torstai 22. maaliskuuta 2012

Mielenterveyden hoitoa Espanjassa- The Wildboar Rogaining 21.1.2012

Aika ehti kultaamaan viime vuoden seikkailut epsanjan yössä piikkipusikoissa ja niinpä me ( Virva-Hiutale ja Vuorenpeikko) päätimme suunnata talven keskeltä suunnistamaan sulalle maalle Barcelonan lähistölle. Tänä vuonna tarjolla oli onneksi vain 6h kisa sillä Jukolasta saakka vaivannut juoksijan polvi ei ole vieläkään hellittänyt. Kävelemään tosin pystyy ihan täysipainoisesti mutta juokseminen on myrkkyä.

Matkaan lähdimme Helsingistä sankassa lumipyryssä ja vain puolitoista tuntia myöhässä. Allekirjoittaneella tästä myöhästymisestä ei tosin ole minkäänlaista havaintoa, koska uni tuli silmään heti kun koneeseen päästiin. Pikkulinnut vain kertoivat jälkikäteen että kannustusjoukot ehtivät jo kysellä ainakin sataan kertaan ”milloin me oikein lähdetään” .  Barcelonassa meitä odotti  ihana aurinkoinen kevätkeli ja +15 astetta lämmintä.  Ajelimme vuokra-autolla hotellille ja se olikin melko mielenkiintoista puuhaa suurkaupungin yksisuuntaisten katujen sokkelossa.  Ihailimme Barcelonan kaupunkia, kävellen ja metrolla, torstain ja perjantain. Sitten lauantai aamuna suuntasimme sitikan keulan kohti L’Espluga Calban kylää. Päivästä näytti tulevan hieno sillä aurinko hymyili meille pilvettömältä taivaalta aamusta asti.

Kisaajat kokoontuivat hyvissä ajoin linnan aukiolle missä saatiin viimeinen ohjeistus ja meidät ohjattiin lähtöpaikan suuntaan. Tosin emme tästä paikallisella kielellä pidetystä priiffauksesta ymmärtäneet sanaakaan vaan lähdimme porukan mukana kohti lähtöpaikkaa vilkutellen huoltojoukoillemme. Matkaa lähtöpaikalle oli puolitoista kilometriä ja matkaa teki n.350 suunnistajaa kapeaa tietä pitkin ja jono venyi  venymistään iloisten espanjalaisten pulistessa ympärillämme… Katselimme kelloa ja totesimme että kartat jaetaan juuri nyt ja me emme ole nähneet vielä lähtöpaikasta silmäystäkään. Piti ottaa jo rivakampi tahti ja kevyesti hölkäten saavuimme kartoille. Aikaa suunniteluun jäi vain 10 min. No arvata saattaa ettei reittisuunnittelun lopputulos ollut mikään ihan paras mahdollinen. Varsinkin kun oli tiedossa että kävellen edetään koko reissu. Lähdimme matkaan porukan mukana ja päätimme säveltää reittiä sitten matkan varrella lisää…

Heti ensimmäinen ylämäki osoitti taas mitä tuleman piti. Piikkipuskaa ja jyrkkiä rinteitä. Aurinkokin helotti niin että Vuorenpeikon takki lähti saman tien reppuun ja Hiutale availi takkia ja kääri hihoja ylöspäin, lämmöstä nauttien.  Ensimmäiset kolme rastia löytyivät aivan nappiin. Mutta neljättä lähestyessä sattui pieni kartanlukihäiriö tai ikänäkö tai jotain muuta sellaista mutta tovin tiirailun jälkeen puuskutuksen tasaannuttua, huomasimme olevamme väärässä mäessä… Hetken manailun jälkeen päätimme jatkaa matkaa ja jättää rasti väliin (nyyh  4 pistettä) sillä ensin olisi pitänyt kavuta piikkipuska rinnettä alas 6 käyrää ja sitten pengerrettyä  rinnettä taas ylös samat 6 käyrää (käyräväli 10m).

Matka jatkui. Neljä seuraavaa rastia löytyikin ihan kivasti. Sitten oli tarjolla 9 käyrän ylämäki, jonka seitsemännellä käyrällä komeili kivi ja rastipiste oli kivien väli. Läksimme kiipeämään jyrkkää rinnettä auringon lämmittäessä selkää ” mukavasti”, melkein hellelukemissa ja joku pörriäinenkin yritti tehdä tuttavuutta. Kolmen käyrän jälkeen huomasimme, ettei tästä rastista tulekaan mitään läpihuutojuttua… koko rinne oli täynnä isompia ja vähän pienempiä kivenlohkareita ja luonnollisesti vain rastikivet olivat kartalla. Sieltä täältä rinteestä kuului myös muiden kisaajien pulputusta. Sovimme seuraavan taktiikan: Hiutale suuntaa puuskuttaen kohti oletettua rastin sijaintia ja Vuorenpeikko kiertää hiukan enemmän oikealta, varmistellen. No löytyihän se rasti sitten lopulta, sieltä kivien välistä…

Tässä vaiheessa suoritimme pienen pika suunnittelun ja totesimme että nyt on aika suunnata kiireesti takaisin päin kohti maalia. Keräsimme matkalta kaikki mahdolliset pisteet ja naureskelimme että täällä me viime vuonna kaivelimme otsalamppuja esiin ja maasto näytti hiukan haastavammalta kun päivänvalossa. Saimmekin  käveltyä ihan hyvän loppureitin ja pisteet mutta aika alkoi uhkaavasti loppua. 5 min jäljellä ja meillä oli vielä kilometri matkaa maaliin... Polvi oli kestänyt ihan hyvin kävelyn siihen asti ja totesin vaan Vuorenpeikolle että nyt mennään ja niin lujaa kun kintuista pääsee. No, pahaa teki ja polveen sattui ihan hirveästi mutta maaliin ehdittiin ja aikaakin jäi käyttämättä runsaat 2 sekuntia. Meidän jälkeemme leimanneet leimasivat sekunnin myöhässä ja saivat 5 miinuspistettä, ähäkutti.  Maalissa tarvittiin minun osaltani hiukan elpymistä ja buranaa, jotta pääsimme jatkamaan kohti linnaa ja si-tikkujen purkua.  Illan pimetessä jonotimme linnan edustalla muiden hyväntuulisten kisaajien kanssa että saamme purettua tikut.

Autolla meitä odottivat iloiset kannustajat, jotka olivat paistatelleet päivää kylässä, pelaten ja riekkuen. Vaihdettuamme kuivat vaatteet päälle, tyytyväisinä  suuntasimme auton nokan takaisin kohti Barcelonaa. Olipa taas kiva reissu ja tuloksissakaan emme olleet viimeisiä vaan sijoitus oli 90/170 joukkueesta. Matkaa kertyi aikalailla tasan 26 km (josta siis 25 kävellen ja 1 ravia), nousua reitillä oli sellaiset  reilu 1100 metriä ja saman verran laskua. Mutta kivaa oli ja ensi talvena  taas uudestaan  sulalle maalle mielenterveyttä hoitamaan.

Terveisin

Virva-Hiutale :o)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Lauantaina 10.3. LadySki Vantaan Hakunilassa

Puheenjohtaja kävi vaihteeksi vapaalla hiihtelemässä vetisessä kelissä Vantaan Hakunilassa. Pirkan pertsakilsojen jälkeen vapaa maistui oikein mainiosti. Lady Ski - tapahtuma järjestettiin vasta kolmatta kertaa, mutta sitä ei järjestelyistä huomannut. Olivat konkarit olleet asialla, varustekassi maalissa sisälsi vaikka mitä herkkuja ja arpaonnikin potkaisi. Salkkaritähtiäkin oli paikalla - ja Cindykin hiihtämässä :)
Kiitokset järjestäjille, kivaa oli ja ensi vuonna uudestaan.
Meillä Suomessa järjestetään hienoja tapahtumia talkoovoimin ja mikäs sen mukavampaa, kun ottaa tavoitteekseen jonkun niistä. Esimerkiksi SnowFlakesSeikkailun sunnuntaina 9.9.2012. Sitä saa itsensä helpommin ylös sohvalta, kun on joku tavoite - ylös, ulos ja lenkille siis :)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Team SnowFlakesilla uusi puheenjohtaja!

Team SnowFlakesin vuosikokous järjestettiin 9.3. liikunnallisissa merkeissä Hollolassa. Kokous noudatti jo totutusti vähemmän virallista kaavaa, mutta uusi hallitus saatiin sentään valittua. Tiimiä luotsaa nyt Ellu apunaan Virva, Petra ja Salla.

Alkaneen vuoden toiminta jatkuu aiempien vuosien kaltaisena. Vappuna melotaan, Jukolassa suunnistetaan, seikkailukisoja kolutaan sekä puuhaillaan monenlaista kivaa luonnossa. Syksyllä järjestemme taas SnowFlakes Seikkailun.