sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Vaarojen Maraton 8.10.2011

Vaarojen Maraton kisattiin Kolilla 8.10.. Vaaroilla pääsee haastamaan itsensä varmasti - reitti on vaativa paitsi korkeuserojen myös pinnan epätasaisuuden takia. Näiden elementtien tuoma lisähaaste konkretisoituu kuitenkin vasta luonnossa.

Vaarojen Maratonin reitti kiertää Kolin vaaramaisemissa Herajärven Kierrosta mukaillen. Reitti kulkee pääosin metsä- ja hiekkapoluilla sekä metsäteillä, mutta mukaan mahtuu useita kilometrejä teknisempääkin maastoa. Matkan varrella ylitetään vetolossilla salmi ja edetään pitkiä pätkiä pitkospuilla. Mittarin mukaan nousumetrejä kertyi yhteensä noin 1200m. Nousua kertyy pitkin matkaa, mutta ns. kohokohtiakin löytyy. Ryläys reitin keskivaiheella sekä lopun nousu Ukko-Kolille tuskin jättää ketään kylmäksi.

Tapahtuma myytiin tänä vuonna loppuun ja sille osallistui viitisensataa juoksijaa. Varsinaisen maratonmatkan lisäksi tarjolla oli 15km ja 86km reitit. Itse osallistuin maratonille, mikä sekin oli jo melkoinen urakka. Tuplamatkalaisiin verrattuna 43km:sta suoriutuminen tuntui kuitenkin varsin vähäpätöiseltä, mutta mitään asiaa minulla ei tuplamatkalle olisi ollut. Hatunnosto kaikille matkan taivaltaneille!

Oma ”valmistautumiseni” tapahtumaan koostui lähinnä normilenkkeilystä. Juoksen lenkkini Paloheinän poluilla, joten ajattelin tämän toimivan riittävänä harjoitteluna myös Vaaroille, samalla setillä kun on suoriuduttu kunnialla muistakin kesän koitoksista. Tiesin toki, että Kolilla nousua ja teknistä pätkää piisaisi, mutta reissun rankkuus yllätti minut täysin. Ihaillen katselin, kuinka toiset loikkivat kevyesti kivien ja juurakoiden yli. Itselläni sykkeet olivat tapissa jo ajatuksestakin. Ylä- ja alamäissä Ryläyksen kieppeillä vauhdista ja varmuudesta ei ollut tietoakaan.

Vaikka matkasta kunnialla selviydyinkin, joudun toteamaan, ettei Vaarojen Maraton mene ihan samaan lokeroon tyypillisten kestävyysurheilutapahtumien kanssa. Reitti oli todella rankka, enkä muista, milloin olisin ollut kisan jälkeen yhtä huonovointinen kuin Kolilla. Rankkuutta valittelivat kokeneemmatkin juoksijat, joista osa oli syystä tai toisesta joutunut jättämään leikin kesken.

Haasteista huolimatta kokemus oli hieno. Onneton polku– ja mäkijuoksutekniikkani jäi kuitenkin kaivelemaan sen verran, että todennäköisesti minutkin nähdään vielä Vaaroilla.

Salla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti