perjantai 20. toukokuuta 2016

Ace Xdream kisa Narvassa, melkein Venäjällä!

Hivenen tässä on kestänyt mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Huhtikuun lopulla suuntasimme kahden joukkueen voimin Viron Narvaan XDream-kisaan. Tämä raportti Team Snowflakes 1 joukkueen silmin, missä kisasi siis hiutaleista Anne, Laura ja Elina.

Lähdimme matkaan lauantaiaamusta Helsingistä autolla ja olimme mahduttaneet kaikki kolme pyörää vielä auton sisään. Eipä tarvinnut lounastauolla huolia, että joku veisi kisaratsun. Matka sujui sutjakasti laivalla Annen ja Lauran synttäreitä hieman kuohuvalla juhlistaen. Matkalla Narvaan tien poskessa näkyi vähän luntakin mutta onneksi sääennuste lupasi suhteellisen kuivaa kisapäiväksi.

Narva sijaitsee siis ihan lähellä Venäjää, vain joki on välissä. Kisan pakollisena varusteena oli passi.

Löysimme hyvin perille hotelliimme Narvassa. Meillä oli kolmen hengen huone, johon myös pyörät pääsi sitten yöksi nukkumaan. Ennen illallista ja nukkumaanmenoa kävimme toki tutustumassa pyörien päällä mahdollisiin kisamaastoihin ja Venäjän rajaan. Pitihän sitä yksi selfie ottaa n. 10 metrin päässä rajaportista. Löysimme aika makeita paikkoja rannan tuntumasta läheltä keskustaa ja vanhoja kivilinnoja ja uskoimme, että siellä varmaan seikkaillaan seuraavana päivänä mutta toisin kävi.






Kisan startti oli mukavan myöhään joten aamulla oli hyvin aikaa syödä aamupalaa ja toki myös vähän jännittää. Polkiessamme kisapaikalle ihmettelimme jo startanneen A-radan kisaajien matkantekoa jotka pyöräilivät yhtä korttelia ympäri useampaan kertaan kärkitiimien johdattamana.

Ensimmäinen oma tehtävämme oli pyöräsuunnistusrasti, jossa joukkueen piti hajaantua rasteille A,B ja C. Sovimme tapaamispaikan lähelle rastia 2. Alku sujui ihan hyvin vaikka aikamoinen ruuhka rasteilla olikin ja jonossa sai polkea. Pyöräosuus oli todella helppo niin teknisesti kuin suunnistuksenkin puolesta. Huimia eroja tässä ei päässyt syntymään ja jonossa poljettiin aina Kreenholmin tehtaalle asti jossa se seikkailu sitten vasta alkoihin.

Kreenholmin puuvillatehdas perustettiin vuonna 1857 ja se toimi pitkään Venäjän keisarivallan alaisuudessa. Siellä työskenteli parhaimmillaan jopa yli kymmenen tuhatta työntekijää eli kokoa tehtaalla oli ihan riittämiin. Vuosien mittaan tehtaan toiminta väheni ja toiminta siellä loppui vasta 2010 - mikä on jotenkin vaikea uskoa tehtaan tilojen rapistuneen kunnon takia. Tästä antaa hyvin osviittaa kisaohjeiden yksi kohta: "Ei saa tippua lattiasta olevista rei'istä".

Pääsimme suunnistamaan tehtaassa ihan toden teolla niin pitkissä halleissa kuin pilkkopimeissä sokkeloisissa kellarikerroksissakin - toki edes takas juosten ympäriinsä. Joukkueet joutuivat taas hajaantumaan useampaan kertaan ja välillä oli taas yhteisiä rasteja, joissa piti olla samaan aikaan. Erikoisuutena hajaantumisissa oli se, että todellakin kannatti neuvoa joukkuekavereitaan rastien haussa etenkin siinä, että on tarkkaa mistä ovesta, kerroksesta ja rakennuksen päädystä, menee sisään. Kaikki ovet ei tosiaan ollut auki ja niitä tuli muutamaan kertaan kiroiltua kun joutui juoksemaan taas neljännestä kerroksesta alas ja eri päähän 150m pitää rakennusta ja sieltä takas ylös. Kävi siis ihan urheilusta!

Täällä oli myös ihan hauska questi: piti taitella paperi lennokki A4:sta ja heittää se sisätiloissa hallin päästä päähän niin, että sitä ei saanut kuljettaa mukanaan.

Meillä tämä Kreenholm-osuus meni ihan kohtuullisesti vaikka yhtä rastia kellarista haettiinkin peilikuvakartalta noin 13 minuuttia. Tämän seikkailun jälkeen suuntasimme pienen pyöräilyn kautta kanoottimelontaan. Siellä oli sen verran ruuhkaa että jouduimme odottelemaan vartin verran paattia. Söimme eväitä ja tutkimme karttaa. Teimme myös kivi-paperi-sakset -leikin siitä, kuka pääsee laskeutumaan kisassa myöhemmin Kreenholmin tornista. Laura voitti.



Melonta oli melkoisen pitkä mutta paatti kulki meillä ihan mukavasti. Väliajoista tutkailimme jälkeenpäin että olimme nostaneet sijojamme melkein pari kymmentä pykälää melonnassa. Ilmeisesti kaikilla ei paatit kulkeneet ihan niin suoraan, tai siltä se itse asiassa näyttikin.

Melonnan jälkeen pyöräiltiin taas takaisin Kreenholmiin ja sielä odotti lisää suunnistusta ja pikku questeja. Tehtävät oli vähän erilaisia tässä setissä onneksi. Yksi questi oli kickbike viesti-tyyliin rakennuksen sisätiloissa tolppia pujotellen. Tulipahan sekin kulkupeli testattua ensimmäistä kertaa.

Lopulta tuli laskeutumistehtävä ja siihen olikin sitten melkoinen jono ulkona. Kisa oli kestänyt jo pitkälti yli neljä tuntia vaikka aikaisempina vuosina olimme olleet B-radalla maalissa jo ennen neljää tuntia. Kisan piti olla sprinttikisa mutta siltä se ei ihan tällä kertaa vaikuttanut kun odottelua oli jonkin verran. Meillä alkoi olemaan jo huoli ehditäänkö takaisin Tallinnaan ja laivalle ajoissa. Tästä syystä sitten kyselimme muilta jonottajilta josko saisimme etuilla koska muuten joutuisimme jättämään tehtävän väliin. Kaikkien jonotusaika vähennettiin siis tuloksesta. Saimme luvan etuilla mutta Laura joutui jonottelemaan myös tornissa varmaan vartin verran. Ensimmäistä kertaa kisan aikana ehti ottamaan jopa kuvia ja facebookkaamaan. Lopulta Laura laskeutui kiipeilijänä paljon tyylikkäämmin kuin moni muu. Maaliin juostiin viivasuunnistusta kilsan verran.



Maalissa olimme ajassa 5.29 ja naisista B-radalla kahdeksansia. Naisjoukkueita oli yhteensä 30. Meiltä jäi vain 6 minuuttia kolmanteen sijaan. Tämä jättää toki vähän hampaankoloon mutta toisaalta voidaan olla ihan tyytyväisiä.

Kokonaisuudessaan varsin onnistunut ja hauska reissu, vaikkakin vähän vähempikin seikkailu Kreenholmissa oli riittänyt. Pyöräily olisi voinut olla haastavampaa ja sitä olisi voinut olla enemmän. Mutta toisaalta eipä sitä kai usein tule vastaaviin paikkoihin pääsemään kuin mitä tuo vanha tehdas oli niin sikäli kyllä ihan ikimuistoista. Toivottavasti taas ensi vuonna päästään Xdreamiin viivalle!

Isot kiitokset hyvälle joukkueelle, toiselle hiutale-tiimille seurasta ja etenkin kisajärjestäjille!

-Anne

Tässä vielä kisavideo jännän biisin säestyksellä mikä kertonee lisää miltä kisa näytti: