maanantai 3. lokakuuta 2011

SnowFlakesit Virossa 2.10.2011

SnowFlakeseja edusti Multisport Cupin gaalaristeilyllä nelikkö Elisa, Ellu, Petra ja Salla. Ajattelimme, että reissu tarjoaisi oivan kanavan tutustua muihin multisporttaajiin, sillä kisatemmellyksessä tähän on harvoin mahdollisuutta. Pienistä tavaratappioista huolimatta reissun anti jäi uusien tuttavuuksien ja kokemusten myötä rutkasti plussalle. Multisport-hengessä gaalaristeilyyn kuului muutakin kuin juhlintaa.

Taisimme kaikki neljä olla valmistautuneita leppoisaan ulkoiluun omalla porukallamme. Pakka pyöräytettiin kuitenkin totaalisen uusiksi Mikan ilmoittaessa, että parit onkin arvottu järjestäjien toimesta. Minulle pariksi oli arpoutunut Super-Hessu, uusi tuttavuus, jolta muistaakseni ensimmäiseksi tiedustelin, osaako suunnistaa... Taisi olla typerä kysymys maailmanluokan menijälle, mutta kuvasta meikäläisen porukan tuntemista. Päättelin, että moisessa kyydissä minun tehtäväni on lähinnä peesailu ja sellaisen vauhdin ylläpito, että parikin saa jonkinlaisen treenin.

”Kisa” alkoi hauskalla city-rogainingilla. Rastipisteiden lisäksi kohteista piti löytää valokuvan mukainen kohde ja kertoa, mikä kuvassa peitetyssä kohdassa lukee. Pyörimme ympäri Tallinnan vanhaa kaupunkia ja etsimme turistienkin suosimista paikoista valtavirrasta poikkeavia kohteita. Puuhastelumme tuntui huvittavan ohikulkijoita kovasti ja saimmekin useampaan otteeseen enemmän tai vähemmän hyviä vinkkejä haeskeluumme.

Kaupunkisuunnistuksen jälkeen saimme testata paikallisen vuokraamon pyörätarjontaa. Matkan varrella pääsimme ihailemaan puuhun viritettyä polkua ja laskemaan polkuun yhteydessä olevien puiden määrän. Viehätimme myös tallinnalaisia perheretkeilijöitä sinkoilemalla pyörinemme puistoissa, missä muuten meno tuntui raukeampaakin raukeammalta. Muutaman mutkan kautta löysimme vaihtopisteelle, missä tehtävänä oli peilikuvasuunnistus. Radan lopussa saimme edellä menijät näkyviin ja juomarastin kahden bonuspisteen siivittämänä lähdimme jatkamaan hyvin alkanutta pyöräilyosiota.

Tällä pyöräosuudella kartta oli neuvostoaikainen. Sen enempää rakennukset kuin tietkään eivät mätsänneet enää luonnon kanssa, joten suunnistaminen oli jossakin määrin haasteellista. Erityisesti meidän joukkueellamme oli vaikeuksia, sillä ensimmäisen rastin jälkeen hukkasimme itsemme totaalisesti. Yritimme ottaa suuntaa milloin mistäkin neuvostoaikaiseksi arvioimastamme rakennuksesta, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta sijaintimme jäi aina yhtä epäselväksi. Havaintojemme mukaan kokonaisten lähiöiden tilalle oli kasvanut tiheää takiaispusikkoa, minkä keskellä olikin eri kiva etsiskellä teoriaamme tukevia talojen raunioita.

Etsiskeltyämme kakkosrastia noin tunnin kyllästyimme ja päätimme ottaa suunnaksi pohjoisen ja Pirita-joen. Jokea emme kylläkään pohjoisesta löytäneet, mutta onneksi merestä ei voinut heittää pyörällä pitkäksi. Yllätykseksemme vaihtopiste löytyi useamman kilometrin päästä idästä, joten ei taidettu ihan oikeilla kulmilla seikkailla. Rataan kuului vielä tavanomaisempaa pyöräsuunnistusta, mutta bonus- (tai sääli)pisteiden toivossa päätimme keskittyä vaihtopaikan antimiin. ”Kisa” loppui yllätystehtävällä, minkä tarkoituksena oli arvioida apuvälineittä milloin 10min on kulunut. Megaluokan sähellyksestä huolimatta tulimme neljänsiksi, mihin tässä kisailussa ilmeisesti siivitti muu kuin varsinainen urheilumenestys.

Risteilyn ohjelmistoon kuului luonnollisesti myös itse gaala. Jo iltaan valmistautumisesta tuli ikimuistoinen yrittäessämme metsästää voroa pitkin hotellin käytäviä. Rappujuoksu korkokengissä lieneekin syytä ottaa treeniohjelmaan, sillä nyt jouduimme valitettavasti toteamaan varkaan voittaneen suvereenisti kilpajuoksun viitoskerroksesta maan tasalle. Le Bottega tarjosi mainiot puitteet gaalalle ja ruokakin oli oikein hyvää!

Tallinnasta oppi reissun aikana mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kisailusta jää ylimmäksi mieleen tuo neuvostokartalla sekoilu kaikkine elementteineen, mutta nekin mukaan luettuina tapahtuma oli mitä mainion.”Kisassa” oli kivaa peesailla Heikkiä, joka omien sanojensa mukaan läpsytteli menemään. Itselleni tahti oli kuitenkin kaikkea muuta kuin retkeilyä, joten toivoa sopii, että koipi nousee viikon päästä Vaaroillakin. Gaalaristeilyn myötä monet kisoista tutut nimet saivat kasvot ja iltaohjelman humussa taisivat kyllä ne viimeisetkin lumihiutaleet sulaa :)

Salla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti