Multisport Gaala 2012

Multisport ry järjestää vuoden aikana neljä varsinaista multsport-kilpailua ja kauden loputtua perinteisen gaalaristeilyn Tallinnaan. Itse olin mukana nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuonna mukana olleet hiutaleet hehkuttivat reissua sen verran, että uskaltauduin mukaan. Tähän reissuun kuuluu perinteisesti myös gaalakilpailu. En tiennyt yhtään mitä odottaa kisalta mutta sen kuulin, että ei se kovin totinen tule olemaan.

Herätys oli Suomessa varsin aikainen kun paatti lähti Helsingistä jo kello 7.30. Tallinnanlaivoilla ei yleensä ilmeisesti pahemmin välitetä mihin kellonaikaan voi ottaa lasillisen ja näin homma toimi myös meidän urheilullisen porukan kesken. Kuplajuoma taisi maistua maltillisesti kaikille. Pieni lämmike teki ihan hyvää sillä Tallinnaan saavuttamme saimme todeta että siellä oli tullut ihan kunnolla lunta ja teillä oli kunnon jääkerros. Tässä vaiheessa minua alkoi hieman jännittämään kisaan sisältyvä pyöräilyosuus.

Gaalaporukka hotellilla.

Pyörävuokraamassa itsellä kävi tuuri kun sain ihan tuliterän maastofillarin alle. Ensimmäiset metrit jäisellä tiellä tuntuivat siltä, että tästä ei hyvää seuraa. Meidät jaettiin joukkueisiin ja saimme ensimmäisen kartan käteemme. Kisa alkoi suunnistuksella vanhassa kaupungissa rogaining-tyyliin että sai hakea rasteja haluamassaan järjestyksessä 45 minuutin ajan. Lisähaasteena oli, että eri rasteilla oli eri pisteet ja pitäisi saada mahdollisimman lähelle 219 pistettä jotta ei tulisi sakkoa. Turistit loivat meihin kummastelevia katseita kun juoksentelimme ristiin rastiin mukulakivisiä katuja kartat kädessä, välillä hieman liukastellen. Me emme paljoa jaksaneet pisteitä alkuvaiheessa miettiä mutta loppuvaiheessa suoritin juostessa vähän päässälaskua ja hieman tuurilla päädyimme vain hivenen yli 219 pisteen.

1. Osuus: Kaupunkisuunnistus juosten

2. Osuus: Pyöräsuunnistus vanhan kartan kera.

2: Osuus jatkoa

Lumista polkua auringonpaisteessa. Kuva: Jokke

Seuraavaksi meille iskettiin käteen kaksi karttaa joista toinen oli melkoisen vanha venäläinen kartta. Tämä piti osata yhdistää toiseen karttaan jotta rastit löytyisivät. Löysimme yhtäläisyydet rautateiden ja satama-altaiden muodon avulla. Nimeltä mainitsematon hiutale ja hänen parinsa löysivät jotain muita yhtäläisyyksiä kartalta koska päätyivät fillareillaan Piritaan - joka oli siis aivan päinvastaisessa suunnassa. Tästä riitti ainakin huvia pitkälle iltaan. Me muut sen sijaan pääsimme pyöräilemään lumisille poluille jotka toisinaan vaihtuivat parikymmentä senttiä syviksi lammikoiksi joissa toivoin että säästyn vain märillä tossuilla. Onnekseni selvisin vesiesteistä kuivana ja muutenkin ihme kyllä kaatumatta fillarilla kertaakaan. Yhden kerran joukkueeni pojat Jorma ja Toni minut kyllä hukkasivat minut kokonaan kun jäin hieman jälkeen hetkeksi... Tästä leikkimielisenä kostona helpommilla osuuksilla jätätin pojat taakseni pitäen yllä hyvää vauhtia.

Hieman kosteampaa polkua ja pusikkoreitti. Kuva: Jokke

Ennen viimeistä osuutta käväsimme myös juomarastilla jossa oli myös käveltävä märkää tukkikaidetta pitkin ja rakennettava lumiukko. Meidän tekeleemme oli kyllä lähinnä lumikasa. Seuraavaksi suuntasimme kohti vanhaa vankilaa jossa oli myös kisan maali. Minua oli etukäteen vähän peloteltu, että se vankila on aikamoisen järkky paikka mutta en osannut kuvitella, että miten ahdistava se olikaan. Vankila oli kooltaan aika massiivinen ja siellä oli satoja sellejä kaarevilla käytävillä. Tunnelma oli jotenkin todella pysähtynyt ja näytti jotenkin siltä kun sieltä olisi lähdetty jotenkin yllättäen ja kaikki tavarat olivat jääneet niille sijoilleen kun niitä viimeksi on käytetty. Järkyttävin tila oli vanha leikkaussaili jossa yksi rasteista sijaitsi. Kaikki instrumentit olivat siellä pitkin ja poikin ja tunnelma oli suoraan kuin jostain kauhuleffasta. Mutta yleisesti ottaen vankilasuunnistus oli kyllä hieno ja ikimuistoinen kokemus.

3. Osuus: Vankilasuunnistus

Leikkaussalissa... Kuva: Salla

Rastilippu. Kuva: Jokke

Pojat meinasivat lukita minut selliin.. Kuva: Jokke

Viihtyisiä näkymiä vankilasta. Kuva: Salla

Reitti. Kuva: Salla

Päivä jatkui sitten saunomisella hotellilla ja sitten illalla suunnistimme monen mutkan kautta hienoon panimoravintolaan. Tämä vaikutti olevan se vaikein rasti kun parikymmentä suunnistajaa joutui turvautumaan jopa google mapssiin. Rohkeimmat vetivät överit puolentoista kilon sianpotkasta ja se kuulemma maistui suussa vielä seuraavanakin aamuna. Aikainen aamu oli heikentänyt ainakin omaa turnauskestävyyttä ja aamuun asti riekkumiset jäi väliin. Mutta kyllä me kaikki hiutaleet silti edustimme hienosti tanssilattialla - erityisesti Ellu jonka näyttävät diskomuuvit saivat useammankin pään kääntymään.

Illalla ravintolassa. Kuva: Salla

Seuraavana aamuna piti suunnistaa takaisin satamaan ja laivaan - jonne ihme kyllä kaikki löysivät ajoissa. Paluumatkalla juhlittiin sitten hiutaleteini-Sallan 18-vuotissynttäreitä limun ja sipsien kera.

Kiitos Heitille ja muille itse kisan järjestämisestä! Ja kiitos Multisport ry:lle koko gaalasta ja kaikille reissukavereille seurasta!

MAMMUTTIMARSSI 26.10.2012 (Pöräys)

Olin sopinut jo hyvissä ajoin kaverini kanssa osallistumisesta Mammuttimarssiin, sarjaan Mammuttimaraton (53km). Tällä ajatuksella odottelin innoissani ensimmäistä Mammuttimarssiani. Kunnes kisaviikon alussa kaverilleni iski ikävä flunssapöpö, ja mammuttimarssia ei nuhaisena ja kuumeisena kannata lähteä testaamaan. Kyselin muista kavereista matkalle seuraa, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta (kuten Multisport gaalaristeily Tallinnaan). Hiukan pettyneenä suunnittelin jo itselleni mukavaa lauantai aamun polkujuoksulenkkiä Nuuksiossa, kunnes huomasin torstai iltana kymmenen aikaan (ilmoittautuminen sulkeutui to iltana 24.00) että FB:n Helsinki Trail running club:n sivuilla joku etsi kaveria kyseiseen kisaan (Kiitos Ellu vinkistä vaan). Ei muuta kuin viestiä lähettämään ja tunti tuosta fb viestistä meillä oli jo joukkue kasassa ja osallistumisilmoitus sisässä. Mahtavaa!!!

Perjantaina sitten tuli vähän kiireessä väsäiltyä karttoja ja mietittyä rastivälejä. Uusi kisakaverini Merja asuukin sopivasti tässä ihan lähiseudulla, joten ajoimme yhdellä autolla kohti Vihtiä jossa kisa käytiin. Ilma oli pakkasen puolella ja taivas kirkas. Viimeiset reittihionnat katsoimme kuntoon paikan päällä, ja startti oli kello 21.00 pe iltana. Paikalla oli noin 100 starttaajaa eri matkoille hajautuneina. Meillä oli matkana sarjan ’pikamatka’ eli Mammutin pöräys n. 27 km.

Starttilaukauksen pamahdettua lähdimme porukan mukana juoksemaan kohti Salmen laskettelurinnettä. Pakkasta oli siinä vaiheessa noin 4 astetta, maassa hiukan vaaleaa kuuraa ja kirkas kuutamo valaisi matkaa otsalamppujen lisäksi. Siis aivan ihana juoksuilma. Taitoimme matkaa ensimmäiselle rastille porukassa, sillä kaikilla oli sama rasti ensimmäisenä. Porukka tosin hiukan jakaantui puolessavälissä rastimatkaa riippuen reittivalinnasta.

Salmen laskettelurinteen jälkeenkin porukkaa näkyi vielä hajanaisina valoryppäinä pimeässä yössä parin seuraavan rastivälin verran. Sen jälkeen saimme juosta loppumatkan lähes yksinämme (muutamaa koiran ulkoiluttajaa laskematta). Rastit löytyivät hyvin, pysyimme kartalla vaikka karttojemme painoväreistä ei aina voinutkaan antaa kiitosta (värit olivat niin haaleita, ettei erottanut teitä pelloista - oma vika kyllä). Ilma kylmeni koko ajan, joten ei todellakaan tehnyt mieli jäädä nauttimaan eväitä kannon nokkaan. Se mitä söimme matkan varrella, teimme sen juostessa. Geelejä, suklaata, karkkia ja pähkinöitä – vakiokamaa kisoissa J  Muutaman kerran piti käydä puskassakin kun ennen kisaa tuli tankattua nestettä reippaammalla kädellä.

Menimme reipasta hölkkävauhtia lähes koko matkan. Ja vasta viimeisellä rastilla pari miesporukkaa pyyhälsi meistä ohi. Emme tässä vaiheessa tienneet, että olimme ilmeisesti olleet johdossa siihen asti. Emmekä sen vuoksi osanneet pitää enemmän kiirettä, vaan taivalsimme ihan perus hölkkää kohti viimeistä rastipistettä (uintia) ja maalia. Pakkasasteet lähestyivät kymmentä, ja tuleva uintisuoritus ei jotenkin tuntunut yhtään houkuttelevalta....

Perillä maalialueen tuntumassa oli siis viimeinen suorituspiste – uinti. Tällä kertaa uintiosuus oli enemmänkin kahlattava osuus, mutta kastauduttava/uitava oli silti pieni pätkä. Sekin oli ihan riittävän hyytävä kokemus, sillä pakkasessa riisuminen, märän pelastusliivin päälle paneminen ja jääkylmässä vedessä kahlailu ei kuulu suosikkiharrasteisiini. Enkä yhä edelleenkään ole avantouinnin ystävä.

Mutta viimeinen suoritus oli onneksi nopeasti ohi, ja puimme päällemme juoksuvaatteet ja lähetimme viimeiset rastille/maaliin tulo leimaukset. Wow, urakka ohi. Aikaa kului noin 3 h ja 10 minuuttia. Ja olin kyllä todella onnellinen, ettei meidän tarvinnut enään lähteä tekemään saman pituista reittiä uudestaan (vrt. mammuttimaraton 53km). Sitä paitsi vesiletkuni oli jäätynyt jo noin tunti ennen maalialueelle saapumista, joten nesteytys oli vähän heikoissa kantamissa.

Loppufiilistelyt vietimme lämpimän saunan lauteilla kilpatovereiden kanssa, jonka jälkeen vielä kävimme syömässä lämpöisen keiton sisällä lähtöpisteessä. Mieli oli hyvä ja fiilis korkealla, loistava kisa joka meni suunnitelmia paremmin. Lopputuloksissa tulimme kolmanneksi, ja naisjoukkueista olimme ensimmäisiä. Kiitos Merja seurasta!! Kiitokset myös järjestäjille kivasta kisasta! Kaikki sujui ongelmitta ja sää oli aivan ihana. Pimeässä maastossa kuutamo ja tähdet näyttivät todella kirkkailta.

 Seuraavaksi voikin sitten kääntää katseensa kohti Sipoota ja raatojuoksua.

/Petra

XGlow-kaato 29.9.

Multisport Cupin päätöskisa, XGlow-kaato, käytiin 29.9. Nummelan tuntumassa. Startin ollessa jo klo 5 aamulla & materiaalien jaon alkaessa edellisenä iltana, paikalla vietimme aamupäivän lisäksi edellisen yön. Luvassa oli pyöräilyä, juoksua sekä mukavan pitkä melonta.

Startista naiset ja sekasarja polkaisivat rantaan melonnan alkuun. Vesille suoriuduimme ilmeisen ripeästi, sillä edessämme loisti vain parit otsalamppujen valaisemat kajakit. Kärki meloi kovempaa, mutta matkalla järven eteläpäähän taisi vain pari sekasarjalaista mennä ohi. Siellä melonnan keskeytti  ”uinti” jo varsin kapeaksi muuttuneen järven toiselle puolelle, tetsaus viereisen nyppylän päälle sekä uinti takaisin. Uinti osoittautui onneksi kahluutehtäväksi, mutta tetsauspätkä söi. Erityisesti, kun jouduimme tekemään sen kahteen kertaan. Olimme nimittäin jättäneet leimaamatta joen ylityksen jälkeen,  sillä juuri meidän kohdallamme ei rastimies huudellut, että siinäkin pitää leimata.

Matka jatkui taas meloen, mikä pimeyden pikku hiljaa väistyessä oli eri hienoa. Viimeinen melontarasti oli järveen laskevassa joessa, jonka suu oli tiheän kaislikon vallassa. Edellä menijät näkyivät hakevan pitkään joen alkua valoillaan, joten päätimme mennä varman päälle vasemman kautta. Tiheän kaislikon keskeltä löytyi kun löytyikin kapea väylä, missä pääsimme morjestamaan vastaantulevia kärkijoukkueita.

Melonnan jälkeen jatkoimme matkaa pyörillä Veikkolan urheilukentälle, missä vuorossa oli lyhyt suunnistus. Kylmän kohmettamilla jaloilla pyöräily oli tuskaista, mutta juoksu vieläkin tukkoisempaa. Suvi kiisi aropupun lailla edellä, minä matelin perässä. Vaihdossa taisimme kuitenkin ehtiä nähdä molemmat edellä menneet naisjoukkueet.

Veikkolasta suuntasimme pyörillä parin mutkan kautta Mustakorpeen Nuuksioon, minne saavuimme yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa. Paikalle pärähti kolmaskin naisjoukkue joka kovaäänisesti ilmoitti tasoituksen antamisen loppuvan nyt. Vuorossa oli pidempi juoksuosuus, jolle lähdimme yhtä matkaa vasemman tiekierron kautta. Jäimme Hiiltomiesten kanssa etsimään polun päätä kolmannen joukkueen oikaistessa yksityisalueen läpi Nuuksion korpeen.

Alkumatka mentiin melkoista siksakkia ekalle rastille johtavan polun jäädessä löytymättä. Hyvän tovin harhailtuamme saimme onneksi kiinni kartasta ja loput rastit löytyivät hyvin. Loppua avitti myös reitinvalintamme Kolmoislammeille, minne taivalsimme Iso-Holman eteläpäästä lähtevää karttaan merkkaamatonta, hieman lyhyempää polkua pitkin. Muita ei näkynyt, mutta vaihdossa oli vielä iso kasa pyöriä harhailuistamme huolimatta.

Suunnistuksen jälkeen fillarioimme takaisin kilpailukeskukseen. Mietimme, mikä lopun yllätystehtävä mahtaa olla, jossain kun oli kerrottu, että keskuksesta tehdään kilsan lenkura. Niinpä maalialueelle päästyämme huutelimme seuraavaa karttaa, mutta kukaan paikalla ollut ei tuntunut tietävän moisesta mitään. Hetken häröiltyämme totesimme, että kai me sitten leimataan maalissa. Sen verran hiljaista oli, että jäi epäselväksi, oliko bileet jo ohi vaiko vasta alkamassa. Hetken kuluttua Pasonen saapui paikalle ja kuulutti naisten sarjan voittajan saapuneen äsken maaliin.

Iloisina, mutta hieman yllättyneinä otimme tiedon vastaan. Ilmeisesti Nuuksion maastot eksytti suuremmatkin seikkailijat ja kerrankin meillä oli hippasen enemmän onneakin matkassa kuin muilla. Kisavoiton lisäksi sijoituimme yllätykseksemme Multisport Cupissa kakkoseksi!

Suuri kiitos Suville loistavasta kisaseurasta sekä Seijalle ja Petralle kiitokset kauden aiemmista kisoista!
 

KISAPÄIVÄ RATAMESTARINA

Kun kello herätti aamulla klo 6.00, uni painoi vielä ankarasti silmissä, kunnes havahduin. Tänään on se päivä, mitä varten on tehty töitä ahkerasti koko vuosi:  SnowFlakes Seikkailu 2012. Perheen herätys, vaatteet päälle, kamat kassiin ja suuntasimme Vanhan Solvallan majoitustiloista kohti Solvalla Areenaa ja kisakeskusta.  Ilmassa oli aamun kirpeyttä mutta taivas hohti lupaavan sinisenä. Aurinkoa ei vielä näkynyt mutta sen puutteen korvasi kaikkien Hiutaleiden aurinkoiset aamuhymyt. Nakkasin ”ratamestarin käsilaukun” toimistoon ja kiiruhdin kentälle korjailemaan viitoituksia, viemään viimeisen rastin ja viimeistelemään karttatelineen. Puuhien lomassa ohjailin talkoolaisia, vastailin kisaajien iloisiin tervehdyksiin ja viime hetken kyselyihin.

Tarkistimme kahden Katin kanssa  briiffinkien asialistan ja lähtöjen toiminnot. Sitten alkoikin jo tohina kunnolla.  Jätesäkit kainalossa kohti urheilukenttää ja ensimmäistä, pro-lähtöä.  Jakaessamme jätesäkkejä oli kiva seurata kisaajien ilmeitä, joissa näkyi koko kirjo pussihyppelyä inhoavista aina iloisiin virnistyksiin saakka.  Juuri ennen lähtökäskyä pulpahti mieleeni viime hetken filminauhana, olinkohan nyt varmasti muistanut varmasti kaikki asiat…

Tänä vuonna tiedettiin että kisaajia tulee olemaan paljon, joten suunnittelussa piti ottaa huomioon monen monta seikkaa. Kisan aikatauluttaminen, niin ettei minnekään muodostuisi pahoja pullonkauloja ja että kaikilla sarjoilla olisi mahdollisimman haastavat radat tasoeroineen. Maaston ulkoilureittien kapeus ja vähyys aiheutti myös hiukan päänvaivaa ratasuunnittelussa. Samoin maastonkäyttölupien hakeminen, ei ole itsestään selvää että kaikki maanomistajat haluavat mailleen rymyämään 400 kisaajaa! Questien suunnittelussa piti myös ottaa huomioon se että kisaajia on paljon ja ettei ole mukava, jos joutuu odottelemaan kesken kisan. Sujuvuus oli avainsana, vaikkakin maastossa olisi ollut useita upeita kiipeilykallioita, jotka jäivät kutkuttamaan mieltä. Ja yhtenä tärkeimmistä, miten saada apu perille pikaisesti sekä maalle että järvelle, jos haaveri sattuu…

Sitten kajahti lähtökäsky ja koko joukko sinkosi pusseissa pomppien matkaan. Juhlallinen kahina syntyi kun kisaajat pomppivat vapaalla tyylillä kentän poikki ja takaisin. Sen jälkeen koko letka suuntasi juoksurataa pitkin kentän ympäri kohti melontarantaa ja seikkailuja. Itse suuntasin seuraavaan medium-menijöiden briefinkiin.  Hiukan tämän jälkeen soi puhelin. Melontarannasta tiedotettiin että järvihirviö söi ensimmäisen melontarastin… no onneksi se oli vain rastipoiju eikä kisaajien kanootti. Sitten tuli myös tieto että keli järvellä oli sen verran haastava että medium sarjan lähtöä on siirrettävä vartilla, jotta saadaan tarpeeksi purkkeja vapaaksi mediumia varten. Sanan mukaisesti hukkuneelle poijulle olisi ollut käyttöä jatkossa pro-sarjan uimapatjailuosuudella, joten uimapatjailukartta meni  pika pikaa uusiksi tuon vartin ”viivästyttämisen”aikana. 

Voi että miten hieno oli näky (ja se kahina ja suhina ääni!), kun sadan hengen rintamana mediumsarja suoritti pussihyppelyään ja lopuksi pitkä letka hajosi kukin omalle hajonnalleen pitkin Solvallan maita. Lähdön jälkeen kiiruhdin haukkaamaan sämpylän ja mehua aamupalaksi, nappasin uimapatjailurastin ja opasteen kainaloon ja suuntasin kohti melontarantaa. Rannassa näytti kaikki toimivan hyvin, suurimmilta haavereilta oltiin säästytty, mitä nyt muutama  kisaaja oli kokeillut purkkien kiikkeryyttä rantavedessä… Onneksi meillä oli asian osaava reskuutusporukka rannassa ja laineilla.

Rannasta suuntasin takaisin kentälle ja nyt oli hetki aikaa vetää henkeä ja käydä vaihtamassa kuulumisia  vaihdon ja huollon Hiutaleitten kanssa. Hommat näyttivät sujuvan mallikkaasti.  Huollosta Minna-Hiutale huikkasikin saamamme palautteen, joka kuului jotakuinkin näin:" On se hyvä että rouvat järjestelevät kisaa, kun he ymmärtävät tarjoiluiden päälle!" Hiukan ennen perus- ponnareiden lähtöä vein vihjesuunnistuksen ensimmäisen rastin paikoilleen, pohjoisimmalle rankkaripilkulle. Voimistunut tuuli teki tepposensa ja rastiviritys ei oikein pysynyt pystyssä ilman pika pikaa rakennettua lisätuentaa. Viimein perus-ponnistajatkin saatiin matkaan iloisten kommenttien sävyttäessä matkantekoa.

Viimeisen lähdön jälkeen oma aikatauluni näytti visiittiä suolle, jolle oli viritetty suoralli-esterata. Suo oli älyttömän märkä ja pehmeä ihan joka paikasta. Rataa ei uskallettu viedä ihan märimmistä paikoista. Valokuvaajakin, Anne-Hiutale, oli juuttua suohon kiinni… Alkupään menijät, ehkä ensimmäiset 10 paria pääsivät melko helpolla kahlaamisella mutta osa joutui ottamaan loppupätkällä nelivedon avuksi.  Tämän jälkeen olosuhteet vain ”paranivat”. Onnistuin osumaan paikalle juuri kun pro-sarjan kärki oli tulossa suorittamaan tehtävää. Suolta palasin pika pikaa kentälle ja pääsin seuraamaan muutaman parin tuloa ensimmäiselle vihjerastille. Kisaajat olivat odottaneet varmaankin, jotain helppoa pikku loppukierrosta mutta totuus oli toinen. Toinen vihjerasti sijaitsi kartan toisella laidalla…eli tarjolla oli vielä kunnon pätkä maastojuoksua.

