Ace Xdream Tallinnassa!

Anne, Petra ja Päivi tekivät ulkomaan seikkailukisadebyytin Tallinnan Xdream-kisassa 28.4.2013. Radat olivat odotetusti mielenkiintoiset ja tarjosivat monenlaista purtavaa. Puitteet kisalle olivat muutenkin loistavat. Lähtö- ja maalipaikka olivat aivan Tallinnan vanhankaupungin kupeessa Vapaudenaukiolla. Osallistujia oli yli 800, pääosin Virosta.

Rakenteilla oleva kisakeskus hotellihuoneemme ikkunasta, ei hassumpaa!

Pyöräparkkimme hotellissa.

Petra, Päivi ja Anne aamulla ennen kisaa matskuja noutaessa.

Kisa alkoi kuuden kilometrin pyöräilyllä poliisisaattueessa. Samalla kun keskittyi joukossa ajoon, oli myös päästävä sisälle karttaan ja seuraavaan tehtävään. Nopista oli pääteltävä puuttuvan sivun luku, ja poimittava tätä vastaava rasti. Tämä älykkyyttä vaativa tehtävä osoittautuikin kompastuskiveksemme, ja toi loppujen lopuksi 45 sakkominuuttia. Mutta sitähän emme matkan varrella tienneet vaan jatkoimme tyytyväisenä pyörällä taas muutaman rastin kautta melontatehtävään.

Tässä kisassa melomaan pääsimme vain nimeksi, yhteensä ehkä 600 metriä. Loput melontarasteista poimimme juosten, osin mukavan viileässä vedessä. Yksi rasteista oli ison kiven päällä ja vaati hämähäkkimäisiä kiipeilykykyjä.

Melonnan jälkeen oli meille uusi Bike Rally, jossa ohjeet kertovat risteysten ja käännösten etäisyydet ja kääntymissuunnan. Onneksi olimme silmäilleet edellisten vuosien karttoja, joten tiesimme periaatteen. Seuraavalla kerralla luemme kuitenkin jo lähdössä koko reitin rastille ja ajamme sinne lyhyintä ja selvintä reittiä. Nyt yritimme lukea ohjeita kirjaimellisesti ajovauhdissa, mutta jouduimme lopulta reitiltä sivuun ja päättelemään rastien sijainnin.

Mukana oli myös perussuunnistusta hienolla mäntykankaalla ja viivasuunnistusta, jossa seurataan karttaan piirrettyä viivaa ja leimataan reitillä olevilla rasteilla. A-sarjalaiset pääsivät lisäksi tarkkuussuunnistamaan rullaluistimin ja pyöräilemään pidempään.

Lähes maaliviivalla joukkueiden kaikki jäsenet vielä soutivat kilometrin soutulaitteella. Se oli oiva tapa hapottaa lihakset. Maaliin pääsi noin kuuden metrin korkeudessa olevaan 30 sentin levyistä kapeaa palkkia pitkin.

Mudassa uitetut popomme kisan jälkeen.

Varsin elämyksellinen kisa siis. Maaliin tulimme B-sarjan naisista viidenneksi nopeimpana, mutta tuo 45 minuutin sakko tiputti meidät sijalle 13. Naisjoukkueita oli mukana 37. Jos ei oltaisi saatu sakkoa ja oltaisiin nipistetty 10 minuuttia ajasta pois niin sija olisi ollut jo 2. Ensi vuonna sitten vauhdikkaammin ja huolellisemmin! Suomalaismenestys oli hienoa, tuloksia voi katsella tarkemmin Xdreamin sivuilta.

- Päivi

Kartta sivu 1
Kartta sivu 2

Järjestäjien tekemä hieno video kisasta:

Talviseikkailua tekemässä!

Anne ja Petra lähdössä fillaroimaan.

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hiutaleen kanssa Oittaalla testaamassa tulevan SnowFlakes Talviseikkailun ratoja. Ainoa syy visiitille ei ollut ratojen testaus vaan olimme myös haastateltavina ja kuvattavina, kun Länsiväylä halusi tehdä Talviseikkailusta jutun. Kisan ratamestari Mikko Kolehmainen oli varustaunut lumikengin, Elllulla oli hiihtokamppeet ja Petralla sekä minulla oli fillarit mukana. Odotan mielenkiinnolla millainen kuva lehteen ilmestyy!

Talviseikkailun järjestelyt ovat muuten hyvällä mallilla. Kartat ovat kohta puoliin valmiina painoon. Ne, jotka osallistuivat viime syksynä Nuuksio Classic polkumaratonille, niin muistavat varmaankin sieltä vedenkestävät kartat. Meidän kartat painetaan tälle samalle Tyvek-materiaalille, joten muoveja ei tarvitse karttoihin. Lisäksi erityispiirteenä on, että Mikko työstää kartta-aineiston itse. Karttojen tekoon käytetään Jarkko Ryypön ohjelmoimaa Karttapullautin-sovellusta, joka muodostaa kartan kohteet Maanmittauslaitoksen avoimista aineistoista. Kisaajille on siis tulossa laadukkaat kartat. Lisää Karttapullauttimesta löytyy ja mallikarttoja löytyy täältä.

Esimerkkiä kartasta.

Käymässä reittejä läpi Oittaan kahviossa.

Oittaalla on uusi yrittäjä Suomen Ladun lopetettua toimintansa siellä vuodenvaihteessa, eli teemme ensimmäistä kertaa yhteistyötä heidän kanssaan. Puitteet ovat meille tuttuja, sillä alkusyksyn SnowFlakes Seikkailu on järjestetty Oittaalla jo kahdesti. Lisää Oittaasta ja heidän palveluista löytyy osoitteesta: http:www.oittaa.fi/

Tällä hetkellä myös lumitilanne näyttää lupaavalta! Nyt vaan peukut pystyssä, että lunta vielä riittää myös helmikuun lopussa. Lumisella kelillä lajeina seikkailussa ovat siis suunnistus, hiihto, luminkenkäily ja pyöräily. Jos ei ole talvipyöräilyä ennen harrastanut, niin kannattaa kyllä hoitaa nastarenkaat fillariin ja jos käyttää lukkopolkimia niin myöskin jotain lisälämmikettä pyöräilykenkien päälle. On kyllä aika viileää puuhaa tuo talvipyöräily, kun matkaa taittaa hieman enempi, eli vaatetus kannattaa myöskin testata!

Ellu lähdössä testaamaan hiihto-osuutta.

Olen saanut muutamia kyselyjä myös hiihtoon liittyen - eli hiihto noudattaa melkein täysin latuverkostoa eli parhaiten liikkuminen onnistuu kyllä ihan perinteisen tai vapaan hiihtotavan suksilla.

Yhteistyökumppaneina SnowFlakes Talviseikkailussa ovat Haglöfs, Budget Sport ja Gococo.

Kannattaa tykkäillä meidän Facebook sivusta kun paljastelemme siellä välillä juttuja seikkailukisoihimme liittyen.

Tervetuloa lämpimästi talviseen seikkailuumme 24.2.2013!

-Anne

Multisport Gaala 2012

Multisport ry järjestää vuoden aikana neljä varsinaista multsport-kilpailua ja kauden loputtua perinteisen gaalaristeilyn Tallinnaan. Itse olin mukana nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuonna mukana olleet hiutaleet hehkuttivat reissua sen verran, että uskaltauduin mukaan. Tähän reissuun kuuluu perinteisesti myös gaalakilpailu. En tiennyt yhtään mitä odottaa kisalta mutta sen kuulin, että ei se kovin totinen tule olemaan.

Herätys oli Suomessa varsin aikainen kun paatti lähti Helsingistä jo kello 7.30. Tallinnanlaivoilla ei yleensä ilmeisesti pahemmin välitetä mihin kellonaikaan voi ottaa lasillisen ja näin homma toimi myös meidän urheilullisen porukan kesken. Kuplajuoma taisi maistua maltillisesti kaikille. Pieni lämmike teki ihan hyvää sillä Tallinnaan saavuttamme saimme todeta että siellä oli tullut ihan kunnolla lunta ja teillä oli kunnon jääkerros. Tässä vaiheessa minua alkoi hieman jännittämään kisaan sisältyvä pyöräilyosuus.

Gaalaporukka hotellilla.

Pyörävuokraamassa itsellä kävi tuuri kun sain ihan tuliterän maastofillarin alle. Ensimmäiset metrit jäisellä tiellä tuntuivat siltä, että tästä ei hyvää seuraa. Meidät jaettiin joukkueisiin ja saimme ensimmäisen kartan käteemme. Kisa alkoi suunnistuksella vanhassa kaupungissa rogaining-tyyliin että sai hakea rasteja haluamassaan järjestyksessä 45 minuutin ajan. Lisähaasteena oli, että eri rasteilla oli eri pisteet ja pitäisi saada mahdollisimman lähelle 219 pistettä jotta ei tulisi sakkoa. Turistit loivat meihin kummastelevia katseita kun juoksentelimme ristiin rastiin mukulakivisiä katuja kartat kädessä, välillä hieman liukastellen. Me emme paljoa jaksaneet pisteitä alkuvaiheessa miettiä mutta loppuvaiheessa suoritin juostessa vähän päässälaskua ja hieman tuurilla päädyimme vain hivenen yli 219 pisteen.

1. Osuus: Kaupunkisuunnistus juosten

2. Osuus: Pyöräsuunnistus vanhan kartan kera.

2: Osuus jatkoa

Lumista polkua auringonpaisteessa. Kuva: Jokke

Seuraavaksi meille iskettiin käteen kaksi karttaa joista toinen oli melkoisen vanha venäläinen kartta. Tämä piti osata yhdistää toiseen karttaan jotta rastit löytyisivät. Löysimme yhtäläisyydet rautateiden ja satama-altaiden muodon avulla. Nimeltä mainitsematon hiutale ja hänen parinsa löysivät jotain muita yhtäläisyyksiä kartalta koska päätyivät fillareillaan Piritaan - joka oli siis aivan päinvastaisessa suunnassa. Tästä riitti ainakin huvia pitkälle iltaan. Me muut sen sijaan pääsimme pyöräilemään lumisille poluille jotka toisinaan vaihtuivat parikymmentä senttiä syviksi lammikoiksi joissa toivoin että säästyn vain märillä tossuilla. Onnekseni selvisin vesiesteistä kuivana ja muutenkin ihme kyllä kaatumatta fillarilla kertaakaan. Yhden kerran joukkueeni pojat Jorma ja Toni minut kyllä hukkasivat minut kokonaan kun jäin hieman jälkeen hetkeksi... Tästä leikkimielisenä kostona helpommilla osuuksilla jätätin pojat taakseni pitäen yllä hyvää vauhtia.

Hieman kosteampaa polkua ja pusikkoreitti. Kuva: Jokke

Ennen viimeistä osuutta käväsimme myös juomarastilla jossa oli myös käveltävä märkää tukkikaidetta pitkin ja rakennettava lumiukko. Meidän tekeleemme oli kyllä lähinnä lumikasa. Seuraavaksi suuntasimme kohti vanhaa vankilaa jossa oli myös kisan maali. Minua oli etukäteen vähän peloteltu, että se vankila on aikamoisen järkky paikka mutta en osannut kuvitella, että miten ahdistava se olikaan. Vankila oli kooltaan aika massiivinen ja siellä oli satoja sellejä kaarevilla käytävillä. Tunnelma oli jotenkin todella pysähtynyt ja näytti jotenkin siltä kun sieltä olisi lähdetty jotenkin yllättäen ja kaikki tavarat olivat jääneet niille sijoilleen kun niitä viimeksi on käytetty. Järkyttävin tila oli vanha leikkaussaili jossa yksi rasteista sijaitsi. Kaikki instrumentit olivat siellä pitkin ja poikin ja tunnelma oli suoraan kuin jostain kauhuleffasta. Mutta yleisesti ottaen vankilasuunnistus oli kyllä hieno ja ikimuistoinen kokemus.

3. Osuus: Vankilasuunnistus

Leikkaussalissa... Kuva: Salla

Rastilippu. Kuva: Jokke

Pojat meinasivat lukita minut selliin.. Kuva: Jokke

Viihtyisiä näkymiä vankilasta. Kuva: Salla

Reitti. Kuva: Salla

Päivä jatkui sitten saunomisella hotellilla ja sitten illalla suunnistimme monen mutkan kautta hienoon panimoravintolaan. Tämä vaikutti olevan se vaikein rasti kun parikymmentä suunnistajaa joutui turvautumaan jopa google mapssiin. Rohkeimmat vetivät överit puolentoista kilon sianpotkasta ja se kuulemma maistui suussa vielä seuraavanakin aamuna. Aikainen aamu oli heikentänyt ainakin omaa turnauskestävyyttä ja aamuun asti riekkumiset jäi väliin. Mutta kyllä me kaikki hiutaleet silti edustimme hienosti tanssilattialla - erityisesti Ellu jonka näyttävät diskomuuvit saivat useammankin pään kääntymään.

Illalla ravintolassa. Kuva: Salla

Seuraavana aamuna piti suunnistaa takaisin satamaan ja laivaan - jonne ihme kyllä kaikki löysivät ajoissa. Paluumatkalla juhlittiin sitten hiutaleteini-Sallan 18-vuotissynttäreitä limun ja sipsien kera.

Kiitos Heitille ja muille itse kisan järjestämisestä! Ja kiitos Multisport ry:lle koko gaalasta ja kaikille reissukavereille seurasta!

MAMMUTTIMARSSI 26.10.2012 (Pöräys)

Olin sopinut jo hyvissä ajoin kaverini kanssa osallistumisesta Mammuttimarssiin, sarjaan Mammuttimaraton (53km). Tällä ajatuksella odottelin innoissani ensimmäistä Mammuttimarssiani. Kunnes kisaviikon alussa kaverilleni iski ikävä flunssapöpö, ja mammuttimarssia ei nuhaisena ja kuumeisena kannata lähteä testaamaan. Kyselin muista kavereista matkalle seuraa, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta (kuten Multisport gaalaristeily Tallinnaan). Hiukan pettyneenä suunnittelin jo itselleni mukavaa lauantai aamun polkujuoksulenkkiä Nuuksiossa, kunnes huomasin torstai iltana kymmenen aikaan (ilmoittautuminen sulkeutui to iltana 24.00) että FB:n Helsinki Trail running club:n sivuilla joku etsi kaveria kyseiseen kisaan (Kiitos Ellu vinkistä vaan). Ei muuta kuin viestiä lähettämään ja tunti tuosta fb viestistä meillä oli jo joukkue kasassa ja osallistumisilmoitus sisässä. Mahtavaa!!!

Perjantaina sitten tuli vähän kiireessä väsäiltyä karttoja ja mietittyä rastivälejä. Uusi kisakaverini Merja asuukin sopivasti tässä ihan lähiseudulla, joten ajoimme yhdellä autolla kohti Vihtiä jossa kisa käytiin. Ilma oli pakkasen puolella ja taivas kirkas. Viimeiset reittihionnat katsoimme kuntoon paikan päällä, ja startti oli kello 21.00 pe iltana. Paikalla oli noin 100 starttaajaa eri matkoille hajautuneina. Meillä oli matkana sarjan ’pikamatka’ eli Mammutin pöräys n. 27 km.

Starttilaukauksen pamahdettua lähdimme porukan mukana juoksemaan kohti Salmen laskettelurinnettä. Pakkasta oli siinä vaiheessa noin 4 astetta, maassa hiukan vaaleaa kuuraa ja kirkas kuutamo valaisi matkaa otsalamppujen lisäksi. Siis aivan ihana juoksuilma. Taitoimme matkaa ensimmäiselle rastille porukassa, sillä kaikilla oli sama rasti ensimmäisenä. Porukka tosin hiukan jakaantui puolessavälissä rastimatkaa riippuen reittivalinnasta.

Salmen laskettelurinteen jälkeenkin porukkaa näkyi vielä hajanaisina valoryppäinä pimeässä yössä parin seuraavan rastivälin verran. Sen jälkeen saimme juosta loppumatkan lähes yksinämme (muutamaa koiran ulkoiluttajaa laskematta). Rastit löytyivät hyvin, pysyimme kartalla vaikka karttojemme painoväreistä ei aina voinutkaan antaa kiitosta (värit olivat niin haaleita, ettei erottanut teitä pelloista - oma vika kyllä). Ilma kylmeni koko ajan, joten ei todellakaan tehnyt mieli jäädä nauttimaan eväitä kannon nokkaan. Se mitä söimme matkan varrella, teimme sen juostessa. Geelejä, suklaata, karkkia ja pähkinöitä – vakiokamaa kisoissa J  Muutaman kerran piti käydä puskassakin kun ennen kisaa tuli tankattua nestettä reippaammalla kädellä.

Menimme reipasta hölkkävauhtia lähes koko matkan. Ja vasta viimeisellä rastilla pari miesporukkaa pyyhälsi meistä ohi. Emme tässä vaiheessa tienneet, että olimme ilmeisesti olleet johdossa siihen asti. Emmekä sen vuoksi osanneet pitää enemmän kiirettä, vaan taivalsimme ihan perus hölkkää kohti viimeistä rastipistettä (uintia) ja maalia. Pakkasasteet lähestyivät kymmentä, ja tuleva uintisuoritus ei jotenkin tuntunut yhtään houkuttelevalta....

Perillä maalialueen tuntumassa oli siis viimeinen suorituspiste – uinti. Tällä kertaa uintiosuus oli enemmänkin kahlattava osuus, mutta kastauduttava/uitava oli silti pieni pätkä. Sekin oli ihan riittävän hyytävä kokemus, sillä pakkasessa riisuminen, märän pelastusliivin päälle paneminen ja jääkylmässä vedessä kahlailu ei kuulu suosikkiharrasteisiini. Enkä yhä edelleenkään ole avantouinnin ystävä.

Mutta viimeinen suoritus oli onneksi nopeasti ohi, ja puimme päällemme juoksuvaatteet ja lähetimme viimeiset rastille/maaliin tulo leimaukset. Wow, urakka ohi. Aikaa kului noin 3 h ja 10 minuuttia. Ja olin kyllä todella onnellinen, ettei meidän tarvinnut enään lähteä tekemään saman pituista reittiä uudestaan (vrt. mammuttimaraton 53km). Sitä paitsi vesiletkuni oli jäätynyt jo noin tunti ennen maalialueelle saapumista, joten nesteytys oli vähän heikoissa kantamissa.

Loppufiilistelyt vietimme lämpimän saunan lauteilla kilpatovereiden kanssa, jonka jälkeen vielä kävimme syömässä lämpöisen keiton sisällä lähtöpisteessä. Mieli oli hyvä ja fiilis korkealla, loistava kisa joka meni suunnitelmia paremmin. Lopputuloksissa tulimme kolmanneksi, ja naisjoukkueista olimme ensimmäisiä. Kiitos Merja seurasta!! Kiitokset myös järjestäjille kivasta kisasta! Kaikki sujui ongelmitta ja sää oli aivan ihana. Pimeässä maastossa kuutamo ja tähdet näyttivät todella kirkkailta.

 Seuraavaksi voikin sitten kääntää katseensa kohti Sipoota ja raatojuoksua.

/Petra

XGlow-kaato 29.9.

Multisport Cupin päätöskisa, XGlow-kaato, käytiin 29.9. Nummelan tuntumassa. Startin ollessa jo klo 5 aamulla & materiaalien jaon alkaessa edellisenä iltana, paikalla vietimme aamupäivän lisäksi edellisen yön. Luvassa oli pyöräilyä, juoksua sekä mukavan pitkä melonta.

Startista naiset ja sekasarja polkaisivat rantaan melonnan alkuun. Vesille suoriuduimme ilmeisen ripeästi, sillä edessämme loisti vain parit otsalamppujen valaisemat kajakit. Kärki meloi kovempaa, mutta matkalla järven eteläpäähän taisi vain pari sekasarjalaista mennä ohi. Siellä melonnan keskeytti  ”uinti” jo varsin kapeaksi muuttuneen järven toiselle puolelle, tetsaus viereisen nyppylän päälle sekä uinti takaisin. Uinti osoittautui onneksi kahluutehtäväksi, mutta tetsauspätkä söi. Erityisesti, kun jouduimme tekemään sen kahteen kertaan. Olimme nimittäin jättäneet leimaamatta joen ylityksen jälkeen,  sillä juuri meidän kohdallamme ei rastimies huudellut, että siinäkin pitää leimata.

Matka jatkui taas meloen, mikä pimeyden pikku hiljaa väistyessä oli eri hienoa. Viimeinen melontarasti oli järveen laskevassa joessa, jonka suu oli tiheän kaislikon vallassa. Edellä menijät näkyivät hakevan pitkään joen alkua valoillaan, joten päätimme mennä varman päälle vasemman kautta. Tiheän kaislikon keskeltä löytyi kun löytyikin kapea väylä, missä pääsimme morjestamaan vastaantulevia kärkijoukkueita.

Melonnan jälkeen jatkoimme matkaa pyörillä Veikkolan urheilukentälle, missä vuorossa oli lyhyt suunnistus. Kylmän kohmettamilla jaloilla pyöräily oli tuskaista, mutta juoksu vieläkin tukkoisempaa. Suvi kiisi aropupun lailla edellä, minä matelin perässä. Vaihdossa taisimme kuitenkin ehtiä nähdä molemmat edellä menneet naisjoukkueet.

Veikkolasta suuntasimme pyörillä parin mutkan kautta Mustakorpeen Nuuksioon, minne saavuimme yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa. Paikalle pärähti kolmaskin naisjoukkue joka kovaäänisesti ilmoitti tasoituksen antamisen loppuvan nyt. Vuorossa oli pidempi juoksuosuus, jolle lähdimme yhtä matkaa vasemman tiekierron kautta. Jäimme Hiiltomiesten kanssa etsimään polun päätä kolmannen joukkueen oikaistessa yksityisalueen läpi Nuuksion korpeen.

Alkumatka mentiin melkoista siksakkia ekalle rastille johtavan polun jäädessä löytymättä. Hyvän tovin harhailtuamme saimme onneksi kiinni kartasta ja loput rastit löytyivät hyvin. Loppua avitti myös reitinvalintamme Kolmoislammeille, minne taivalsimme Iso-Holman eteläpäästä lähtevää karttaan merkkaamatonta, hieman lyhyempää polkua pitkin. Muita ei näkynyt, mutta vaihdossa oli vielä iso kasa pyöriä harhailuistamme huolimatta.

Suunnistuksen jälkeen fillarioimme takaisin kilpailukeskukseen. Mietimme, mikä lopun yllätystehtävä mahtaa olla, jossain kun oli kerrottu, että keskuksesta tehdään kilsan lenkura. Niinpä maalialueelle päästyämme huutelimme seuraavaa karttaa, mutta kukaan paikalla ollut ei tuntunut tietävän moisesta mitään. Hetken häröiltyämme totesimme, että kai me sitten leimataan maalissa. Sen verran hiljaista oli, että jäi epäselväksi, oliko bileet jo ohi vaiko vasta alkamassa. Hetken kuluttua Pasonen saapui paikalle ja kuulutti naisten sarjan voittajan saapuneen äsken maaliin.

Iloisina, mutta hieman yllättyneinä otimme tiedon vastaan. Ilmeisesti Nuuksion maastot eksytti suuremmatkin seikkailijat ja kerrankin meillä oli hippasen enemmän onneakin matkassa kuin muilla. Kisavoiton lisäksi sijoituimme yllätykseksemme Multisport Cupissa kakkoseksi!

Suuri kiitos Suville loistavasta kisaseurasta sekä Seijalle ja Petralle kiitokset kauden aiemmista kisoista!
 

KISAPÄIVÄ RATAMESTARINA

Kun kello herätti aamulla klo 6.00, uni painoi vielä ankarasti silmissä, kunnes havahduin. Tänään on se päivä, mitä varten on tehty töitä ahkerasti koko vuosi:  SnowFlakes Seikkailu 2012. Perheen herätys, vaatteet päälle, kamat kassiin ja suuntasimme Vanhan Solvallan majoitustiloista kohti Solvalla Areenaa ja kisakeskusta.  Ilmassa oli aamun kirpeyttä mutta taivas hohti lupaavan sinisenä. Aurinkoa ei vielä näkynyt mutta sen puutteen korvasi kaikkien Hiutaleiden aurinkoiset aamuhymyt. Nakkasin ”ratamestarin käsilaukun” toimistoon ja kiiruhdin kentälle korjailemaan viitoituksia, viemään viimeisen rastin ja viimeistelemään karttatelineen. Puuhien lomassa ohjailin talkoolaisia, vastailin kisaajien iloisiin tervehdyksiin ja viime hetken kyselyihin.

Tarkistimme kahden Katin kanssa  briiffinkien asialistan ja lähtöjen toiminnot. Sitten alkoikin jo tohina kunnolla.  Jätesäkit kainalossa kohti urheilukenttää ja ensimmäistä, pro-lähtöä.  Jakaessamme jätesäkkejä oli kiva seurata kisaajien ilmeitä, joissa näkyi koko kirjo pussihyppelyä inhoavista aina iloisiin virnistyksiin saakka.  Juuri ennen lähtökäskyä pulpahti mieleeni viime hetken filminauhana, olinkohan nyt varmasti muistanut varmasti kaikki asiat…

Tänä vuonna tiedettiin että kisaajia tulee olemaan paljon, joten suunnittelussa piti ottaa huomioon monen monta seikkaa. Kisan aikatauluttaminen, niin ettei minnekään muodostuisi pahoja pullonkauloja ja että kaikilla sarjoilla olisi mahdollisimman haastavat radat tasoeroineen. Maaston ulkoilureittien kapeus ja vähyys aiheutti myös hiukan päänvaivaa ratasuunnittelussa. Samoin maastonkäyttölupien hakeminen, ei ole itsestään selvää että kaikki maanomistajat haluavat mailleen rymyämään 400 kisaajaa! Questien suunnittelussa piti myös ottaa huomioon se että kisaajia on paljon ja ettei ole mukava, jos joutuu odottelemaan kesken kisan. Sujuvuus oli avainsana, vaikkakin maastossa olisi ollut useita upeita kiipeilykallioita, jotka jäivät kutkuttamaan mieltä. Ja yhtenä tärkeimmistä, miten saada apu perille pikaisesti sekä maalle että järvelle, jos haaveri sattuu…

Sitten kajahti lähtökäsky ja koko joukko sinkosi pusseissa pomppien matkaan. Juhlallinen kahina syntyi kun kisaajat pomppivat vapaalla tyylillä kentän poikki ja takaisin. Sen jälkeen koko letka suuntasi juoksurataa pitkin kentän ympäri kohti melontarantaa ja seikkailuja. Itse suuntasin seuraavaan medium-menijöiden briefinkiin.  Hiukan tämän jälkeen soi puhelin. Melontarannasta tiedotettiin että järvihirviö söi ensimmäisen melontarastin… no onneksi se oli vain rastipoiju eikä kisaajien kanootti. Sitten tuli myös tieto että keli järvellä oli sen verran haastava että medium sarjan lähtöä on siirrettävä vartilla, jotta saadaan tarpeeksi purkkeja vapaaksi mediumia varten. Sanan mukaisesti hukkuneelle poijulle olisi ollut käyttöä jatkossa pro-sarjan uimapatjailuosuudella, joten uimapatjailukartta meni  pika pikaa uusiksi tuon vartin ”viivästyttämisen”aikana. 

Voi että miten hieno oli näky (ja se kahina ja suhina ääni!), kun sadan hengen rintamana mediumsarja suoritti pussihyppelyään ja lopuksi pitkä letka hajosi kukin omalle hajonnalleen pitkin Solvallan maita. Lähdön jälkeen kiiruhdin haukkaamaan sämpylän ja mehua aamupalaksi, nappasin uimapatjailurastin ja opasteen kainaloon ja suuntasin kohti melontarantaa. Rannassa näytti kaikki toimivan hyvin, suurimmilta haavereilta oltiin säästytty, mitä nyt muutama  kisaaja oli kokeillut purkkien kiikkeryyttä rantavedessä… Onneksi meillä oli asian osaava reskuutusporukka rannassa ja laineilla.

Rannasta suuntasin takaisin kentälle ja nyt oli hetki aikaa vetää henkeä ja käydä vaihtamassa kuulumisia  vaihdon ja huollon Hiutaleitten kanssa. Hommat näyttivät sujuvan mallikkaasti.  Huollosta Minna-Hiutale huikkasikin saamamme palautteen, joka kuului jotakuinkin näin:" On se hyvä että rouvat järjestelevät kisaa, kun he ymmärtävät tarjoiluiden päälle!" Hiukan ennen perus- ponnareiden lähtöä vein vihjesuunnistuksen ensimmäisen rastin paikoilleen, pohjoisimmalle rankkaripilkulle. Voimistunut tuuli teki tepposensa ja rastiviritys ei oikein pysynyt pystyssä ilman pika pikaa rakennettua lisätuentaa. Viimein perus-ponnistajatkin saatiin matkaan iloisten kommenttien sävyttäessä matkantekoa.

Viimeisen lähdön jälkeen oma aikatauluni näytti visiittiä suolle, jolle oli viritetty suoralli-esterata. Suo oli älyttömän märkä ja pehmeä ihan joka paikasta. Rataa ei uskallettu viedä ihan märimmistä paikoista. Valokuvaajakin, Anne-Hiutale, oli juuttua suohon kiinni… Alkupään menijät, ehkä ensimmäiset 10 paria pääsivät melko helpolla kahlaamisella mutta osa joutui ottamaan loppupätkällä nelivedon avuksi.  Tämän jälkeen olosuhteet vain ”paranivat”. Onnistuin osumaan paikalle juuri kun pro-sarjan kärki oli tulossa suorittamaan tehtävää. Suolta palasin pika pikaa kentälle ja pääsin seuraamaan muutaman parin tuloa ensimmäiselle vihjerastille. Kisaajat olivat odottaneet varmaankin, jotain helppoa pikku loppukierrosta mutta totuus oli toinen. Toinen vihjerasti sijaitsi kartan toisella laidalla…eli tarjolla oli vielä kunnon pätkä maastojuoksua.

Seuraavana suuntasin  vierailemaan kiipeily-questillä. Tyttäreni  9v. vannotti että tänä vuonna hän pääsisi kokeilemaan radan, kun viime vuonna se missattiin kiireessä. Saavuimme rastille ja seurasimme viitoitusta suon laitaa ensimmäiselle köysipätkälle. Päästimme kilpailijat ohi kannustaen heitä ja vaihdoimme kuulumiset kiipeilyrastin Hiutaleiden kanssa. Suoritimme radan kiipeillen ja laskeutuen ja välillä kilpailijoita kannustaen. Olipa mukava seurata kilpailijoiden ilahtuneita ilmeitä kun he näkivät köyden päät roikkumassa taas edessään kallion kyljessä.  Tosin oma varustuksemme ”prinsessakumisaappaat” ja farkut eivät olleet ne parhaimmat kiipeilyvarusteet…

Nyt kun kisa oli tässä vaiheessa, ensimmäisiä kisaajia odoteltiin maaliin, oli ratamestarin lupa vaihtaa vapaalle. Suuntasin suolle, jonne oli suurin osa kisaajista vielä saapumassa. Suolle mennessä kuului, jo kiljaisuja, ties sitten aiheutuivatko ne ”suomuta yökötyksestä” vai riemusta… Seurasin ja valokuvasin suolla pitkän tovin ja oli todellakin palkitsevaa nähdä hyväntuulisten kisaajien myllerrystä suossa. Osa huuteli että tätä olivat jo odottaneetkin! Näin monia hienoja esteen ylityksiä upeilla kierähdys ja  mätkähdys tyyleillä sekä upean vauhdikasta neliveto konttaamista…

Kun suurin osa kisaajista oli saapunut maalin alkoi taas kova aherrus kisakeskuksen purkamiseksi ja tulos-Hiutaleet työskentelivät tuloslaskennan parissa.  Purimme viitoituksia ja kannustimme vielä maaliin tulevia kisaajia. Purkutyön ohessa delegoin rastien poishakua. Purkamista kentällä ja suolla jatkui aina ilta puoli kahdeksaan saakka, jolloin olimme saaneet lähes kaikki kisarakenteista purettua ja auton lastattua. Oli aika huokaista ja kiittää Hiutaleita ja talkoolasia! Kotimatkalla pysähdyimme vielä hakemaan yhden pyöräilyrastin ja suuntasimme mäkkärin kautta kotio. Unta ei juuri tarvinut odotella ja viimeinen ajatus olikin: HYVÄ ME!!!

Virva-Hiutale

Lopulliset tulokset

Täältä löytyy kaikkien sarjojen lopulliset tulokset.

SnowFlakes Seikkailu 2012 - tuloslista (Päivitetty 13.9 klo 11:54)

Kiitos kaikille osallistujille!