lauantai 4. kesäkuuta 2016

Ace Xdream kisa Narvassa, kakkosjoukkue kävi Venäjällä

Team Snowflakes 1 raportoi huhtikuun Narva Ace Xdream kisamatkastaan blogissa toukokuussa. Hitaampana kaikin puolin Team Snowflakes 2 joukkueen kisaraportti tulee vasta tässä. Meidän joukkueessamme kisasivat Mari, Maarit ja Marjut. Marjutille tämä oli ensimmäinen kerta koskaan seikkailukisassa. Houkuttelimme Maaritin kanssa Marjutin mukaan vakuuttamalla, että jos lähtee ensimmäisiin kisoihin ulkomaille, niin ei ole väliä miten menee, kun tutut eivät ole katsomassa. Kerrotaan sitten tässä julkisesti miten oikeasti meni.
 
Tärkeintä on pitää hauskaa ja siksi lähdimme jo hyvissä ajoin päivää aikaisemmin ja ehdimme olla turisteina Tallinnassa yhden yön ennen Narvaan siirtymistä. Hyvä tankkaus ja pitkät sikeät yöunet erinomaisessa hotellissa (Three Sisters) takasivat kisakunnon. Lauantaiaamuna siirryimme pyörien kanssa junaan nokka kohti Narvaa. Virossa pyörät saa mukaan juniin ilmaiseksi ja joka junassa on hyvin tilaa pyörille eli liikkuminen on vaivatonta.

Junamatkalla puolivälissä pamahti kovaa ja totesimme, että aivan kuin pyöränkumi olisi pamahtanut rikki. Hyvä aavistus eli Marjutin pyörän kumi tosiaan räjähti. Hyvä asia on, että tapahtui matkalla eikä kisassa. Narvassa ensimmäinen rasti oli siis etsiä hotellin avustuksella pyöräkorjaamoa, joka löytyi ja sieltä ohjeet seuraavaan eli oikea paikka löytyi muutaman suunnistuksen ja uudelleenohjauksen jälkeen. Samalla tuli tutustuttua kaupungin karttaan ja mahdollisiin sunnuntain kisareitin kohteisiin. Sekä käytyä kenkäkaupassa, koska kyseessä on naisten seikkailujoukkue.
 
Team Snowflakes 1 saapui Narvaan ja söimme kaikki yhdessä illallista seuraavan päivän taktiikkaa hioen. Aamulla oli aikaa virittää varusteet ja siirtyä kisapaikalle ajoissa. Jännitys oli huipussaan. Lähtökarsinassa joukkueemme pohti, että ei ikinä enää ja että virkkaus keinutuolissa olisi oikeastaan parempi harrastus keski-ikäisille naisille. Lähdön jälkeen kuitenkin kisa vie mukanaan ja ensimmäinen pyöräsuunnistusosio meni erinomaisesti. Kisa lähti käyntiin.

 
Kreenholmin tehdas osoittautui sitten isoksi haasteeksi joukkueelle. Ensimmäinen tiukka paikka oli laskeutuminen muuria pitkin alas rastille ja etsimme pitkään vaihtoehtoreittiä. Loppujen lopuksi olisi vain heti pitänyt mennä alas siitä mistä muutkin. Seuraava haastepaikka oli paperilennokin rakentaminen ja lennättäminen. Emme saaneet taitettua lennokkia, joka lentäisi. Lopussa kävi ilmi, että emme leimanneet lähtöpaikalla eli jouduimme tekemään koko questin uudestaan. Pahin haaste oli kuitenkin edessä eli harhailimme tehtaan kellarikerroksen peilikuvakarttarastien kanssa yli tunnin (vertailun vuoksi: Team Snowflakes 1 oli harmissaan, että heillä meni tähän 13 minuuttia). Olimme heti alussa oikeassa paikassa, mutta jäi vain katsomatta sen viimeisen nurkan taakse pimeässä. Epävarmuus iski ja tahkosimme samaa käytävää pimeässä lukemattomat kerrat. Jälkikäteen oli tosin kiva huomata, että ainakin yksi joukkue viipyi tuolla etapilla jopa meitä kauemmin.
 
 
Etukäteen tiesimme, että melonta on meidän joukkueen heikko lenkki. Oli siis hieman masentava lähteä tuolle osuudelle viimeisten joukossa. Melontaosuus oli myös ennakkoon ilmoitettua pidempi. Melontaa tulemme treenaamaan vähän enemmän sitten seuraavaa kisaa varten. Tästä huolimatta haimme kaikki melontarastit. Tässä vaiheessa todistetusti kävimme Venäjän puolella eli rajajokea tuli vedettyä zikzakkia riittävissä määrin, kun melontalinjat eivät pysyneet suorina.
 
Melonnan osana osa joukkueesta ui, osa muuten vain jäätyi ja sen jälkeen alkoi myös kello näyttää jo siltä, että emme ehdi hakea viimeisiä rasteja. Paluukyyti Tallinnaan ja lautalle oli odottamassa. Päätimme jättää viimeisen osuuden Kreenholmassa pois ja leimata itsemme pois. Olimme tästä aika masentuneita tuolla hetkellä, mutta jo kotimatkalla fiilis vaihtui hyväksi. Asetimme ennen kisaa tavoitteeksi, että saamme hyväksytyn suorituksen ja että emme ole viimeisiä. Tavoitteet täyttyivät eli käymättä jääneet rastit aiheuttivat vain miinuspisteitä ja kaikkiaan olimme 30 naisjoukkueen joukosta sijalla 26. 

Joukkueelle jäi kokonaisuutena kisoista tosi hyvä mieli. Pyöräsuunnistusosuudet ja yleisesti suunnistusosuudet olisivat voineet olla suunnistustaidoiltaan vahvalle joukkueelle vaativammat ja vastaavasti melontaa olisi voinut olla vähemmän. Ymmärrettävästi kisajärjestäjät halusivat hyödyntää täysillä Kreenholmin tehdasta ja paikka oli mielenkiintoinen, mutta ainakin itselleni hauskinta on luontokohteissa liikkuminen ja edellinen Xdream kisa Tartossa oli tämän suhteen hauskempi. Vielä hienompaa ovat kotimaan metsät eli esimerkiksi Snowflakes Seikkailu Vierumäellä elokuussa 2016 varmasti tulee antamaan osallistujille hienoja luontoelämyksiä. Kokonaisuutena kaksi omaa kokemusta Xdream kisoista Virossa ovat olleet todella positiivisia ja helppo osallistua kuntoilumielellä. Tämän joukkueen kesken jo sovimme, että ensi keväänä teemme uudestaan kisamatkan Viroon. Marjutin ensimmäinen kisa ei jäänyt viimeiseksi.

Mari Hjelt