Seuraavana suuntasin  vierailemaan kiipeily-questillä. Tyttäreni  9v. vannotti että tänä vuonna hän pääsisi kokeilemaan radan, kun viime vuonna se missattiin kiireessä. Saavuimme rastille ja seurasimme viitoitusta suon laitaa ensimmäiselle köysipätkälle. Päästimme kilpailijat ohi kannustaen heitä ja vaihdoimme kuulumiset kiipeilyrastin Hiutaleiden kanssa. Suoritimme radan kiipeillen ja laskeutuen ja välillä kilpailijoita kannustaen. Olipa mukava seurata kilpailijoiden ilahtuneita ilmeitä kun he näkivät köyden päät roikkumassa taas edessään kallion kyljessä.  Tosin oma varustuksemme ”prinsessakumisaappaat” ja farkut eivät olleet ne parhaimmat kiipeilyvarusteet…

Nyt kun kisa oli tässä vaiheessa, ensimmäisiä kisaajia odoteltiin maaliin, oli ratamestarin lupa vaihtaa vapaalle. Suuntasin suolle, jonne oli suurin osa kisaajista vielä saapumassa. Suolle mennessä kuului, jo kiljaisuja, ties sitten aiheutuivatko ne ”suomuta yökötyksestä” vai riemusta… Seurasin ja valokuvasin suolla pitkän tovin ja oli todellakin palkitsevaa nähdä hyväntuulisten kisaajien myllerrystä suossa. Osa huuteli että tätä olivat jo odottaneetkin! Näin monia hienoja esteen ylityksiä upeilla kierähdys ja  mätkähdys tyyleillä sekä upean vauhdikasta neliveto konttaamista…

Kun suurin osa kisaajista oli saapunut maalin alkoi taas kova aherrus kisakeskuksen purkamiseksi ja tulos-Hiutaleet työskentelivät tuloslaskennan parissa.  Purimme viitoituksia ja kannustimme vielä maaliin tulevia kisaajia. Purkutyön ohessa delegoin rastien poishakua. Purkamista kentällä ja suolla jatkui aina ilta puoli kahdeksaan saakka, jolloin olimme saaneet lähes kaikki kisarakenteista purettua ja auton lastattua. Oli aika huokaista ja kiittää Hiutaleita ja talkoolasia! Kotimatkalla pysähdyimme vielä hakemaan yhden pyöräilyrastin ja suuntasimme mäkkärin kautta kotio. Unta ei juuri tarvinut odotella ja viimeinen ajatus olikin: HYVÄ ME!!!

Virva-Hiutale

Lopulliset tulokset

Täältä löytyy kaikkien sarjojen lopulliset tulokset.

SnowFlakes Seikkailu 2012 - tuloslista (Päivitetty 13.9 klo 11:54)

Kiitos kaikille osallistujille!

Alustavat tulokset

Linkkien takana Google -dokumentteina SnowFlakes Seikkailu 2012 tulokset. Nämä ovat vielä alustavia. Jos kysyttävää niin meiliä Ellulle: elina.borgenstrom@elisanet.fi.

Kiitos kovasti kaikille upeille kisaajille! Hienoa seikkailua teiltä kaikilta! :)

Kaikkien sarjojen tulokset järjestysnumeroineen (excel)

Perus-Ponnistajat (pdf)

Medium-Menijät (pdf)

Pro-Pinkojat (pdf)

SFS 2012 lähtöluettelo

Pro Pinkojat
Numero:	Joukkue:	Osallistujat:
201.	b00t	Petteri Kela, Lauri Pohjola
202.	Pojankollit	Jouni Puustelli, Olli Salo
203.	Hauskat pojat	Aki-Matti Alanen, Antti Jokinen
204.	Team -82	Vesa Hurme, Mervi Ketola
205.	Suunnilleen	Anne Honkanen, Jenni Uusimaa
206.	Hiiltomiehet	Katri Niittymäki, Mika Häkkinen
207.	Team Najadit	Sonja Sahlsten, Ella Parviainen
208.	FC Kyljys	Jari Virolainen, Eero Koskinen
209.	Ellunkanat	Elina Kerkelä, Elina Konsen
210.	Team Tehotytöt	Satu Jaatinen, Satu Salokannel
211.	Exme	Matias Korpela, Jenni Walinen
212.	Herkkupeesi	Krista Joona, Soile Koskela
213.	STR	Tommy Rantala, Susanna Rantala
214.	Kiipeilysohlot	Jaakko Wähäsiltä, Laura Nummila
215.	Valvomon Atleettiklubi	Ville Varis, Eero Pesola
216.	SukK	Arno Paula, Jere Viljanen
217.	Aku & Iines	Jari Kaaja, Ilona Joutsiniemi
218.	Koheltava etana	Olavi Heino, Heidi Korventausta
219.	Team Hehku	Hanna-Mari Hietamaa, Hanna Hattunen
220.	Kanuuna Keijon ponnistus	Tero Kauppinen, Hannu Haanpää
221.	UlkoilunMaailma.fi	Tuomas Sovijärvi, Tomi Mäkelä
222.	Sisukkaat seikkailijat	Mirva Koivisto, Helen Nevalainen
223.	Team eksä pese sitä ikinä?	Iiro Loijas, Mikko Mäkynen
224.	Rupusakki	Arto Ahonen, Seppo Hyyppä
225.	Team Sikaniska	Marco Ylä-Kojola, Hannu Moilanen
226.	Sisko ja sen veli	Saija Okker, Tuomas Okker
227.	FC Tumut	Marja Rauhalammi, Jukka Alkkiomäki
228.	Team Paksuboja	Jaakko Räikkälä, Jukka Merimaa
229.	MamAdventure	Suvi Tiainen, Peppi Aralehto
230.	Mikko ja Alpo	Mikko Hyväri, Alpo Kuusisto
231.	Oxalis	Juha ja Johanna Pikkarainen
232.	Die Zauberflöte	Riikka Kivelä, Salla Töyrylä
233.	Team Xqs	Sami Merovuo, Tomi olsson
234.	Team Mulkuttajat	Miika Lahtela, Teijo Nevanpää
235.	Team vierivä liike	Eerika Saarijärvi, Leena Valta
236.	Ässätiimi	Hannu Kröger, Tero Kosonen
237.	MeriMyrsky	Jani Merikivi, Eetu Myrskylä
238.	Pohjolankuikka	Riina Kuikka, Tuomas Pohjola
239.	Homerun	Teho Peetsu Tarmo Sibul
240.	Team Kisaturistit	Merja Hakala, Milla Seppä
241.	Hiiltomiehet 2	Salla Salomaa, Heidi Peltotalo
242.	Team Suklaajuna	Vili Rinne, Samuli Murto
243.	TEAM ICEPOWER	Juho Nousiainen, Ville Tuominen
244.	Vaarojen Pielinen 2013	O-P Holttinen, Jussi kallioniemi
245.	Team Ronkeli	Antti Kirjavainen, Timo Salonen
246.	Team Hello Partio	Mika rastas, Miikka Lammela
247.	SukK87	Tuomas Särkilahti, Lassi Meronen
248.	Team Tuulipuku	Laura Kervinen, Ville Hankalin
249.	OX2	Teemu Kaitanen, Sami Kääriäinen
250.	Team Sopuli & sika	Antti Väkevä, Riika Keränen
Medium Menijät
1.	Suopursut	Tuula Juhola, Lotta kuivamäki
2.	Tupla-Latet	Laura Anttolainen, Saara Hatunen
3.	FC Rommit	Katja Metsäranta, Annukka Jussila
4.	Saaristo	Sari Saaristo, Klaus Saaristo
5.	Serkkulikat	Minna Vainionpää, Heidi Grönqvist
6.	Team Haisuli	Maarit Kopra, Kalle Asikainen
7.	Eeplusjiionjee	Elina Jaakkola, Jukka Jaakkola
8.	Juoksevat Kokot	Minna Vedenjuoksu, Päivi Kokkonen
9.	Rautapirkot	Outi Parkkima, Anne Tanskanen
10.	Hurumummot	Päivi Honkanen, Anneli Miettinen
11.	Saippuakuplat	Marina Blomberg, Eeva Ylismaa
12.	Team Resistance	Hanna Partanen, Jussi Koskinen
13.	HC Siilit	Johanna Huhtanen, Krista Siro
14.	Team Höyskä	Lari Törrönen, Anssi Sivonen
15.	Viineripimukat	Hanna Kangassalo, Miia Railio
16.	Team Harhanäky	Johanna Niittymäki, Hanna-Maija Koski
17.	pellittömät hilkurit	Nelly Sopanen, Jaana Väisänen
18.	Team F-Tours	Kalle Laine, Tomi Paapio
19.	Tiomila Svindla Experter	Pia Heino, Tomi Nurmi
20.	TK-Jyrät	Jarkko Suomela, Jussi Pinreskoski
21.	Hevoskuuri.fi	Anni Anjala, Henri Taanila
22.	Sissiliiga	Jaana Riekki,Henna Saarinen
23.	Onko ihan pakko?	Panu Laurell, Heidi Voutilainen
24.	Luolavuoren Hiipuva Vauhti	Anne Timonen, Pasi Nikula
25.	Ylästön Yllättäjät	Mia Haavisto, Sasa Haavisto
26.	Ruskaretki	Mervi Katainen, Jyrki Katainen
27.	ExRaLu	Nina Asikainen, Jarmo Launonen
28.	Punatorpan Taistelijat	Hannu Sainio, Pirjo Sainio
29.	Punatorpan Haastajat	Assi Sainio, Taru Sainio
30.	Pro7	Hanna TalviOja, Nani Pajunen
31.	Joker face	Velu Varjoranta, Katriina Viita
32.	Kiitäjät	Erika Oulasvirtsa, Santeri Leskinen
33.	MJKettu	Minna ja Jari Myllyperkiö
34.	Mutteri	Ville Vainio, Saara Oulasvirta
35.	Suohon uppoajat	Jouni Kiiski, Hans Barck
36.	Haverot	Paula Ismail, Ina Litma
37.	Teme Afterski Team	Jaakko Helve, Toni Haapala
38.	Täystuho 1	Riikka Siivola, Sonja Lammi
39.	Täystuho 2	Taru Lankinen, Sarianna Liiri
40.	Joukko 1	Juha Ferin, Kirsi Ferin
41.	Team Luikero	Jenni Kääriäinen, Janne Antola
42.	Dal Bhat	Suvi Ahonen, Katja Lamminpää
43.	Happivelka	Elina Klemelä, Henna Purtsi
44.	JAMO	Jaana Simonen, Mervi Heikkilä
45.	Team Sinnepäin	Jemina Uusitalo, Päivi Jernström
46.	Pool Cleaning Guys	Jonas Broo, Per Jernström
47.	Kohti ääretöntä ja sen yli	Katja Kyckling, Tony Hellstedt
48.	Äiteam Jokela	Heini Harve-Rytsälä, Eeva Ekholm
49.	Kerta se on ensimmäinenkin	Sampo Virtanen, Jaakko Yli-Rekola
50.	Team Rissuliitto	Sini Virtanen, Noora Lindgren
51.	Tesla Brno	Eva Hämäläinen, Jouni Hämäläinen
52.	UNION KALEVI	Uolevi Nurmi, Kari Kinnunen
53.	Paason Parkki	Timo Parkkinen, Tapio Paaso
54.	Lattiinat	Taija Eskola, Johanna Tihveräinen
55.	Raseborgs Fysioterapi	Maria Ljungqvist, Maria Winsten
56.	Joukko 2	Toni Tanner, Katja Tanner
57.	Joukko 3	Riitta Laine, Katja Nieminen
58.	Team Näköharha	Maria Svetloff, Hanna Mettälä
59.	Paula & Anniina	Paula Tuomenoksa, Anniina Uotila
60.	Jedan Ritarit	Akseli Escartin, Noora Salin
61.	Team TuiMa	Mikko Jalanko, Tuija jalanko
62.	Team Tuplakupla	Suvi Palosaari, Hanna Suomala
63.	Team PoPe	Kaisa Vuorio, Hanna Lankinen
64.	Hungry Birds	Sirpa Rauhala, Hanna Niinimäki
65.	SK Samperi 1	Jarno Karjalainen, Mika Vuokila
66.	SK Samperi 2	Hanna Hovila, Elina Pietikäinen
67.	Team AnSa	Satu ja Anssi Hämälainen
68.	TEAM VARUSTE.NET	Vilja Lankinen, Joni Rönnberg
69.	Makkarakiskan Pirkot	Jenna Pekkinen, Johanna Jyrkkä
70.	Artisti jaksaa	Tero Aaltonen, Arto Manninen
71.	Team Muotka	Petri Hiirsalmi, Timo Pärnänen
72.	Team SUMO Sisukkaat Ulkoilijat Melovat Onnella	Mari-Aurora Luojukoski, Anna Toikkanen
73.	Team Freckles	Mari Ukkonen, Heidi Freundlich
74.	Helsingin Umpihankihiihtäjät	Karoliina Ketola ja Samuli Ketola
75.	Höytiäisen Hanhet	Niko Torvela, Mari Pihlatie
76.	Pacman söi pallon	Sebastian Knight, Juuso Laatikainen
77.	Tuntemattomat Taivaltajat	Petri Välkki, Piia Inkilä
78.	Team Tellut	Anna Kilpinen, Jenni Kyllästinen
79.	Puolikunto	Markus Siivola, Matias Sjöman
80.	Nuppi ja nahka	Jari Stockus, Timo Kohvakka
81.	Team Energy	Juha Hietaoja, Jukka-Pekka Pärssinen
82.	Kukka & Mehiläinen	Hanna Kangasaho, Anna Koponen
83.	Ykkös Kakkoset	Tuomas Johansson, Sebastian Bruun-Riegels
84.	Martin talli	Mikko Piispa ja Maiju Marjomaa
85.	Lempiväiset	Henna Långström, Jussi Lempiäinen
86.	Harhailijat	Heli Hakala, Marjut Vainio
87.	Duo Kurjat	Essi Järvinen, Jenni Nurmi
88.	SuuSki	Juuso Arponen, Ilkka pallonen
89.	Espoon Akilles Adventure	Anu Salokangas, Leena Noromaa
90.	Kilterin Karjut	Jarmo Vestola, Mikko Vestola
91.	Team Ahma	Riki Baumgart, Petri Rinkinen
92.	Missä mä oon??	Olli Hentilä, Vesa Pekkola
93.	Jaksaa jaksaa!	Peter Kling, Virpi Jonson
94.	Team Ensi Kausi	Juha Villa, Jani Koiranen
95.	PJpower	Piia Huopainen, Janne Nieminen
96.	Supervenlat I	Riikka Mäntyniemi, Pirjo Sohlo
97.	Hypriders	Sampsa Rautio, Olli Heinonen
98.	Kansankynttilät	Jarmo Havula, Ulla Anttila
99.	Kuninkaidenlaakson atleetit	Sami Savolainen, Christian Långstedt
100.	Ajomiehet	Tuomas Helistö, Jukka Hirsto
Perus Ponnistajat
101.
102.	SOSE - Suunnistusosasto Suunta Etelään	Maija-Reetta Mannismäki, Anna Parkkinen
103.	Keulakoristeet	Pia Hyle, Johanna Pitkänen
104.	Team Jemma	Jenni Lybeck, Emma Mikkola
105.	Team Kirsikat	Kirsi Herttua, Kirsi Penttinen
106.	MC Himmeli	Riikka Turtiainen, Terhi Laiho
107.	A-Girls	Anne Savolainen, Amy Morgan-Yrjölä
108.	Team PiuSan	Sanna Kippilä, Piuska eskola
109.	Team Liukkowitch	Mika Liukkonen, Virve Liukkonen
110.	Gloria Victis	Salla Lehto, Outi Nylund
111.	SpeleoTeam	Miri Pihlaja, Velma Aho
112.	Team Kotkas	Saija Kotkas, Karlos Kotkas
113.	Jedan Ritarit	Akseli Escartin, Noora Salin
114.	TT-Team	Tiina Hirvonen, Tarja Ollikangas
115.	Vuokko	Anna-Liisa Vuokko, Tiina Käpylä
116.	Team LuKi	Kirsi Pukkila, Riikka Häyrinen
117.	Imatran Impi ja Ruokolahden Eukko	Johanna Eiramo, Kirsi Lifländer
118.	PostiPatet	Sari Pohjoinen, Maija-Leena Hulkkonen
119.	Viertolan Vimma	Laura Minkkinen, Kaisa Hietanen
120.	Teräsplaneetat	Tiina Teräs, Ari Björlin
121.	Oopsie Daisy Sisters	Maija Huhtala, Anna Liimatainen
122.	PG-tytöt	Jaana Heikkilä, Sofia Lindholm
123.	Team John Rambo	Raija Holmi, Johanna Räty
124.	TeeTee	Teemu Teinilä, Tina Teinilä
125.	Täystuho 3	Mikko Lankinen, Johan Miettinen
126.	SuoDoku	Jari Laakso, Jari Niskanen
127.	Tehotytöt	Heini Salo, Pinja Koski
128.	Perässä hiihtäjät	Minttu Sinkkonen, Jarkko Kuiri
129.	Team Pepino.fi	Antti Mäkinen, Saija Mäkinen
130.	Ryhmä Rämä (RR)	Elina Kunnari, Isa-Anniina Hiltunen
131.	InnoFit	Hanna Saaranen, Arhi Leveelahti
132.	Kuumat aallot	Marja Nores, Sari Pitkänen
133.	Team FLB	Tuomas Oksanen, Antti Halonen
134.	SC RIKA	Riikka Lahti, Kaisa Tamminen
135.	Hackfleischnudelauflauf	Olli Leppänen, Jouni Hakala
136.	Team Sitso	Sami Laitinen, Patrick Nordberg
137.	Charmikkaat	Miika Forsberg, Charlotte Lindwall
138.	Veturi ja perävaunu	Kaisa Ekqvist, Leena Aaltonen
139.	BA-nallet	Sanna keskioja, Sailaritta Vuorisalo
140.	MaxiMints	Eeva Sunnari, Taija Romppanen
141.	Vyöryvät taistelumanaatit	Anni Lähteenmäki, Heidi Sinisalo
142.	Pylleröt	Anna Kallio, Heli Hakala
143.	PeräpäänPonnistus	Mimmu Slotte, Samuel Jana, Nicholas Jana
144	Team Sienestäjät	Janne ja karoliina Snellman
145.	Tuhlarit	Evgenia Molotova, Anu Virtanen
146	Ihan pihalla	Minna Talvitie, Juha Vesamäki
147.	PoroKarhut	Heli Suhanko, Ksenia Vdovina
148.	Karhukopla 6364	Olli-Pekka ja Jaana Vesamäki
149.	Norppa ja kiiski	Hanna Siven, Tiia Kiiski
150.	Team Phoenix	Mikko Syrjänen, Tero Tiainen
151.	Team Gibbonit	Hanna-Mari Ruotsalainen, Taina Tuomola
152.	team hymy veikot	Tomi Rissanen, Juha Kuusela
153.	A&A	Aku Varamäki, Anu Iso-Koivisto
154.	Team Ankka	Eeva Minkkinen, Reetta Ahola
155.	Team Snack	Matilda Carlson, Mirjami Rustanius
156.	Maitohappo	Heta Niskanen, Outi Honkanen

Ö till ö 2012

Kirjoittelen tämän stoorin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Ö till ö oli ja meni. Päivää odotettiin ja pelättiin pitkään, kisaa kun ei turhaan mainosteta yhtenä maailman haastavammista yhden päivän kisoista. Nimensä mukaisesti kisassa liikutaan saarelle toiselle. Lajit ovat juoksu ja uinti. Yhteensä kisassa käydään parillakymmenellä saarella. Juoksua on lähes 60km ja uintia 10km. Märkäpuku on pakollinen varuste ja kulkee suurimman osan matkasta ainakin osittain päällä. Ö till ö on turvallisuussyistä parikisa.

Saimme kuulla kesän korvilla, että pääsisimme peruutuspaikalle kisaan. Varsinaiset paikat jaettiin vajaassa puolessa tunnissa tammikuussa, mikä tuleviin kisoihin halajavien on syytä pitää mielessä. Jonkin tovin mietimme, lähdemmekö mukaan, sillä puutteita taidoissa oli siinä vaiheessa enää hankala korjata. Päätimme lähteä, vaikka tiedostimme maaliin pääsyn olevan muuta kuin itsestäänselvyys. Olihan siinä kesä aikaa hankkia märkkäri, miettiä apuvälitarpeita ja hioa veteen menoa sekä sieltä nousua. Avovesiuinnista aiemmat kokemukset kun olivat nollan luokkaa mökin saunauinteja lukuun ottamatta.

Kisassa olosuhteet eivät kuitenkaan olleet ihan samaa luokkaa kuin missä oli tullut treenattua. Erityisesti ensimmäinen ja samalla kisan pisin uintipätkä oli tänä vuonna ilmeisesti poikkeuksellisen hankala. Vastatuuli oli melkoinen ja korkeat aallot tekivät rytmiin pääsystä haasteellista. Ensimmäisten vetojen aikana ehdin jo pelätä, että paniikki iskee,  kun syke taisi olla kauhusta tapissa. Pakotin itseni jatkamaan vaparilla, vaikka mieli olisi tehnyt vaihtaa rintauintiin, kun aallot löivät päälle. Melko pian sain kuitenkin rytmistä kiinni, eikä aaltojen heittely enää suuremmin häirinnyt. Uinnin alkaessa sujua huomasin myös, että vesipätkistä oli tulossa minulle todella löysiä ja tehot olivat treenejäkin oleellisesti alhaisemmalla tasolla.

Ensimmäiseltä uintipätkältä noustessamme oli selvää, että kiire tulee, jos lähellekään maalia meinataan. Liian hitaasti liikkuvat heitetään cut off –pisteillä ulos kisasta. Juoksuvauhtimme oli kuitenkin hyvä ja saimme kurottua ensimmäisillä juoksupätkillä aikaa kiinni. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä vedessä vauhti pysähtyi. Ero tavoiteaikaamme nähden rupesi olemaan kolmen tunnin kisaamisen jälkeen jo niin suuri, että kisan tiedettiin jäävän varmuudella lyhyeksi.

Ennen cut offia ehdimme kuitenkin nähdä monenlaista saaristomaisemaa. Ylimmäksi mieleen jää todella kirkas vesi rakkolevineen ja meduusoineen. Maaliin olisi toki mielellään siirtynyt muulla kuin laivakyydillä, mutta tuossa vastatuulessa se tuskin olisi ollut tällä kunnolla mahdollista. Maaliin pääsi n 60% startanneista. 

Ennen kisaa olin sitä mieltä, että tapahtuma jäisi osaltani ainutkertaiseksi kävi miten kävi. Enää en ole kuitenkaan tästä niin varma. Mahdollista seuraavaa kertaa varten osaisin ainakin valmistautua paremmin. Samoin on selviö, että kestävyys ja sitkeys ei tuossa(kaan?) kisassa korjaa puuttuvia taitoja, eivätkä tasoerot pienene rasituksen myötä. Kisaan ja maaliin aikoville myös vinkkaan, että aallokkouintia kannatta kokeilla jo  kotikulmilla, jollei lajista ole kokemusta. Ei tarvitse sitten kisassa yllättyä, jos ei ota sujuakseen.

Kisajärjestelyt pelasivat loistavasti. Myös kahden päivän täysihoito oli luksusta – kisamaksuun kuului kaikki se, mitä kahden päivän saarilla oleiluun liittyi hotelliyöpymisistä alkaen. Eikös Suomenkin pitäisi saada tällainen saariseikkailu?