Ahmaa hiihtämässä 12.-14.3.2011

Tämä on meidän, Team SnowFlakesin, kohdalla nyt kolmas vuosi, kun olemme suunnanneet Pohjois-Karjalaan seikkailu-urheilujoukkueemme voimin. Varmasti meidät tullaan näkemään Kolin maisemissa jatkossakin ja saisimme näin mukavan perinteen aikaiseksi :).

Ajomatka 600 km vaan on melko pitkä ja pelkän viikonlopun mittainen reissu tuntuu melko riittämättömältä. Suosittelenkin matkaajille pe-ma -välistä ajanjaksoa, jolloin saa nauttia laduista ja loistavasta tapahtumasta koko rahalla, kiireettömästi ja nauttien.

Allekirjoittanut sai harmillisesti järkyttävän viruspohjaisen keuhkoputkentulehduksen reissun alla, joka kohdallani merkitsi koko viikonloppua mökissä sängyn pohjalla iloisen hiihtämisen sijaan :(. Muu porukka sitten hiihtelikin Pohjois-Karjalan vallattomissa vaaramaisemissa sitäkin innokkaammin aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä pikkupakkasten säestäessä matkantekoa suksien suhinan ohella.

Olimme vuokranneet Karelia Expertin kautta mökin aivan Kolin kylän sekä Ahmanhiihdon hiihtoreittien kupeesta. Hiihtäjiä retkueessamme oli lopulta 5. Pogostan hiihto Ilomantsissa oli varmaankin osaltaan syönyt hiihtäjien lukumäärää Ahmanhiihdossa, koska se järjestettiin tänä vuonna samana viikonloppuna. Ainakin muutama potentiaalinen osallistujamme vietti viikonloppua siellä Ahmailun sijaan.

Itse hiihdossa kiitosta sai meikäläisiltä jälleen kerran loistava palvelu taukopaikoilla ja koko tapahtuman iloinen, välitön tunnelma. Se kyllä aina painuu eteläsuomalaisten mieleen, kun täällä ruuhka-Suomessa ollaan kulmat kurtussa ja kyynärpäät ojossa liikkuessamme - oli sitten kyse luonnossa samoilusta tahi kaupungin liikenteestä.

Kiitosta saivat myös aina niittävät upeat vaarat, joista Kopravaara ja Räsävaara vilahtivat hiihtäjiemme värikkäissä kuvauksissa tämän tästä, eli tekivät ja tekevät vastaisuudessakin takuuvarman vaikutuksen meihin etelän tallaajiin.

Sääkin suosi ja aurinko loimotti. Pikkuisen tuuli piinasi, mutta ladut olivat tuulesta huolimatta ajettu hiihtoa varten hienosti ja olivat vähemmän roskaiset havupuiden neulasista kuin olimme ounastelleet etukäteen.

Ladut ovat myös perinteisesti olleet erittäin hyvässä kunnossa. Meikäläisistä kaksi hiihti perinteistä koko 52 km lauantaina ja osa nousuista oli melko heikossa kunnossa samoin kuin jyrkkä lasku Räsävaaralta alas, jossa oli ladut aurattu olemattomiin ja siinä herkästi väsynyt hiihtäjä olisi ehkä lähtenyt maata kiertävälle radalle. Muutoin laskut olivat hyvässä kunnossa ja niin nautittavia.

Ladut suosivat myös vapaan hiihtäjiämme, jotka mainitsivat, että etenkin osuus Kopravaaralta Future Freetimen taukopaikalta Jeroon oli melko raskas etappi. Jeron munkkikahvit kuitenkin siinsivät vankasti mielessä ja näin matka taittui lopulta mieluisasti. Taisi Jerossa lisäksi vielä räiskälekin maistua yhdelle jos toiselle Hiutaleelle.


Kati L

Vappumelonta Porvoonjoki 2010

Täysi härdelli oli päällä Vapun aattona, kun reissuun lähdettiin jota kuinkin suoraan töistä. Kimppataksi keräsi porukat kasaan ja suuntasimme yhdessä tuumin kohti Orimattilaa, jonne Welhonpesä ystävällisesti oli toimittanut seurueellemme inkkarit ja yhden kajakin.

Olemme olleet kolmena Vappuna Vantaanjoella ja tämä oli ensimmäinen reissumme Porvoonjoelle. Apuna reitin suunnittelussa oli Porvoonjoen melontareittikartta (Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry), jonka totesimme melko alkeelliseksi. Jotain muutakin netistä printattua matskua meillä oli, mutta se ei osoittautunut yhtään sen paremmaksi. Karttoihin merkityt leiri- ja taukopaikat olivat kaikkea muuta kuin esteettisiä ja hyvin huollettuja. Koskien luokituskin oli melko karkea ja harhaanjohtava, mutta näillä mentiin anyways. Hyvä porukka ja paljon seikkailumieltä, niin mitä muuta sitä tarvitsisi?

Muutama hauska koski osui matkan varrelle, mutta enemmänkin niitä olisi voinut olla, rikkoen ajoittan tylsääkin pelto- ja melontamaisemaa. Vantaanjoesta poiketen ei tarvinnut kaatuneiden puiden yli raahata purkkeja matkan missään vaiheessa. Yhtä mutaista touhu kuitenkin oli (= lue kivaa!) ja vastatuuli ulvoi korvissa suuren osan matkaa, eli melontatreenistä kävi retkeilymme hyvinkin. Lisäksi muutama piinaava kantopätkä hoiti punttitreenin roolin, eli suosittelemme ihan kokonaisvaltaisessa treenimielessäkin kaikille kokeilunhaluisille!

Aattona meloimme vajaat 10km Vähäjoen risteyksen lähellä olevalle kartaan merkitylle leiriytymispaikalle, jota ei oikeastaan ollut. Teltat pystyyn pellon reunaan, peltotien päälle ja bileet pystyyn; buffet-pöytä ja skumpat sekä muut urkkajuomat riviin!

Vapun päivä valkeni harmaana ja sateisena. Koko yön oli sade ropistellut teltan kattoon suoden makoisat unet meille melojille. Aamupalan verran heräteltiin kehojamme päivän koitosta varten, eli noin 30km:n melontamatkaan.

Pukkilassa saimme paikallisväestön ihan sekaisin ja paikalliset alkuasukkaat tiirailivat menoamme sankoin joukoin sekä livenä paikan päällä että kiikareilla!

Saivat hekin uurastuksestaan mojovan palkinnon, sillä Myllykoski myllytti kaksi inkkarikuntaa kuohuissaan ympäri ja ohjelmanumerossa oli reskutus & varmaankin paikallisia miehiä miellyttänyt ilmainen striptease-esitys :)! Monta kaunista naista peppu tovin paljaana vaatteidenvaihdon lomassa. Kylmää vettä ja vaatteidenvaihdossa ei paljonkaan kainosteltu - ne vaan yksinkertaisesti vaihdettiin ja äkkiä :).

Lounastimme Savijoen keittokatoksessa ja matkan varrella kävimme ihailemassa mahtavia Hiidenkirnuja Askolassa, jotka olivat melko vaikuttavia. Samalla pidettiin ansaittua evästaukoa ja verryttelimme puutuneita jäseniämme melonnan jäjiltä.

Toisena yönä leiriydyimme Askolan pappilan tiluksille. Kävimme kysymässä isännältä lupaa leiriytymiseen, ja nähtyään kuraiset ja nuutuneet olemuksemme hän luuli meidän olevan jonkin sortin pulassa ja avuntarpeessa, höh.

Vaatesulkeisia vietettiin, kun osalla oli lähes kaikki varusteet ja makuupussit kastuneet inkkarilla kaatumisen jälkeen, mutta lopulta saimme kaikille lämmintä päälle ja jonkinmoiset nukkumaolosuhteet luotua. Samalla koristelimme Vappukuusen kauniisti märillä varusteillamme.

Viimeisenä melontapäivänä oli vielä rapiat parikytä kilsaa matkaa, mutta saimme matkaseurueeseemme odotetun vierailijan : AURINGON!!! Tavoitimme Porvoon iltapäivästä ihanassa auringonpaisteessa ja mieli NIIN hyvänä. Ei voisi paremmin Vappua viettää!