maanantai 29. lokakuuta 2012

Multisport Gaala 2012

Multisport ry järjestää vuoden aikana neljä varsinaista multsport-kilpailua ja kauden loputtua perinteisen gaalaristeilyn Tallinnaan. Itse olin mukana nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuonna mukana olleet hiutaleet hehkuttivat reissua sen verran, että uskaltauduin mukaan. Tähän reissuun kuuluu perinteisesti myös gaalakilpailu. En tiennyt yhtään mitä odottaa kisalta mutta sen kuulin, että ei se kovin totinen tule olemaan.

Herätys oli Suomessa varsin aikainen kun paatti lähti Helsingistä jo kello 7.30. Tallinnanlaivoilla ei yleensä ilmeisesti pahemmin välitetä mihin kellonaikaan voi ottaa lasillisen ja näin homma toimi myös meidän urheilullisen porukan kesken. Kuplajuoma taisi maistua maltillisesti kaikille. Pieni lämmike teki ihan hyvää sillä Tallinnaan saavuttamme saimme todeta että siellä oli tullut ihan kunnolla lunta ja teillä oli kunnon jääkerros. Tässä vaiheessa minua alkoi hieman jännittämään kisaan sisältyvä pyöräilyosuus.

Gaalaporukka hotellilla.
Pyörävuokraamassa itsellä kävi tuuri kun sain ihan tuliterän maastofillarin alle. Ensimmäiset metrit jäisellä tiellä tuntuivat siltä, että tästä ei hyvää seuraa. Meidät jaettiin joukkueisiin ja saimme ensimmäisen kartan käteemme. Kisa alkoi suunnistuksella vanhassa kaupungissa rogaining-tyyliin että sai hakea rasteja haluamassaan järjestyksessä 45 minuutin ajan. Lisähaasteena oli, että eri rasteilla oli eri pisteet ja pitäisi saada mahdollisimman lähelle 219 pistettä jotta ei tulisi sakkoa. Turistit loivat meihin kummastelevia katseita kun juoksentelimme ristiin rastiin mukulakivisiä katuja kartat kädessä, välillä hieman liukastellen. Me emme paljoa jaksaneet pisteitä alkuvaiheessa miettiä mutta loppuvaiheessa suoritin juostessa vähän päässälaskua ja hieman tuurilla päädyimme vain hivenen yli 219 pisteen.

1. Osuus: Kaupunkisuunnistus juosten
2. Osuus: Pyöräsuunnistus vanhan kartan kera.
2: Osuus jatkoa

Lumista polkua auringonpaisteessa. Kuva: Jokke

Seuraavaksi meille iskettiin käteen kaksi karttaa joista toinen oli melkoisen vanha venäläinen kartta. Tämä piti osata yhdistää toiseen karttaan jotta rastit löytyisivät. Löysimme yhtäläisyydet rautateiden ja satama-altaiden muodon avulla. Nimeltä mainitsematon hiutale ja hänen parinsa löysivät jotain muita yhtäläisyyksiä kartalta koska päätyivät fillareillaan Piritaan - joka oli siis aivan päinvastaisessa suunnassa. Tästä riitti ainakin huvia pitkälle iltaan. Me muut sen sijaan pääsimme pyöräilemään lumisille poluille jotka toisinaan vaihtuivat parikymmentä senttiä syviksi lammikoiksi joissa toivoin että säästyn vain märillä tossuilla. Onnekseni selvisin vesiesteistä kuivana ja muutenkin ihme kyllä kaatumatta fillarilla kertaakaan. Yhden kerran joukkueeni pojat Jorma ja Toni minut kyllä hukkasivat minut kokonaan kun jäin hieman jälkeen hetkeksi... Tästä leikkimielisenä kostona helpommilla osuuksilla jätätin pojat taakseni pitäen yllä hyvää vauhtia.

Hieman kosteampaa polkua ja pusikkoreitti. Kuva: Jokke

Ennen viimeistä osuutta käväsimme myös juomarastilla jossa oli myös käveltävä märkää tukkikaidetta pitkin ja rakennettava lumiukko. Meidän tekeleemme oli kyllä lähinnä lumikasa. Seuraavaksi suuntasimme kohti vanhaa vankilaa jossa oli myös kisan maali. Minua oli etukäteen vähän peloteltu, että se vankila on aikamoisen järkky paikka mutta en osannut kuvitella, että miten ahdistava se olikaan. Vankila oli kooltaan aika massiivinen ja siellä oli satoja sellejä kaarevilla käytävillä. Tunnelma oli jotenkin todella pysähtynyt ja näytti jotenkin siltä kun sieltä olisi lähdetty jotenkin yllättäen ja kaikki tavarat olivat jääneet niille sijoilleen kun niitä viimeksi on käytetty. Järkyttävin tila oli vanha leikkaussaili jossa yksi rasteista sijaitsi. Kaikki instrumentit olivat siellä pitkin ja poikin ja tunnelma oli suoraan kuin jostain kauhuleffasta. Mutta yleisesti ottaen vankilasuunnistus oli kyllä hieno ja ikimuistoinen kokemus.

3. Osuus: Vankilasuunnistus

Leikkaussalissa... Kuva: Salla
Rastilippu. Kuva: Jokke

Pojat meinasivat lukita minut selliin.. Kuva: Jokke
Viihtyisiä näkymiä vankilasta. Kuva: Salla

Reitti. Kuva: Salla

Päivä jatkui sitten saunomisella hotellilla ja sitten illalla suunnistimme monen mutkan kautta hienoon panimoravintolaan. Tämä vaikutti olevan se vaikein rasti kun parikymmentä suunnistajaa joutui turvautumaan jopa google mapssiin. Rohkeimmat vetivät överit puolentoista kilon sianpotkasta ja se kuulemma maistui suussa vielä seuraavanakin aamuna. Aikainen aamu oli heikentänyt ainakin omaa turnauskestävyyttä ja aamuun asti riekkumiset jäi väliin. Mutta kyllä me kaikki hiutaleet silti edustimme hienosti tanssilattialla - erityisesti Ellu jonka näyttävät diskomuuvit saivat useammankin pään kääntymään.

Illalla ravintolassa. Kuva: Salla


Seuraavana aamuna piti suunnistaa takaisin satamaan ja laivaan - jonne ihme kyllä kaikki löysivät ajoissa. Paluumatkalla juhlittiin sitten hiutaleteini-Sallan 18-vuotissynttäreitä limun ja sipsien kera.

Kiitos Heitille ja muille itse kisan järjestämisestä! Ja kiitos Multisport ry:lle koko gaalasta ja kaikille reissukavereille seurasta!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

MAMMUTTIMARSSI 26.10.2012 (Pöräys)


Olin sopinut jo hyvissä ajoin kaverini kanssa osallistumisesta Mammuttimarssiin, sarjaan Mammuttimaraton (53km). Tällä ajatuksella odottelin innoissani ensimmäistä Mammuttimarssiani. Kunnes kisaviikon alussa kaverilleni iski ikävä flunssapöpö, ja mammuttimarssia ei nuhaisena ja kuumeisena kannata lähteä testaamaan. Kyselin muista kavereista matkalle seuraa, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta (kuten Multisport gaalaristeily Tallinnaan). Hiukan pettyneenä suunnittelin jo itselleni mukavaa lauantai aamun polkujuoksulenkkiä Nuuksiossa, kunnes huomasin torstai iltana kymmenen aikaan (ilmoittautuminen sulkeutui to iltana 24.00) että FB:n Helsinki Trail running club:n sivuilla joku etsi kaveria kyseiseen kisaan (Kiitos Ellu vinkistä vaan). Ei muuta kuin viestiä lähettämään ja tunti tuosta fb viestistä meillä oli jo joukkue kasassa ja osallistumisilmoitus sisässä. Mahtavaa!!!

Perjantaina sitten tuli vähän kiireessä väsäiltyä karttoja ja mietittyä rastivälejä. Uusi kisakaverini Merja asuukin sopivasti tässä ihan lähiseudulla, joten ajoimme yhdellä autolla kohti Vihtiä jossa kisa käytiin. Ilma oli pakkasen puolella ja taivas kirkas. Viimeiset reittihionnat katsoimme kuntoon paikan päällä, ja startti oli kello 21.00 pe iltana. Paikalla oli noin 100 starttaajaa eri matkoille hajautuneina. Meillä oli matkana sarjan ’pikamatka’ eli Mammutin pöräys n. 27 km.

Starttilaukauksen pamahdettua lähdimme porukan mukana juoksemaan kohti Salmen laskettelurinnettä. Pakkasta oli siinä vaiheessa noin 4 astetta, maassa hiukan vaaleaa kuuraa ja kirkas kuutamo valaisi matkaa otsalamppujen lisäksi. Siis aivan ihana juoksuilma. Taitoimme matkaa ensimmäiselle rastille porukassa, sillä kaikilla oli sama rasti ensimmäisenä. Porukka tosin hiukan jakaantui puolessavälissä rastimatkaa riippuen reittivalinnasta.

Salmen laskettelurinteen jälkeenkin porukkaa näkyi vielä hajanaisina valoryppäinä pimeässä yössä parin seuraavan rastivälin verran. Sen jälkeen saimme juosta loppumatkan lähes yksinämme (muutamaa koiran ulkoiluttajaa laskematta). Rastit löytyivät hyvin, pysyimme kartalla vaikka karttojemme painoväreistä ei aina voinutkaan antaa kiitosta (värit olivat niin haaleita, ettei erottanut teitä pelloista - oma vika kyllä). Ilma kylmeni koko ajan, joten ei todellakaan tehnyt mieli jäädä nauttimaan eväitä kannon nokkaan. Se mitä söimme matkan varrella, teimme sen juostessa. Geelejä, suklaata, karkkia ja pähkinöitä – vakiokamaa kisoissa J  Muutaman kerran piti käydä puskassakin kun ennen kisaa tuli tankattua nestettä reippaammalla kädellä.

Menimme reipasta hölkkävauhtia lähes koko matkan. Ja vasta viimeisellä rastilla pari miesporukkaa pyyhälsi meistä ohi. Emme tässä vaiheessa tienneet, että olimme ilmeisesti olleet johdossa siihen asti. Emmekä sen vuoksi osanneet pitää enemmän kiirettä, vaan taivalsimme ihan perus hölkkää kohti viimeistä rastipistettä (uintia) ja maalia. Pakkasasteet lähestyivät kymmentä, ja tuleva uintisuoritus ei jotenkin tuntunut yhtään houkuttelevalta....

Perillä maalialueen tuntumassa oli siis viimeinen suorituspiste – uinti. Tällä kertaa uintiosuus oli enemmänkin kahlattava osuus, mutta kastauduttava/uitava oli silti pieni pätkä. Sekin oli ihan riittävän hyytävä kokemus, sillä pakkasessa riisuminen, märän pelastusliivin päälle paneminen ja jääkylmässä vedessä kahlailu ei kuulu suosikkiharrasteisiini. Enkä yhä edelleenkään ole avantouinnin ystävä.

Mutta viimeinen suoritus oli onneksi nopeasti ohi, ja puimme päällemme juoksuvaatteet ja lähetimme viimeiset rastille/maaliin tulo leimaukset. Wow, urakka ohi. Aikaa kului noin 3 h ja 10 minuuttia. Ja olin kyllä todella onnellinen, ettei meidän tarvinnut enään lähteä tekemään saman pituista reittiä uudestaan (vrt. mammuttimaraton 53km). Sitä paitsi vesiletkuni oli jäätynyt jo noin tunti ennen maalialueelle saapumista, joten nesteytys oli vähän heikoissa kantamissa.

Loppufiilistelyt vietimme lämpimän saunan lauteilla kilpatovereiden kanssa, jonka jälkeen vielä kävimme syömässä lämpöisen keiton sisällä lähtöpisteessä. Mieli oli hyvä ja fiilis korkealla, loistava kisa joka meni suunnitelmia paremmin. Lopputuloksissa tulimme kolmanneksi, ja naisjoukkueista olimme ensimmäisiä. Kiitos Merja seurasta!! Kiitokset myös järjestäjille kivasta kisasta! Kaikki sujui ongelmitta ja sää oli aivan ihana. Pimeässä maastossa kuutamo ja tähdet näyttivät todella kirkkailta.

 Seuraavaksi voikin sitten kääntää katseensa kohti Sipoota ja raatojuoksua.

/Petra