maanantai 26. lokakuuta 2015

Mammuttimarssi 23.-24.10.2015 vol 2

Nopsakoipi vierailevana kynänä Snowflakes-blogissa: Sallaa ulkoiluttamassa


Tämän vuoden Mammutin 200 km tossulla jäi haaveeksi kipeytyneen pohkeen vuoksi (onneksi sillä hylsy olisi ollut kuitenkin lopputulos). Kuitenkin mukaan teki mieli, joten jopo oli vaihtoehto, tosin maasturilla oli vain yksi lenkki tullut ajettua tällä kaudella. Silmiin sattui Sallan nimi 100 km lähtölistalta, hetken mietittyäni rohkaisin mieleni ja kysäisin mukaan Tuskalle.

No siinä kävi kuten 50:lle ukolle yleensä käy. Mutta kun lupasin kynttiläillallisen ja kokovartalohieronnan, niin johan Salla suostui. Sallaa en sen paremmin tuntenut, joten otin puhelun henkilölle jonka henkilöllisyyttä en paljasta, kun kuolinvuoteella. Joten puhutaan vaikka vain Päivistä. Suoraan kyselin Päiviltä onko Salla villi, vapaa, eronnut vai karannut ja paljon muuta, olinhan liikkellä tositarkoituksella (siis päästä maaliin). Vartissa Päivi sai mut vakuuttuneeksi, että Salla jos kuka olisi oikea kaveri 200 km. Kartat sain karttapalvelusta (kiitos Riitta ja Pete) ja viikolla pidettiin hätäinen miitti.

Matkaan polkaistiin isona ryhmänä leppoisaa vauhtia, ja heti ykkösellä alkoi se loputon jopon raahaaminen. Joka jatkui kakkosella, suh äkkiä otin suunnan kohti tietä. Sallahan tykkäsi jopon raahamisesta, mutta vain huonoa. Tietä kiertäen olimme kakkosella ihan kärkisijoilla. Seuraavilla rastiväleillä yritin aistia mitä vauhtia Salla pystyy ajelee, ettei liikaa hapota alkumatkasta.

Matkalla alkoi mulle selvitä, ettei kova pyöräpopo ollut paras valinta juoksupätkille. Uinti sujui mallikkaasti ja matka jatkui. Tasaisin välein jopon raahausta, kunnes rastilla14 onnistuin hukkaamaan jopot kokonaan ainakin vartiksi. Nooh... löytyiväthän ne ihan sieltä, mihin oltiin ne jätetty, mutta kyllä vähän harmitti. Aina välillä yritin udella onko vauhti ok ja miten peffa jaksaa, vastaus oli aina kaikki ok.

Matka sujui mukavasti ja jotain juttuakin riitti koko yöksi. Aikaisin aamulla ihmeteltiin taivaalla kolmea kirkasta mollukkaa kuun lisäksi, mutta kumpikaan ei osannut niitä tarkemmin nimetä.

Tammelassa otan suoran suunnan S-marketin vesipostille, mutta Sallan suunta oli kyllä parempi suoraan kauppaan sisään. Täällä pieni ostoskierros ja matka jatkuu reppu täynnä "lihaisia paloja". Matka jatkui ohi Forssan ja parin pusikon jälkeen alkoi Torronsuo lähestyä, pikitiellä tarjosin vetoapua jokusen kilsan.

Vihdoin olimme Someron ABC:llä, jossa olikin piiitkä paussi. Täältä hurautetiin taas parin rastin kautta Torronsuon laitaan lintutornille. Siellä tornissa Salla nojaili kaiteeseen ja haaveili ties mistä, oli niin "lutuisen" näköinen, että oli pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa tilanne.

Suolla oli vielä tarjolla pöpelikköä jota kiertäessä suunta (lue olematon polku) olikin taas hukassa jonkin hetken. Sitten huomattiin, että viimeinen A3 kartta olikin jo käytössä ja vauhti vain kiristyi kilvan pakkasen kanssa. Maaliin päästiin alle 24h (jäätynein varpain) mikä olikin jonkun sortin tavoite.

Sallahan tuumaili blogissa mikä oli hänen lisäarvonsa nopsakoivelle näissä pippaloissa. No tässä yksi, jos on kaksi vaihtoehtoa 30:nen pimu vai 45:nen karvainen jätkä (sori Prittinen), niin eiköhän valinta ole aika selvä. Tästä vuorokaudesta jäi mieleen vain hyviä muistoja hyvässä seurassa, ei tosiaan Päivi sanaakaan valehdellut Sallaa kehuessa.

Nopsakoipi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti