tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ahmaa hiihtämässä 12.-14.3.2011

Tämä on meidän, Team SnowFlakesin, kohdalla nyt kolmas vuosi, kun olemme suunnanneet Pohjois-Karjalaan seikkailu-urheilujoukkueemme voimin. Varmasti meidät tullaan näkemään Kolin maisemissa jatkossakin ja saisimme näin mukavan perinteen aikaiseksi :).

Ajomatka 600 km vaan on melko pitkä ja pelkän viikonlopun mittainen reissu tuntuu melko riittämättömältä. Suosittelenkin matkaajille pe-ma -välistä ajanjaksoa, jolloin saa nauttia laduista ja loistavasta tapahtumasta koko rahalla, kiireettömästi ja nauttien.

Allekirjoittanut sai harmillisesti järkyttävän viruspohjaisen keuhkoputkentulehduksen reissun alla, joka kohdallani merkitsi koko viikonloppua mökissä sängyn pohjalla iloisen hiihtämisen sijaan :(. Muu porukka sitten hiihtelikin Pohjois-Karjalan vallattomissa vaaramaisemissa sitäkin innokkaammin aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä pikkupakkasten säestäessä matkantekoa suksien suhinan ohella.

Olimme vuokranneet Karelia Expertin kautta mökin aivan Kolin kylän sekä Ahmanhiihdon hiihtoreittien kupeesta. Hiihtäjiä retkueessamme oli lopulta 5. Pogostan hiihto Ilomantsissa oli varmaankin osaltaan syönyt hiihtäjien lukumäärää Ahmanhiihdossa, koska se järjestettiin tänä vuonna samana viikonloppuna. Ainakin muutama potentiaalinen osallistujamme vietti viikonloppua siellä Ahmailun sijaan.

Itse hiihdossa kiitosta sai meikäläisiltä jälleen kerran loistava palvelu taukopaikoilla ja koko tapahtuman iloinen, välitön tunnelma. Se kyllä aina painuu eteläsuomalaisten mieleen, kun täällä ruuhka-Suomessa ollaan kulmat kurtussa ja kyynärpäät ojossa liikkuessamme - oli sitten kyse luonnossa samoilusta tahi kaupungin liikenteestä.

Kiitosta saivat myös aina niittävät upeat vaarat, joista Kopravaara ja Räsävaara vilahtivat hiihtäjiemme värikkäissä kuvauksissa tämän tästä, eli tekivät ja tekevät vastaisuudessakin takuuvarman vaikutuksen meihin etelän tallaajiin.

Ahmanhiihto2011_1.jpgSääkin suosi ja aurinko loimotti. Pikkuisen tuuli piinasi, mutta ladut olivat tuulesta huolimatta ajettu hiihtoa varten hienosti ja olivat vähemmän roskaiset havupuiden neulasista kuin olimme ounastelleet etukäteen.

Ladut ovat myös perinteisesti olleet erittäin hyvässä kunnossa. Meikäläisistä kaksi hiihti perinteistä koko 52 km lauantaina ja osa nousuista oli melko heikossa kunnossa samoin kuin jyrkkä lasku Räsävaaralta alas, jossa oli ladut aurattu olemattomiin ja siinä herkästi väsynyt hiihtäjä olisi ehkä lähtenyt maata kiertävälle radalle. Muutoin laskut olivat hyvässä kunnossa ja niin nautittavia.

Ladut suosivat myös vapaan hiihtäjiämme, jotka mainitsivat, että etenkin osuus Kopravaaralta Future Freetimen taukopaikalta Jeroon oli melko raskas etappi. Jeron munkkikahvit kuitenkin siinsivät vankasti mielessä ja näin matka taittui lopulta mieluisasti. Taisi Jerossa lisäksi vielä räiskälekin maistua yhdelle jos toiselle Hiutaleelle.


Kati L