lauantai 12. elokuuta 2017

Seilkkailukisailua Ruotsissa - AIM Challenge

Oma vuosi Ruotsissa Göteborgin seudulla on kulunut kuin lapsella karkkikaupassa. Polkuja pyöräiltäväksi ja metsiä suunnistettavaksi on enemmän kuin tarpeeksi. Kivoja urheilutapahtumia riittäisi joka päivälle. Hyvissä ajoin lykkäsimme Maaritin kanssa kisakalenteriin AIM Challengen Lindvallenissa vähän pohjoisemmassa, jotta olisi hyvä syy ajella katselemaan myös tunturimaisempaa luontoa.

AIM Challenge on vuodesta 2004 asti vuosittain järjestetty seikkailu-rogaining tyyppinen kahden kisan pari. Kisat pidetään parin viikon välein Ruotsissa Lindvallenissa Sälenissä ja Norjassa Hemsedalissa. Ideassa on mukana maaottelun aineksia - kummasta maasta löytyy hauskemmat radat ja kovimmat kisaajat. Rogaining-tyyppisyys takaa kuitenkin matalan kynnyksen eli suorituksen saa, vaikka hakisi vain yhden rastin. Kilpailijat ovat kahden hengen joukkueita, aikaa on 6 tuntia ja rasteja 60, joista osa uimista, melomista tai kiipeilyä vaativia. Hankalammista rasteista saa isommat pisteet ja vain toisen parista täytyy suorittaa ne. Suunnitteluaikaa ei ole ja aika alkaa juosta, kun saa kartan kouraan. Luonteeltaan kisa on pyöräilypainotteinen eli etäisyydet ovat pitkät, rastit pääasiassa pyörällä päästävissä paikoissa ja pyörä kulkee käytännössä koko ajan mukana.

Kesä meni vauhdilla ja harjoittelussa painottui mielikuvaharjoittelu videoita ja kuvia katsellen. Porin Raastossa Sannan kanssa testasin jaksaako ylipäätänsä mitään ja perheen kanssa tehty hieno pyöräretki Kattegattledeniä pitkin viritteli pyöräkuntoa sekä jumitti sopivasti lihakset juuri ennen kisaa. Maaritin kanssa tavoitteeksi asetettiin vaatimaton läpimeno kunnialla ja pistesaalis, joka olisi isompi kuin all time low (on muuten 55 pistettä).

Kisapaikalle tulimme hyvissä ajoin kahta yötä ennen kisaa. Näin oli aikaa yksi täysi päivä tutustua maastoihin ja virittää pyörät. Tässä vaiheessa löysimme netistä viimevuosien kartat, joista oli tosi iso ilo. Vinkki suomalaisiinkin kisoihin. Edellisten vuosien karttojen ja reittioppaiden kanssa kiertelimme päivän auton kanssa ja jalan arvioimassa nousumetrejä ja polkujen tasoa. Maasto on tunturimaista eli rankkaa nousua ja laskua riittää. Vanhojen karttojen perusteella pieneltä laskulta alas näyttävä pätkä ei naurata, kun tositilanteessa näitä satojen metrien pudotuksia hinkkaa pyörän kanssa ylös vain yhtä pistettä rikkaampana. Yksi tuolihissi oli onneksi kisan ajan käytössä.
Pyörät pääsivät sisään yöksi ennen kisaa

Kisapäivä valkeni kurjassa säässä. Sadetta piiskasi taivaan täydeltä. Viime hetkellä vaatetusta vaihdettiin lämpimämmäksi. Lohdutuksena mietimme, että kurja sää voi olla syy ottaa vielä vähän rennommin. Kisa on iso ja lähtöviivalla oli yli parisataa parijoukkuetta. Kartat temmattiin klo 10 ja otimme alkuun pienen suunnitteluhetken. Päätimme nousta hissillä tunturiin ja sieltä noukkia rasteja alaspäin tullen ja kelloa katsellen. Viimeiseksi jätimme lähellä maalia kylässä olevan rastiryppään, joista rasteja voi poimia sen verran kuin lopussa ehtii.
Kisakartta ja rastien pisteitä

Tunturiosio oli hieno, vaikka heti ensimmäisillä rasteilla otimme muutamia harha-askeleita. Maastopyöräilytaitomme ovat heikommat ja pari rastia kävimme noukkimassa vaelluspolkuja pitkin jalan. Yhden rastin hakemisen esti liian iso suo. Siinä vaiheessa tuntui vielä siltä, että ei viitsi olla kainaloita myöten vedessä. Maisemat olivat sumusta huolimatta hienot ja tänne olisi kiva tulla paremmalla ajalla vaellusretkelle.   
Ensimmäisenä haetun rastin mystinen ympäristö

Tunturista laskettelimme helpommille osuuksille, missä edessä oli myös yksi erikoisrasti. Kahdella narulla tasapainotellen oli tarkoitus hakea lammen päällä roikkuva rasti. Edellisen parin kilpailija oli tippunut vähän pahemmin ja satuttanut päänsä, mistä paikalla ollut toinen pari kertoi. Yhdessä arvoimme miten rasti kannattaa ottaa ja paras taktiikka oli rimpuilla kohdalle narusta roikkuen ja uiden. Toinen pari näytti mallia ja tällä taktiikalla mekin saimme pisteemme.

Loppumatkan haimme kaikki asutummilla seuduilla olleet rastit, joista useimmat vaativat mäen polkemista ylös ja alas ja pientä kiipeilyä tai ryömimistä, mutta eivät olleet vaikeita suunnistuksellisesti. Yllättävää on aina se, kuinka nopeasti kello juoksee näissä kisoissa. Viimeisen rastin kohdalla vähän mietimme ehdimmekö ja jaksammeko vielä kavuta yhden hiihtorinteen puoliväliin, mutta senkin vielä noukimme. Maaliin tulimme hyvässä etuajassa. Pienestäkin yliajasta sakotettiin rankasti ja 10 minuutin ajan ylityksestä suoritus hylätään. Viimeisten minuuttien tulijoiden maalisuoran kirityksissä riitti kyllä draamaa.
Viimeisten minuuttien ruuhkaa maalissa
Kuusi tuntia ei heti tuntunut missään, mutta saunan ja suihkun jälkeen kyllä tunsi tehneensä päivän työn. Tulokset tulivat illalla ja olimme iloisia, kun emme ihan viimeisiä olleet. Erityisesti harmitti alussa väliin jätetty suorasti, jonka pisteet olisivat nostaneet sijoitusta monta pykälää. Meille uudenlainen maasto oli haastava, kun emme suunnitellessa osanneet arvioida paljon aikaa pyörillä menisi isoihin nousuihin ja jätimme väliin sen takia isompien pisteiden erikoisrasteja. Ensi vuonna voi sitten kokeneempana kokeilla samoissa maisemissa uudestaan!
Kisa oli todella kiva ja hyvin järjestetty sekä hyvissä puitteissa. Kisakeskus Lindvallen on talviurheilukeskus, josta löytyy majoitusta, ravintoloita ja kylpylä. Vaellusreittien lisäksi alueella on paljon maastopyöräreittejä ja bike park eli paikalla viihtyisi pidemmänkin loman. Kisan osallistujaporukka näytti olevan hyvin monenlaista ja -ikäistä sekä itse kisa ei ollut mitenkään erityisen hankala suunnistuksellisesti. Jokaiselle löytyy oman tason mukainen mahdollisuus olla mukana nauttimassa itsensä ylittämisestä.

Mari
Tyytyväisenä maalissa