noora Lindgren
51.Tesla BrnoEva Hämäläinen, Jouni Hämäläinen
52.UNION KALEVIUolevi Nurmi, Kari Kinnunen
53.Paason ParkkiTimo Parkkinen, Tapio Paaso
54.LattiinatTaija Eskola, Johanna Tihveräinen
55.Raseborgs FysioterapiMaria Ljungqvist, Maria Winsten
56.Joukko 2Toni Tanner, Katja Tanner
57.Joukko 3Riitta Laine, Katja Nieminen
58.Team NäköharhaMaria Svetloff, Hanna Mettälä
59.Paula & AnniinaPaula Tuomenoksa, Anniina Uotila
60.Jedan RitaritAkseli Escartin, Noora Salin
61.Team TuiMaMikko Jalanko, Tuija jalanko
62.Team TuplakuplaSuvi Palosaari, Hanna Suomala
63.Team PoPeKaisa Vuorio, Hanna Lankinen
64.Hungry BirdsSirpa Rauhala, Hanna Niinimäki
65.SK Samperi 1Jarno Karjalainen, Mika Vuokila
66.SK Samperi 2Hanna Hovila, Elina Pietikäinen
67.Team AnSaSatu ja Anssi Hämälainen
68.TEAM VARUSTE.NETVilja Lankinen, Joni Rönnberg
69.Makkarakiskan PirkotJenna Pekkinen, Johanna Jyrkkä
70.Artisti jaksaaTero Aaltonen, Arto Manninen
71.Team MuotkaPetri Hiirsalmi, Timo Pärnänen
72.Team SUMO Sisukkaat Ulkoilijat Melovat OnnellaMari-Aurora Luojukoski, Anna Toikkanen
73.Team FrecklesMari Ukkonen, Heidi Freundlich
74.Helsingin UmpihankihiihtäjätKaroliina Ketola ja Samuli Ketola
75.Höytiäisen HanhetNiko Torvela, Mari Pihlatie
76.Pacman söi pallonSebastian Knight, Juuso Laatikainen
77.Tuntemattomat TaivaltajatPetri Välkki, Piia Inkilä
78.Team TellutAnna Kilpinen, Jenni Kyllästinen
79.PuolikuntoMarkus Siivola, Matias Sjöman
80.Nuppi ja nahkaJari Stockus, Timo Kohvakka
81.Team EnergyJuha Hietaoja, Jukka-Pekka Pärssinen
82. Kukka & MehiläinenHanna Kangasaho, Anna Koponen
83.Ykkös KakkosetTuomas Johansson, Sebastian Bruun-Riegels
84.Martin talliMikko Piispa ja Maiju Marjomaa
85.LempiväisetHenna Långström, Jussi Lempiäinen
86.HarhailijatHeli Hakala, Marjut Vainio
87.Duo KurjatEssi Järvinen, Jenni Nurmi
88.SuuSkiJuuso Arponen, Ilkka pallonen
89.Espoon Akilles AdventureAnu Salokangas, Leena Noromaa
90.Kilterin KarjutJarmo Vestola, Mikko Vestola
91.Team AhmaRiki Baumgart, Petri Rinkinen
92.Missä mä oon??Olli Hentilä, Vesa Pekkola
93.Jaksaa jaksaa!Peter Kling, Virpi Jonson
94.Team Ensi KausiJuha Villa, Jani Koiranen
95.PJpowerPiia Huopainen, Janne Nieminen
96. Supervenlat IRiikka Mäntyniemi, Pirjo Sohlo
97.HypridersSampsa Rautio, Olli Heinonen
98.KansankynttilätJarmo Havula, Ulla Anttila
99.Kuninkaidenlaakson atleetitSami Savolainen, Christian Långstedt
100.AjomiehetTuomas Helistö, Jukka Hirsto



Perus Ponnistajat

101.

102.SOSE - Suunnistusosasto Suunta EteläänMaija-Reetta Mannismäki, Anna Parkkinen
103.KeulakoristeetPia Hyle, Johanna Pitkänen
104.Team JemmaJenni Lybeck, Emma Mikkola
105.Team KirsikatKirsi Herttua, Kirsi Penttinen
106.MC HimmeliRiikka Turtiainen, Terhi Laiho
107.A-GirlsAnne Savolainen, Amy Morgan-Yrjölä
108.Team PiuSanSanna Kippilä, Piuska eskola
109.Team LiukkowitchMika Liukkonen, Virve Liukkonen
110.Gloria VictisSalla Lehto, Outi Nylund
111.SpeleoTeamMiri Pihlaja, Velma Aho
112.Team KotkasSaija Kotkas, Karlos Kotkas
113.Jedan RitaritAkseli Escartin, Noora Salin
114.TT-TeamTiina Hirvonen, Tarja Ollikangas
115.VuokkoAnna-Liisa Vuokko, Tiina Käpylä
116.Team LuKiKirsi Pukkila, Riikka Häyrinen
117.Imatran Impi ja Ruokolahden EukkoJohanna Eiramo, Kirsi Lifländer
118.PostiPatetSari Pohjoinen, Maija-Leena Hulkkonen
119.Viertolan VimmaLaura Minkkinen, Kaisa Hietanen
120.TeräsplaneetatTiina Teräs, Ari Björlin
121.Oopsie Daisy SistersMaija Huhtala, Anna Liimatainen
122.PG-tytötJaana Heikkilä, Sofia Lindholm
123.Team John RamboRaija Holmi, Johanna Räty
124.TeeTeeTeemu Teinilä, Tina Teinilä
125.Täystuho 3Mikko Lankinen, Johan Miettinen
126.SuoDokuJari Laakso, Jari Niskanen
127.TehotytötHeini Salo, Pinja Koski
128.Perässä hiihtäjätMinttu Sinkkonen, Jarkko Kuiri
129.Team Pepino.fiAntti Mäkinen, Saija Mäkinen
130.Ryhmä Rämä (RR)Elina Kunnari, Isa-Anniina Hiltunen
131.InnoFitHanna Saaranen, Arhi Leveelahti
132.Kuumat aallotMarja Nores, Sari Pitkänen
133.Team FLBTuomas Oksanen, Antti Halonen
134.SC RIKARiikka Lahti, Kaisa Tamminen
135.Hackfleischnudelauflauf Olli Leppänen, Jouni Hakala
136.Team SitsoSami Laitinen, Patrick Nordberg
137.CharmikkaatMiika Forsberg, Charlotte Lindwall
138.Veturi ja perävaunuKaisa Ekqvist, Leena Aaltonen
139.BA-nalletSanna keskioja, Sailaritta Vuorisalo
140.MaxiMintsEeva Sunnari, Taija Romppanen
141.Vyöryvät taistelumanaatitAnni Lähteenmäki, Heidi Sinisalo
142.PyllerötAnna Kallio, Heli Hakala
143.PeräpäänPonnistusMimmu Slotte, Samuel Jana, Nicholas Jana
144Team SienestäjätJanne ja karoliina Snellman
145.TuhlaritEvgenia Molotova, Anu Virtanen
146Ihan pihallaMinna Talvitie, Juha Vesamäki
147.PoroKarhutHeli Suhanko, Ksenia Vdovina
148.Karhukopla 6364Olli-Pekka ja Jaana Vesamäki
149.Norppa ja kiiskiHanna Siven, Tiia Kiiski
150.Team PhoenixMikko Syrjänen, Tero Tiainen
151.Team GibbonitHanna-Mari Ruotsalainen, Taina Tuomola
152.team hymy veikotTomi Rissanen, Juha Kuusela
153.A&AAku Varamäki, Anu Iso-Koivisto
154.Team AnkkaEeva Minkkinen, Reetta Ahola
155.Team SnackMatilda Carlson, Mirjami Rustanius
156.MaitohappoHeta Niskanen, Outi Honkanen

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ö till ö 2012


Kirjoittelen tämän stoorin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Ö till ö oli ja meni. Päivää odotettiin ja pelättiin pitkään, kisaa kun ei turhaan mainosteta yhtenä maailman haastavammista yhden päivän kisoista. Nimensä mukaisesti kisassa liikutaan saarelle toiselle. Lajit ovat juoksu ja uinti. Yhteensä kisassa käydään parillakymmenellä saarella. Juoksua on lähes 60km ja uintia 10km. Märkäpuku on pakollinen varuste ja kulkee suurimman osan matkasta ainakin osittain päällä. Ö till ö on turvallisuussyistä parikisa.


Saimme kuulla kesän korvilla, että pääsisimme peruutuspaikalle kisaan. Varsinaiset paikat jaettiin vajaassa puolessa tunnissa tammikuussa, mikä tuleviin kisoihin halajavien on syytä pitää mielessä. Jonkin tovin mietimme, lähdemmekö mukaan, sillä puutteita taidoissa oli siinä vaiheessa enää hankala korjata. Päätimme lähteä, vaikka tiedostimme maaliin pääsyn olevan muuta kuin itsestäänselvyys. Olihan siinä kesä aikaa hankkia märkkäri, miettiä apuvälitarpeita ja hioa veteen menoa sekä sieltä nousua. Avovesiuinnista aiemmat kokemukset kun olivat nollan luokkaa mökin saunauinteja lukuun ottamatta.


Kisassa olosuhteet eivät kuitenkaan olleet ihan samaa luokkaa kuin missä oli tullut treenattua. Erityisesti ensimmäinen ja samalla kisan pisin uintipätkä oli tänä vuonna ilmeisesti poikkeuksellisen hankala. Vastatuuli oli melkoinen ja korkeat aallot tekivät rytmiin pääsystä haasteellista. Ensimmäisten vetojen aikana ehdin jo pelätä, että paniikki iskee,  kun syke taisi olla kauhusta tapissa. Pakotin itseni jatkamaan vaparilla, vaikka mieli olisi tehnyt vaihtaa rintauintiin, kun aallot löivät päälle. Melko pian sain kuitenkin rytmistä kiinni, eikä aaltojen heittely enää suuremmin häirinnyt. Uinnin alkaessa sujua huomasin myös, että vesipätkistä oli tulossa minulle todella löysiä ja tehot olivat treenejäkin oleellisesti alhaisemmalla tasolla.

Ensimmäiseltä uintipätkältä noustessamme oli selvää, että kiire tulee, jos lähellekään maalia meinataan. Liian hitaasti liikkuvat heitetään cut off –pisteillä ulos kisasta. Juoksuvauhtimme oli kuitenkin hyvä ja saimme kurottua ensimmäisillä juoksupätkillä aikaa kiinni. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä vedessä vauhti pysähtyi. Ero tavoiteaikaamme nähden rupesi olemaan kolmen tunnin kisaamisen jälkeen jo niin suuri, että kisan tiedettiin jäävän varmuudella lyhyeksi.


Ennen cut offia ehdimme kuitenkin nähdä monenlaista saaristomaisemaa. Ylimmäksi mieleen jää todella kirkas vesi rakkolevineen ja meduusoineen. Maaliin olisi toki mielellään siirtynyt muulla kuin laivakyydillä, mutta tuossa vastatuulessa se tuskin olisi ollut tällä kunnolla mahdollista. Maaliin pääsi n 60% startanneista. 

Ennen kisaa olin sitä mieltä, että tapahtuma jäisi osaltani ainutkertaiseksi kävi miten kävi. Enää en ole kuitenkaan tästä niin varma. Mahdollista seuraavaa kertaa varten osaisin ainakin valmistautua paremmin. Samoin on selviö, että kestävyys ja sitkeys ei tuossa(kaan?) kisassa korjaa puuttuvia taitoja, eivätkä tasoerot pienene rasituksen myötä. Kisaan ja maaliin aikoville myös vinkkaan, että aallokkouintia kannatta kokeilla jo  kotikulmilla, jollei lajista ole kokemusta. Ei tarvitse sitten kisassa yllättyä, jos ei ota sujuakseen.


Kisajärjestelyt pelasivat loistavasti. Myös kahden päivän täysihoito oli luksusta – kisamaksuun kuului kaikki se, mitä kahden päivän saarilla oleiluun liittyi hotelliyöpymisistä alkaen. Eikös Suomenkin pitäisi saada tällainen saariseikkailu?

tiistai 4. syyskuuta 2012


MM-Rogaining 24h
2012 Prebuz Tsekki

Sain houkuteltua mieheni mukaan Tsekkeihin rogaining kisaan ja niin ilmoittautuminen laitettiin sisään jo viime vuoden lopulla. Toiveissa oli että sitkeääkin sitkeämpi juoksijan polvi hellittäisi ja pääsisin taas aloittelemaan lenkkeilyn. Toisin kuitenkin kävi. Polvi kuntoutui loppukeväästä mutta koko kesä meni käytännössä sairastellessa mitä sitkeämpiä räkätauteja. Joten lähdin matkaan hiukan pelonsekaisin fiiliksin, kuinka pitkälle sitä jaksaa ja kuinka polvi kestää pitkän rasituksen?

Matkaan lähdettiin ystävien kanssa  30.8 Prahan aamulennolla. Lentoasemalla samaan koneeseen oli tulossa myös joukko muita tuttuja rogaining-harrastajia, joten iloisissa fiiliksissä odottelimme koneeseen pääsyä. Lentomatka taittui nopeasti univelkoja kuitatessa. Kentältä haimme vuokra-auton ja lastasimme kaikki ”kevyet käsilaukkumme” pösön kyytiin. Suunnaksi otimme Karlovy Varyn ja Europenzion majapaikkamme.  Hyvässä seurassa ajomatka eteni hilpeästi, mitä nyt muutaman kerran jouduin takapenkiltä kommentoimaan sen teknisen navigaattorin ohjeita vastaan saaden lempinimen takapenkin navigaattori…

Päästessämme perille, minulle selvisi miksi sähköpostikyselyyni aamupalan ajasta ei oltu vastattu. Meidät vastaanotti paikan emäntä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, joten jouduin kaivelemaan muististani Frau Siitosen vuosien takaisia saksan oppeja pikavauhtia… Huoneet saimme kuitenkin ja aamupalankin sovittua jo kello seitsemäksi kisa-aamuksi. Sitten olikin jo vuorossa ruokapaikan etsiminen. Päätimme pysähtyä ensimmäiseen isoon kauppaan, jonka yhteydessä oli ravintola. Ihmetykseksemme kukaan ei puhunut englantia, eikä saksaa ja kaikki ruokalistat olivat paikallisella murteella kirjoitettuja. No, kun on nälkä, niin homma onnistuu tavalla tai toisella. Kokeiltiin ensin sanaa pasta ja näytimme hyvin kysyviltä. vastaus oli käsien levittelyä. Paikalle saapui nuori mies joka tiesi kysyä ”pasta? Makaroni? Soossi? ” ja kohta oli lautasella iso läjä spagettia ja kastiketta. Jälkiruoaksi otettiin kipot banaaninpaloja, suklaakastikkeella ja kermalla. Näin hyvällä tankkauksella olikin sitten hyvä lähteä käymään kisapaikalla noutamassa  materiaalit.
 
 
                                               Kisakeskus sijaitsi niityllä Prebuzin-kylän kupeessa 
 
Perjantai aamu valkeni pilvisenä, aavistuksen sateisena ja koleana.  Heti aamupalan jälkeen suuntasimme kohti kisapaikkaa. Kartat jaettiin klo 9.30 ja kuinka ollakaan onnistuimme juoruilemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saimme kartat ihan ensimmäisinä. Sitten alkoi radan suunnittelu ja pähkäily. Mistä saa eniten pisteitä? Missä pääsee vähimmällä mahdollisella nousumäärällä? Maasto kun oli aika ”kumpuilevaa”. Lähdimme suunnittelemaan rataa n.65km mittaiseksi. Saimmekin aikaan hyvän kiepin kartan yläosaan, jolloin olisimme vierailleet myös Saksan puolella. Passi kuuluikin pakollisiin varusteisiin, pillin ohella. Sitten mieheni huomasi että eteläpuolelta saikin paremmin pisteitä ja niin koko suunnitelma meni uusiksi. Saimme aikaan lopulta oivan suunnitelman, joka oli mitoitettu juuri nollakuntoisen kuntokapasiteetille sopivaksi. Tarjolla oli lopussa sekä oikaisumahdollisuuksia että lisärastien hakua fiiliksen ja jäljellä olevan ajan mukaan.  Suunnittelun ohessa söimme, ah, niin maistuvan chili con carne retkimuona-aterian lounaaksi.

Kellon lyödessä 12.00 monisatapäinen lauma innokkaita rastinetsijöitä säntäsi matkaan kukin omille reiteilleen. Me lähdimme matkaan reippaasti kävellen suunnaten kohti etelää . Pari ensimmäistä rastiväliä meni taas 1:40000 mittakaavaan totuttelussa ja tarkistellessa miltä kartan kuvaus näyttää maastossa. Pienet sadekuurot siivittivät alkumatkan taivallusta. Alku sujui siis hyvin ja maasto oli hienoa ja vaihtelevaa mutta hyväpohjaista. Viides rasti palautti meidät sitten taas maanpinnalle. Ojien risteys keskellä tasaista pöpelikköä. Tulimme hallitusti aivan rastin viereen mutta rastia ei löytynyt ojan risteyksestä. Himpura soikoon. No, tarkistimme ojan hiukan alempaa. No ei, kyllä sen täytyy olla siellä mistä tultiin. Palasimme toista reittiä takaisin ja kas siinähän se rasti olikin 20m siitä missä kävimme ensin mutta somasti piilossa ison juurakon takana alhaalla puskassa. Totesimme että kartasta puuttui myös se toinen oja aivan rastiojan vierestä, mille tulimme ensin. Tämä vartin kierros aiheutti pientä manailua ja pisti takaraivoon vilkkumaan varoituksen, yön alavien paikkojen rasteja varten…
 
 
Matka jatkui tasaista vauhtia luovien pitkin rinne niittyjä, polkuja, teitä ja metsää. Yhden kylänkin läpi marssimme ja voi hyvät hyttyset minkä värisiä taloja siellä oli. Kuuden aikaan illalla pidimme ensimmäisen tauon ja istahdimme polkujen risteykseen lepuuttamaan ja ravistelemaan hiukan jalkoja. Samalla söimme hiukan eväksiä,  pikku lihiksiä ja mustikkakeittoa. Että maistuikin hyvältä. Viritimme myös otsalamput valmiiksi päähän. Pimeys laskeutui noin puoli kahdeksan pintaan ja päivänvalossa/hämärässä ehdimme vielä hakea muutaman rastin.

Sitten laskeutui synkkä hämäryys ja metsässä ei nähnyt enää lukea karttaa, joten sytytimme valot. Ja kas lupine syttyi mutta toinen halpis versio ei. Kotona lamput tsekattiin, purettiin ja ladattiin ja kaikki toimi ok. Mutta nyt toinen ei pihahtanutkaan… voihan perjantai- ilta… ja tuleva yö. Varalamppuja emme ottaneet mukaan koska niiden tehon olisi pitänyt olla lupinen tasoa, muuten niistä ei olisi ollut mitään hyötyä. No siinä sitten viritimme lampun mieheni päähän ja minä rullasin kartan ja kompassin reppuun ja keskityin tarpomaan vielä perässä kun jotain näki. Järkevät olisivat ehkä harkinneet keskeyttämistä mutta mehän emme halunneet antaa periksi, ainakaan vielä.

Alussa pohdimme hyvää etenemistapaa. Poluilla ja avoimilla alueilla pystyimme kävelemään vierekkäin mutta maastopätkät olivatkin sitten hiukan haastavampia. Pienen pähkimisen ja muutaman manailun ja kaatumisen jälkeen päädyimme kulkemaan maastopätkät tiukasti käsi kädessä ja kylki kyljessä. Tiheimmissä kohdissa oli hiukan hankaluuksia luovia puiden välistä.  Mieheni suunnisti tosi sujuvasti peukalokompassi  ja kartta vasurikädessä ja vaimo oikeassa kädessä.

Olimme lähestymässä maratonin kohtaa kun eteen tuli aitaus aivan kartan eteläreunassa. Aitausta ei luonnollisesti oltu merkattu karttaan. Enempää ei voitu lähteä kiertämään (kartalta ulos ja pimeässä), joten päätimme oikaista aitauksen läpi, koska siellä ei näkynyt  mitään liikettä. Ensimmäinen aita sujui hyvin. Mieheni  laittoi kartan aitalangan päälle painoi ja niin minäkin pääsin siitä ”sulavasti” yli. Aitauksessa näkyikin sitten valtavia passelikasoja ja samanmoisia sorkanjälkiä… nielasimme syvään ja tähyilimme pimeyteen etsien kiiluvia silmäpareja. Pääsimme kuitenkin toiselle aidalle ja huokasimme helpotuksesta. Tämä aita oli kuitenkin hiukan korkeampi. Mieheni laittoi taas kartan ja painoi langan alas. Toisen koiven sain yli mutta sitten pohje hipaisi alempaa lankaa ja sain sellasen tällin että sinkosin aidan yli suoraan pusikkoon päistikkaa antaen myös miehelleni vauhtia ja hän koki saman kohtalon. Sieltä pusikosta itseämme keräillen totesimme a) onneksi ollaan aidan oikealla puolella ja b) onneksi lamppu ei hajonnut siinä rytäkässä c) kaikki paikat oli ehjinä  ja sitten tuli nauru… Hirnuimme oikein kunnolla että tuosta olisi saanut mainion pätkän parhaisiin kotivideoihin…

Matka jatkui ja tien laidan kuljetusta odottavat puunrungot olivat oiva paikka pitää välillä taukoa ja ihailla pimeyttä ja lampun valossa tippuvia sadepisaroita… Keli oli todella pimeä ja sumuinen, joten lampullakaan ei nähnyt kovin pitkälle. Jos lamputtomuudestani voi löytää jotain hyötyä niin se että pystyin erottamaan pimeydessä paremmin metsän ja aukkojen rajat. Suunnistukseen pystyin osallistumaan sen verran että katsoimme rastilla yhdessä seuraavan välin, joten pystyin varmistelemaan että mäet nousevat meidän reitin oikealla puolella. Eksyminenhän olisi suorastaan kruunannut yön. 

Pimeyttä vain riitti ja riitti. Välillä meitä vastaan tuli muita kisaajia mutta pitkät pätkät oli tarjolla vain pimeyttä. No, tosin törmäsimme matkalla myös peuraan ja jättisammakkoon. Aamulla neljän jälkeen tapasimme yhden uus-seelantilais naispariin, joista toinen kysyi halusinko lainata hänen varafikkariaan.  Kun etenemisemme näytti hänen silmissään hiukan hankalalta. Vastasin luonnollisesti kyllä ja viimeinen puolitoista tuntia pimeätä sujuikin sitten jo ihan eri mallilla. Päivän valkeneminen oli ihana hetki, suorastaan juhlallinen. Tosin Mr Hyde iski isolla kädellä heti kuuden jälkeen aamulla. Tarjolla oli suoraakin suorempaa metsätietä ja siitä pisto suolle neljännelle ojalle.  Mieheni pyysi laskemaan ojia ja pystyin laskemaan kokonaista kaksi ennen kuin menin sekaisin… Ilmassa oli havaittavissa selkeää väsymystä. Pitkällä tievälillä alkovat rakotkin sitten tuntua ihan eri malliin ja joka askeleella sattui. Pimeällä siiheen ei kiinnittänyt huomiota samalla tavalla koska piti pystyä keskittymään vain siihen etenemiseen.
 
                                                                          Askel painaa jo...
 
Juoma alkoi olemaan lopussa ja jouduimme tekemään kiepin vielä vesipisteelle.  Neste virkistytti menoa sen verran että jaksoin punnertaa lopun nousut. Rakkojen puhjettua meno oli sangen vaivalloista ja päätimme jättää yhden rastin väliin ja punnersimme maaliin ajassa 22h45min. Maalissa itketti ja nauratti samaan aikaan. Saimme kerättyä 1760 pistettä ja matkaa kertyi aika lailla tasan 80 km ja nousua laskin kartasta 2130m. Tuloslistassa komeilimme sekaveteraanisarjasssa sijalla 26 (57 joukkuetta) ja kaikista kisaajista sijalla 195 (333 joukkuetta). Olimme ylittäneet tavoitteemme roimasti ja olo oli kaikista kolotuksista huolimatta suorastaan euforinen. Ja kylläpä pasta bolognese maistui taivaalliselta Hash Housessa muiden kisakavereiden kanssa. Ruoan jälkeen suuntasimme pikaisesti autolle ja kohti majapaikkaa. Unta ei juuri tarvinut odotella. Nelisen tuntia lepoa ja illalla sitten lähdimme tönkköjaloin vaappumaan  muiden suomalaisten kanssa ulos syömään.

Sunnuntai aamusta vilkutimme Karlovy Varylle ja suuntasimme kohti Prahaa. Teimme Prahassa pienen kävely/ ostoskierroksen ja kävimme syömässä. Pizzeriassa oli ihana puilla lämmitettävä pizzauuni ja pizza maistui taivaallisen hyvältä. Sitten alkoikin jo olemaan aika lähteä kotimatkalle. odotusajat kentällä kuluivat leppoisasti kisajuttuja turisten ja tuota pikaa olimmekin sitten taas Suomessa. Olipa aivan mahtava reissu kaikkine kommelluksineen ja erityisesti mieltä lämmitti oma jaksaminen ja polven kestäminen. Mieheni sanoin:” Tulipahan sitten käveltyä käsi kädessä monen vuoden edestä”.

Virva-Hiutale, miehensä  Corn –Flakesin kera  :o)