maanantai 13. elokuuta 2012

Rokua Geopark Challenge 24h 20.-21.7.2012


kuva Tapani Launonen
Kohta jo kuukausi on kulunut ensimmäisestä vuorokauden pituisesta seikkailukisasta. Niin mahtava oli kokemus, että päivittäin palaa mieleen pätkiä sieltä täältä. Mahtavaksi kokemuksen teki ennenkaikkea meidän mahtava tiimi, Krista (Pellon paikallisradio) ja Soile (vahva dieselfillaristi) ja minä. Soilen kanssa tunnettiin jotenkuten ennen kisaa ja Kristan tapasimme molemmat vasta torstaina kisapaikalla. Lieneekin ollut meille hyväksi ettemme etukäteen tunteneet, niin sujuvasti kisailimme. Kuka tahansa ei edes 24h kisaan lähtisi, joten yhteistä hulluutta oli luvassa. Meidän jengillä synkkasi todella hyvin, tutuistuimme ja haikein mielin erosimme kisan jälkeen.

Kisan alun prologit Vaalassa olivat mukavan vaihtelevia ja jokaisella niistä oli oma questinsä. Hyppy veteen, laskeutuminen sillalta - veteen ja valokuvavihjeiden etsiminen, niistä koostuivat prologien questit. Uiminen voimakkaasti virtaavassa vedessä oli niinikään mukavaa puuhaa aurinkoisessa kelissä. Hyvin kostea oli kisan alku, kun startti vielä oli triathlon-tyyliin uintia.

Melomaan lähdimme Vaalasta Manamansaloon. Tuttu paikka 80-luvulta Kainuun rastiviikolta, jossa minä kävin jo ennekuin kisasiskot olivat edes syntyneet :) Ikäero ei tosin meitä matkalla vaivannut. Krista ja Soile meloivat Star Duolla ja minä yksiköllä. Tytöillä oli tuulen kanssa välillä hieman hankaluuksia ilman peräsintä. Yksikössä oli sentään evä ja nautiskelin aalloista täysin rinnoin. Välillä onnistuin saamaan kunnon surffinkin alleni, aivan mahtavaa. Pitkien selkien ylityksissä välillä tuntui, ettei matka edennyt mihinkään, ranta vaan oli yhä ja yhä yhtä kaukana.

Kuostonsaari oli upea paikka. Laavu ja nuotiopaikka ja puucee – ylellistä. Sinne pitää joskus mennä uudelleen telttailemaan tai talvella eräilemään. Kuvittelimme jos vaikka kaikenlaisia reissuja mielissämme :) Uskomattoman upeita hiekkarantoja sillä saarella oli.

Jauhelihakeitto Kassu Halosen taidetalolla maistui taivaalliselta ennen pyöräilyosuuksien alkua. Vaihdettiin vaatteet ja täytettiin kiulut. Olin unohtanut mökille pyöräilyhousut ja toisen kamelin. Joten kameli täyttyi pelkällä vedellä, joka meinasi koitua kohtaloksi. Onneksi oli muuta energiaa lisäksi.
kuva Tapani Launonen
Pellon paikallisradio Krista laitettiin uskaliaasti ainoana lappilaisena kokeilemaan Suopungin heittoa. 3x3 yritystä ei tuottanut toivottua tulosta, joten pikkuinen lisälenkki fillareilla jouduttiin tekemään. Se ei meitä haitannut, meillä oli hyvä draivi menossa ja huippu veturi fillaroinnissa, Soile.

Tervahautoja riitti noilla seuduilla. Usemapikin rastipiste oli vanha tervahauta eli miilu.

Kristan nimitin Pellon paikallisradioksi siksi kun fillariosuuksilla perästä kuului suomipoppia ihan yhtenään. Lauleskeltiin yhdessä ja pysyttiin hyvin hereillä. Tunnusbiisiksimme valikoitui ”enemmän trioo ku sooloo”.
kuva Tapani Launonen
Sitten se saakutin CP18. Yön hämärinä tunteina en onnistunut meitä kartoittamaan CP18:lle ja se koitui meidän kohtaloksemme ja harmitukseksemme. Gps:stä jälkeenpäin katsellessa huomasimme itsekin kuinka paljon pieleen meni. Suunnistus on jossittelua ja nyt vasta jossiteltiinkin. Mutta turhaa se on, ei se sitä miksikään muuta. Näin kävi. Ensi kerralla ei käy.

CP18 olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen paikka, hiekkasärkän päässä. Kun ei sitä löydetty, päätettiin jättää se väliin. Olimme siinä uskossa, että siitä saamamme rangaistus olisi maksimissaan yksi tunti. Ei ollut. Kapteenina minun olisi pitänyt perehtyä sääntöihin paremmin. Kun en ehtinyt, niin olisi pitänyt nakittaa se jollekulle toiselle. No, ensi kerralla. Rangaistus moisen rastin väliin jättämisestä oli osuuden huonoin aika plus yksi tunti. Jep, ei siitä sitten sen enempää.
Rastin väliin jättäminen harmitti jonkin aikaa. Ei kuitenkan kauaa, iloinen mieli palasi pian ja paikallisradio aloitti ohjelmansa pitkällä fillariosuudella. Lossilla päästiin ajelemaan miesten kärkijoukkueiden kanssa. Höh, ei ne kuvaajat siellä meitä varten olleetkaan...

Viimeiset 30km trekkausta oli maastoltaan ja maisemiltaan ihan parhaassa mahdollisessa paikassa, Rokuan Geoparkissa. Aivan mahtavia maisemia, upeaa laskeutua näkötornista ja tallustella hiekkakankahilla – ah! Loppumatkan hauskuuden Kristalle ja minulle loi Soile, joka siinä vaiheessa juoksenteli kuin aropupu pientareella – kun kisaa oli käyty jo 24h! Soile sai hurjat kiksit fillaroinnista ja fiilis jatkui loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan kisailimme plus 25h ja sjoituksemme (kohtalomme) oli neljäs.
Kiitos ja kumarrus – tähän astisen elämäni upein seikkailukisa ikinä :)
Ellu