Olin sopinut jo hyvissä ajoin kaverini kanssa osallistumisesta
Mammuttimarssiin, sarjaan Mammuttimaraton (53km). Tällä ajatuksella odottelin
innoissani ensimmäistä Mammuttimarssiani. Kunnes kisaviikon alussa kaverilleni
iski ikävä flunssapöpö, ja mammuttimarssia ei nuhaisena ja kuumeisena kannata
lähteä testaamaan. Kyselin muista kavereista matkalle seuraa, mutta kaikilla
tuntui olevan jotain muuta (kuten Multisport gaalaristeily Tallinnaan). Hiukan
pettyneenä suunnittelin jo itselleni mukavaa lauantai aamun polkujuoksulenkkiä
Nuuksiossa, kunnes huomasin torstai iltana kymmenen aikaan (ilmoittautuminen
sulkeutui to iltana 24.00) että FB:n Helsinki Trail running club:n sivuilla
joku etsi kaveria kyseiseen kisaan (Kiitos Ellu vinkistä vaan). Ei muuta kuin
viestiä lähettämään ja tunti tuosta fb viestistä meillä oli jo joukkue kasassa
ja osallistumisilmoitus sisässä. Mahtavaa!!!
Perjantaina sitten tuli vähän kiireessä väsäiltyä karttoja
ja mietittyä rastivälejä. Uusi kisakaverini Merja asuukin sopivasti tässä
ihan lähiseudulla, joten ajoimme yhdellä autolla kohti Vihtiä jossa kisa
käytiin. Ilma oli pakkasen puolella ja taivas kirkas. Viimeiset reittihionnat
katsoimme kuntoon paikan päällä, ja startti oli kello 21.00 pe iltana. Paikalla
oli noin 100 starttaajaa eri matkoille hajautuneina. Meillä oli matkana sarjan ’pikamatka’
eli Mammutin pöräys n. 27 km.
Starttilaukauksen pamahdettua lähdimme porukan mukana
juoksemaan kohti Salmen laskettelurinnettä. Pakkasta oli siinä vaiheessa noin 4
astetta, maassa hiukan vaaleaa kuuraa ja kirkas kuutamo valaisi matkaa
otsalamppujen lisäksi. Siis aivan ihana juoksuilma. Taitoimme matkaa
ensimmäiselle rastille porukassa, sillä kaikilla oli sama rasti ensimmäisenä.
Porukka tosin hiukan jakaantui puolessavälissä rastimatkaa riippuen
reittivalinnasta.
Salmen laskettelurinteen jälkeenkin porukkaa näkyi vielä
hajanaisina valoryppäinä pimeässä yössä parin seuraavan rastivälin verran. Sen
jälkeen saimme juosta loppumatkan lähes yksinämme (muutamaa koiran ulkoiluttajaa
laskematta). Rastit löytyivät hyvin, pysyimme kartalla vaikka karttojemme
painoväreistä ei aina voinutkaan antaa kiitosta (värit olivat niin haaleita,
ettei erottanut teitä pelloista - oma vika kyllä). Ilma kylmeni koko ajan, joten ei todellakaan
tehnyt mieli jäädä nauttimaan eväitä kannon nokkaan. Se mitä söimme matkan
varrella, teimme sen juostessa. Geelejä, suklaata, karkkia ja pähkinöitä – vakiokamaa
kisoissa J Muutaman kerran piti käydä puskassakin kun
ennen kisaa tuli tankattua nestettä reippaammalla kädellä.
Menimme reipasta hölkkävauhtia lähes koko matkan. Ja vasta
viimeisellä rastilla pari miesporukkaa pyyhälsi meistä ohi. Emme tässä
vaiheessa tienneet, että olimme ilmeisesti olleet johdossa siihen asti. Emmekä
sen vuoksi osanneet pitää enemmän kiirettä, vaan taivalsimme ihan perus hölkkää
kohti viimeistä rastipistettä (uintia) ja maalia. Pakkasasteet lähestyivät
kymmentä, ja tuleva uintisuoritus ei jotenkin tuntunut yhtään
houkuttelevalta....
Perillä maalialueen tuntumassa oli siis viimeinen
suorituspiste – uinti. Tällä kertaa uintiosuus oli enemmänkin kahlattava osuus,
mutta kastauduttava/uitava oli silti pieni pätkä. Sekin oli ihan riittävän
hyytävä kokemus, sillä pakkasessa riisuminen, märän pelastusliivin päälle
paneminen ja jääkylmässä vedessä kahlailu ei kuulu suosikkiharrasteisiini. Enkä
yhä edelleenkään ole avantouinnin ystävä.
Mutta viimeinen suoritus oli onneksi nopeasti ohi, ja puimme
päällemme juoksuvaatteet ja lähetimme viimeiset rastille/maaliin tulo
leimaukset. Wow, urakka ohi. Aikaa kului noin 3 h ja 10 minuuttia. Ja olin
kyllä todella onnellinen, ettei meidän tarvinnut enään lähteä tekemään saman
pituista reittiä uudestaan (vrt. mammuttimaraton 53km). Sitä paitsi vesiletkuni oli jäätynyt jo noin tunti ennen maalialueelle saapumista, joten nesteytys oli vähän heikoissa kantamissa.
Loppufiilistelyt vietimme lämpimän saunan lauteilla
kilpatovereiden kanssa, jonka jälkeen vielä kävimme syömässä lämpöisen keiton
sisällä lähtöpisteessä. Mieli oli hyvä ja fiilis korkealla, loistava kisa joka
meni suunnitelmia paremmin. Lopputuloksissa tulimme kolmanneksi, ja
naisjoukkueista olimme ensimmäisiä. Kiitos Merja seurasta!! Kiitokset myös
järjestäjille kivasta kisasta! Kaikki sujui ongelmitta ja sää oli aivan ihana.
Pimeässä maastossa kuutamo ja tähdet näyttivät todella kirkkailta.
Seuraavaksi voikin
sitten kääntää katseensa kohti Sipoota ja raatojuoksua.
/Petra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti