Ilmoittautuminen SnowFlakes Seikkailuun avattu!

Ilmoittautuminen SnowFlakes Seikkailu 2013 tapahtumaan  on käynnissä osoitteessa ilmo.snowflakesseikkailu.com. Lisätiedot kisasivulta! Kisaamisen sijaan voit ilmoittautua toimitsijaksi - tehtäviä reitin ohjauksesta melonnan turvaamiseen!

Tässä videota viime syksyn kisasta Nuuksiosta - samantyylistä menoa luvassa myös tänä vuonna Tuusulassa!

Neljä Snowflakes-joukkuetta mukana Spring Adventuressa

Spring Adventure kisattiin 8.5.2013 Nummi-Pusulan Keräkankareen haastavissa maastoissa. Snowflakes-joukkueet poimivat naisten kilpasarjassa sijat 5 ja 6 ja kuntosarjassa sijat 15 ja 18. Molemmissa sarjoissa joukkueidemme sijoitusten välillä oli vain muutaman minuutin ero ja kärkeen vajaa tunti. Reitin aikana hiutalesiskoja nähtiinkin useampaan otteeseen mutta kuitenkin kisattiin ihan omaa kisaa koko ajan.

"Kuntosarja starttasi liikkeelle pyöräillen ja heti kärkeen teimme hyvän reitinvalinnan ja saavuimme melontaan ennen toisen reitin valinneiden kärkeä", iloitsevat kuntosarjassa yhdessä kisailleet Anu ja Petra. "Melontaosuuden viidakkoseikkailu-quest rantatörmään rämeikössä oli jokseenkin haastavaa 43 muun joukkueen sukkuloidessa kanssamme puiden ja puskien lomassa meloen. Ongimme jo tuolloin vedessä kelluneen rastin takaisin lepänoksille kilpasarjoja odottelemaan, mutta sieltä se on näköjään myöhemmin taas lentänyt - aaltoihin kadoten." Petran ja Anun kokonaisaika oli 3.59.02 ja ero kärkeen vajaan tunnin.

"Kuntosarjan hauskoin rasti oli quest, jossa tehtävänä oli tasapainotella köysillä. Harmi, että vain toinen kilpailijoista pääsi suorittamaan tehtävän", toteaa Anu, joka suoritti kyseisen tehtävän loistavalla varmuudella. Lopun suunnistus jyrkkärinteistä suppamaastoa ylös-alas vei reidet hyvin hapoille: juuri sitä, mitä kisasta oli lähdetty hakemaankin eli haastetta kuntoiluun! Petran ja Anun kokonaisaika oli 3.59 ja sijoitus 15. kuntosarjassa.

"Eipä voisi kaunista kevätlauantaita paremmin viettää: reilut neljä tuntia kehoansa haastellen ja hienosta kisafiiliksestä nauttien", sanoo kuntosarjassa Virvan kanssa kisannut Mervi. "Joukkueessamme Virva hoiti suunnistuksen rautaisella ammattitaidolla eikä turhia koukkauksia otettu! Edellisestä melonnasta oli vuosia aikaa ja sen kyllä tunsi seuraavana päivänä yläselän lihaksissa. Quest oli todella vaativa tasapainotehtävä mutta niin vaan kieli keskellä suuta sekin onnistui. Viimeinen puunväli oli vaikein ja siinä putoaminen olikin tosi lähellä – onneksi sain heittäydyttyä puuta syleilemään, pienestä oli kiinni. Tämä ensikertalainen taisi jäädä kerrasta koukkuun." Virvan ja Mervin kokonaisaika oli 4.08.27.

"Naisten kilpasarjan haastavin osuus oli ehdottomasti vaativaan suppamaastoon sijoitettu suunnistus. Linnuntietä kuuden kilometrin matkalla oli reippaasti korkeuseroja ja vaikeita rastipisteitä.Suoraankin rastille olisi voinut mennä", sanoo kilpasarjassa 6. sijoittuneessa Snowflakes-joukkueessa suunnistuksesta vastannut Ellu.

"Kaikkiaan kuljimme kisassa 50 kilometriä, pääosan tosin pyörällä. Nousua kertyi GPS:n mukaan kaikkiaan noin 700 metriä, mutta kisan aikana se tuntui vielä suuremmalta määrältä", sanoo naisten kilpasarjassa yhdessä Päivin kanssa kisannut Anne. "Turhaa aikaa käytimme kirjaimellisesti hukkuneen quest-melontarastin etsimiseen. Joukkueen kisasuoritus oli kuitenkin kokonaisuudessaan sujuva, tosin parannettavaa on juoksu- ja maastopyöräilyvauhdissa", jatkaa Päivi. Palkintosijoille päästäkseen tämän joukkueen olisi pitänyt parantaa aikaa noin puoli tuntia.

Hauskaa oli ja sääkin oli mitä mahtavin! Kiitos järjestäjille ja kanssakisaajille. Tästä eteenpäin kisakuntoa ja -nälkää kasvatetaan monipuolisella treenillä ja hyvällä palautuksella toteavat Snowflakes-naiset.

Vappumelonta 2013 Keravanjoella

"”Vaativia" koskia on tosiaan matkan varrella muutama kappale, mutta nähtäväksi jää, mitä vaativa (näillä vesillä) tarkoittaa" (...) "Jos kuivapuvun omistaa, niin sen voi toki halutessaan ottaa mukaan. Aiemmilla wappumelonnoilla ei ole pukuja käytetty, vaikka koskia ollaankin laskettu. Yhden kerran ollaan melonnoissa kaaduttu ja silloinkin taisi olla minun syytäni :)"

VAPUNAATTO

Näillä sanoin evästi meitä Keravanjoen Snowflakes-wappumelontaan melavirtuoosi ja retken organisaattori Salla. Sääennustekin lupasi Wapunpäivälle aurinkoista ja lämmintä. Niinpä kuivapuku vaikutti paitsi turhalta, myös aivan liian kuumalta. Reppuun lensivät aurinkolasit, suojakerroin, kumisaappaat, kuitutakki iltanuotiolle ja leiriytymiskamat. Vaihtovaatteet tuli pakattua vedenpitävään pussiin, mutta makaria en viitsinyt ähertää jätesäkkiin; olkoon siellä repun pohjalla, onhan näitä jokia ennenkin melottu.

Vappumelonta on yksi suosituimmista Snowflakesien perinteistä. Se aloittaa aktiivisen kesäkauden ja kokoaa porukan yhteen. Keravanjoella meitä oli seitsemän kanootillista, kaksi melojaa kussakin. Vappumelontaan ovat avecit ja lemmikit tervetulleita; tänä vuonna tosin kevyimmät karvaturrit jäivät maihin. Snowfake-miehiä sen sijaan oli saatu kivasti mukaan kamoja roudaamaan ja yleistä hilpeää tunnelmaa siivittämään.

 

Ellu ja Tomi iloisina vesillä

 

Welhonpesän paatit pantiin veteen Kellokoskella. Mutta eipä aikaakaan kun rauhallinen melonta jo keskeytyi. Mikä, mitäs sieltä puolen kilsan päästä mutkan takaa paljastui...? Pohjapato! Kuohuja ja kiviä! Mikä lie koskenpahanen. Ekat kaksi purkkia kolistelivat kivikosta kunnialla, ja ryhmityimme Hannan kanssa kolmansiksi. Oli kyseessä Hannan eka koski ikinä, meitä molempia vähän jännitti.

Livuimme kohti kuohuja. Pato sujahti altamme ongelmitta, mutta sitten raskaasti lastattu veneemme juuttui kiveen, kallistui, pyllisti ja tulosti meidät melojat tylysti koskeen. Sinne se jäi heti alkajaisiksi, talviturkki, vyötäisiä myöden Keravanjokeen. Ihan uppeluksiin ei sentään menty, mutta kadutti ankarasti kotiin jäänyt kuivapuku ja huonosti pakattu kostunut makuupussi.

 

Tavaraa sen verran, että pärjäisi viikonkin

 

Vaatteiden vaihtaminen rannalla, seuranamme kolmaskin perästä tullut epäonninen kohtalotoveri, vei sen verran aikaa että illan melonta venähti pitkäksi. Vedimme kanootit maihin kymmenen kilsan päässä Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen reunalla. Laavulle oli siitä tietä pitkin matkaa vielä kilometri, mikä oli hyvä – keho lämpeni mukavasti työntäessämme porukalla yhden varusteilla lastatun kanootin apupyörillä tulipaikalle asti. Tuli saatiin nopeasti roihuamaan, teltat pystyyn ja samppanjapullot korkattua, minkä jälkeen tummeneva ilta eteni rattoisasti.

 

Liekitettyjä saappaita ja muita yöllisiä kujeita

 

Istuimme notskilla puoli kahteen asti yöllä, yleisenä hauskuutena runsas buffet-piknikpöytä, rikkinäinen puhelin -hupailu, otsalamppucapoeira ja litimärkien kumisaappaiden kuivatteluoperaatio kuumalla ritilällä. Nimesimme virallisesti seurueemme miespuoliset jäsenet alajaosto Snowfakes'iksi, ja ehdotimme että he voisivat järjestää omana kisanaan Snowfakes Sikailun. Nähtäväksi jää, josko ja missä muodossa koitos toteutuu!

VAPUNPÄIVÄ

Lemmenlaakson Natura-suojelualue on kaunis, mutta luonnontilaisena melojalle hankala, sillä joen yli kaatuneita puita ei korjata pois. Skouttailimme aamutuimaan pahimpia puupatoja ja kiertopaikkoja rannalta ennen kanoottien vesille työntämistä. Tarkoituksenamme oli meloa pitkä päivämatka, 30 km, aina Tikkurilaan asti. Emme aavistaneet miten kauan parin kilometrin mittaiseen alkutaipaleeseen menisi.

 

 

Tukkoista uomaa mönkiessä - vaahtokylpyä ja koivunhalailua

Edellispäivästä viisastuneena emme Hannan kanssa ottaneet kärkipaikkoja, vaan tarkkailimme muiden kaksikoiden etenemistä erilaisisin puupatojen ylitys-, alitus- ja sivuutusmenetelmin ennen kuin valitsimme omat laskulinjamme. Erityiskiitos puheenjohtajallemme Ellulle, joka aveceineen testasi erään poikkeuksellisen kiikkerän kaatuneen männyn kantavuutta nousten sille kanootista. Hups ja pariskunnalta lähtivät paitsi talviturkit, myös turkishatut ja taisi pohjastakin vielä löytyä jotain taskuunpantavaa. Episodin vakuuttamina me muut punkesimme kanoottimme rantaan ja raahasimme ne tiheän vesakon läpi selvemmille vesille pari joenmutkaa tuonnempana.

 

Kaatuu, ei kaadu, kaatuu...

 

Odotellessamme kanooteissamme vaatteidenvaihtoa ja metsään unohtuneen kameran noutoa meillä oli tilaisuus nautiskella auringosta ja skumpasta, jota ihme kyllä oli jäänyt eiliseltä yli. Kanooteista sai hauskan sämpylän kun ne niputti kaikki vierekkäin sopivaan poukamaan virtaukselta suojaan. Ihastukseksemme vastarannalla juoksi iso, musta saukonnäköinen eläin, jonka lajista väittelimme pitkään. Faunaa esiintyi matkallamme myös koirien, telkkien, sorsien ja kuviteltujen karhujen muodossa.

Skumppaa sämpylässä

 

Lemmenlaakson ryteiköistä selvittyämme kello oli jo aika paljon, ja joissakin meistä jo kerran kastuneista alkoi elää pieni toivonkipinä, että ehkä emme ehtisikään matkan loppuosan 'vaikeille ja vaativille' koskille. Tätä emme tietenkään ääneen maininneet. Keravanjoki virtasi korkeana ja rauhallisena keväisen ja lumettoman mutta vielä paljaan peltomaiseman halki, jota metsiköt ja pihapiirit rytmittivät. Virtapaikkoja sattui matkalle muutamia, koskia pari pientä, ei ongelmia. Lounastaessamme aurinkoisella töyräällä keitinten kohistessa ja tuulen leyhyttäessä kutreja elämä tuntui yksinkertaisesti ihanalta.

 

 

Keittimet pöhisemään ja gourmeeta kupuun

 

Puiden ylityksiä ei enää loppumatkasta juuri ollut, mutta siitä huolimatta letkamme venyi kuin mittarimato kanoottien kiilatessa mutkissa vuoroin toistensa edelle, vuoroin perään. Jossain vaiheessa huomasimme yhden veneistä jääneen kokonaan näkyvistä. Ryhmityimme huolestuneina suvantoon odottelemaan. Oliko taas joku kaatunut? Käytimme tauon hyväksemme puutuneita kankkuja lepuutellen ja karttaa tutkaillen.

 

Letkaa keriessä

Kadonneet lampaat saapuivat pitkähkön ajan kuluttua ja syykin selvisi – lounasruoan aiheuttama akuutti allergiareaktio, joka vei erään Snowflakesin voimat tyystin. Hän halusi kuitenkin jatkaa, joten vaihdoimme hänelle vahvimman melojamme purkkikaveriksi ja irtauduimme virran vietäviksi retkemme viimeiselle osuudelle Keravan nuorisovankilalta Korsoon. Oli jo käynyt selväksi, että Tikkurilaan emme ehtisi, emmekä isoihin koskiin. Haavereitta edennyt vauhtikaksikko Suvi & Suvi oli innolla odottanut kunnon kuohuihin pääsyä. Heidän pettymystään hieman lääkitsi viimeinen pikku haaste ennen rantautumista – koskentynkä, jossa oli itse asiassa yksi ainoa iso kivi, mutta salakavalasti sellainen joka näkyi kunnolla vasta kosken alajuoksulta. Tähän kiveen kolahtikin sitten viihdyttävästi joka toinen kanooteistamme, onneksi ilman uintiretkiä. Hannan kanssa valitsimme 'vauhti korjaa virheet' -taktiikan sillä seurauksella että vasta-aalto löi sylini täyteen vettä, mutta pysyimme kutakuinkin pystyssä.

 

 

Hannelen ja Sallan tyylinäytteitä

 

Korson kohdalla vedimme mutaiset ja märät aluksemme maihin ja aiheutimme kylätiellä pienimuotoisen liikenneruuhkan pakatessamme kanootit kuljetusautoon ja itsemme takseihin kohti koteja ja juna-asemaa. Fiilikset olivat raukeat mutta korkealla.

Kommelluksista huolimatta wappumelonta 2013 oli erinomaisesti onnistunut reissu, joka tiivisti yhteishenkeämme ja antoi potkun kohti kesän kiihkeitä kliimakseja metsissä, vesillä, kallioilla ja rannoilla. Laskematta jääneet Matarinkoski, Pikkukoski ja Hanabölenkoskikin kenties vielä valloitetaan (kajakista käsin?) tämän kauden puolella.

- Elisa

 

www.vhvsy.fi/f/keravanjokiesitewww2012.pdf

Ace Xdream Tallinnassa!

Anne, Petra ja Päivi tekivät ulkomaan seikkailukisadebyytin Tallinnan Xdream-kisassa 28.4.2013. Radat olivat odotetusti mielenkiintoiset ja tarjosivat monenlaista purtavaa. Puitteet kisalle olivat muutenkin loistavat. Lähtö- ja maalipaikka olivat aivan Tallinnan vanhankaupungin kupeessa Vapaudenaukiolla. Osallistujia oli yli 800, pääosin Virosta.

Rakenteilla oleva kisakeskus hotellihuoneemme ikkunasta, ei hassumpaa!

Pyöräparkkimme hotellissa.

Petra, Päivi ja Anne aamulla ennen kisaa matskuja noutaessa.

Kisa alkoi kuuden kilometrin pyöräilyllä poliisisaattueessa. Samalla kun keskittyi joukossa ajoon, oli myös päästävä sisälle karttaan ja seuraavaan tehtävään. Nopista oli pääteltävä puuttuvan sivun luku, ja poimittava tätä vastaava rasti. Tämä älykkyyttä vaativa tehtävä osoittautuikin kompastuskiveksemme, ja toi loppujen lopuksi 45 sakkominuuttia. Mutta sitähän emme matkan varrella tienneet vaan jatkoimme tyytyväisenä pyörällä taas muutaman rastin kautta melontatehtävään.

Tässä kisassa melomaan pääsimme vain nimeksi, yhteensä ehkä 600 metriä. Loput melontarasteista poimimme juosten, osin mukavan viileässä vedessä. Yksi rasteista oli ison kiven päällä ja vaati hämähäkkimäisiä kiipeilykykyjä.

Melonnan jälkeen oli meille uusi Bike Rally, jossa ohjeet kertovat risteysten ja käännösten etäisyydet ja kääntymissuunnan. Onneksi olimme silmäilleet edellisten vuosien karttoja, joten tiesimme periaatteen. Seuraavalla kerralla luemme kuitenkin jo lähdössä koko reitin rastille ja ajamme sinne lyhyintä ja selvintä reittiä. Nyt yritimme lukea ohjeita kirjaimellisesti ajovauhdissa, mutta jouduimme lopulta reitiltä sivuun ja päättelemään rastien sijainnin.

Mukana oli myös perussuunnistusta hienolla mäntykankaalla ja viivasuunnistusta, jossa seurataan karttaan piirrettyä viivaa ja leimataan reitillä olevilla rasteilla. A-sarjalaiset pääsivät lisäksi tarkkuussuunnistamaan rullaluistimin ja pyöräilemään pidempään.

Lähes maaliviivalla joukkueiden kaikki jäsenet vielä soutivat kilometrin soutulaitteella. Se oli oiva tapa hapottaa lihakset. Maaliin pääsi noin kuuden metrin korkeudessa olevaan 30 sentin levyistä kapeaa palkkia pitkin.

Mudassa uitetut popomme kisan jälkeen.

Varsin elämyksellinen kisa siis. Maaliin tulimme B-sarjan naisista viidenneksi nopeimpana, mutta tuo 45 minuutin sakko tiputti meidät sijalle 13. Naisjoukkueita oli mukana 37. Jos ei oltaisi saatu sakkoa ja oltaisiin nipistetty 10 minuuttia ajasta pois niin sija olisi ollut jo 2. Ensi vuonna sitten vauhdikkaammin ja huolellisemmin! Suomalaismenestys oli hienoa, tuloksia voi katsella tarkemmin Xdreamin sivuilta.

- Päivi

Kartta sivu 1
Kartta sivu 2

Järjestäjien tekemä hieno video kisasta:

Talviseikkailua tekemässä!

Anne ja Petra lähdössä fillaroimaan.

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hiutaleen kanssa Oittaalla testaamassa tulevan SnowFlakes Talviseikkailun ratoja. Ainoa syy visiitille ei ollut ratojen testaus vaan olimme myös haastateltavina ja kuvattavina, kun Länsiväylä halusi tehdä Talviseikkailusta jutun. Kisan ratamestari Mikko Kolehmainen oli varustaunut lumikengin, Elllulla oli hiihtokamppeet ja Petralla sekä minulla oli fillarit mukana. Odotan mielenkiinnolla millainen kuva lehteen ilmestyy!

Talviseikkailun järjestelyt ovat muuten hyvällä mallilla. Kartat ovat kohta puoliin valmiina painoon. Ne, jotka osallistuivat viime syksynä Nuuksio Classic polkumaratonille, niin muistavat varmaankin sieltä vedenkestävät kartat. Meidän kartat painetaan tälle samalle Tyvek-materiaalille, joten muoveja ei tarvitse karttoihin. Lisäksi erityispiirteenä on, että Mikko työstää kartta-aineiston itse. Karttojen tekoon käytetään Jarkko Ryypön ohjelmoimaa Karttapullautin-sovellusta, joka muodostaa kartan kohteet Maanmittauslaitoksen avoimista aineistoista. Kisaajille on siis tulossa laadukkaat kartat. Lisää Karttapullauttimesta löytyy ja mallikarttoja löytyy täältä.

Esimerkkiä kartasta.

Käymässä reittejä läpi Oittaan kahviossa.

Oittaalla on uusi yrittäjä Suomen Ladun lopetettua toimintansa siellä vuodenvaihteessa, eli teemme ensimmäistä kertaa yhteistyötä heidän kanssaan. Puitteet ovat meille tuttuja, sillä alkusyksyn SnowFlakes Seikkailu on järjestetty Oittaalla jo kahdesti. Lisää Oittaasta ja heidän palveluista löytyy osoitteesta: http:www.oittaa.fi/

Tällä hetkellä myös lumitilanne näyttää lupaavalta! Nyt vaan peukut pystyssä, että lunta vielä riittää myös helmikuun lopussa. Lumisella kelillä lajeina seikkailussa ovat siis suunnistus, hiihto, luminkenkäily ja pyöräily. Jos ei ole talvipyöräilyä ennen harrastanut, niin kannattaa kyllä hoitaa nastarenkaat fillariin ja jos käyttää lukkopolkimia niin myöskin jotain lisälämmikettä pyöräilykenkien päälle. On kyllä aika viileää puuhaa tuo talvipyöräily, kun matkaa taittaa hieman enempi, eli vaatetus kannattaa myöskin testata!

Ellu lähdössä testaamaan hiihto-osuutta.

Olen saanut muutamia kyselyjä myös hiihtoon liittyen - eli hiihto noudattaa melkein täysin latuverkostoa eli parhaiten liikkuminen onnistuu kyllä ihan perinteisen tai vapaan hiihtotavan suksilla.

Yhteistyökumppaneina SnowFlakes Talviseikkailussa ovat Haglöfs, Budget Sport ja Gococo.

Kannattaa tykkäillä meidän Facebook sivusta kun paljastelemme siellä välillä juttuja seikkailukisoihimme liittyen.

Tervetuloa lämpimästi talviseen seikkailuumme 24.2.2013!

-Anne

Multisport Gaala 2012

Multisport ry järjestää vuoden aikana neljä varsinaista multsport-kilpailua ja kauden loputtua perinteisen gaalaristeilyn Tallinnaan. Itse olin mukana nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuonna mukana olleet hiutaleet hehkuttivat reissua sen verran, että uskaltauduin mukaan. Tähän reissuun kuuluu perinteisesti myös gaalakilpailu. En tiennyt yhtään mitä odottaa kisalta mutta sen kuulin, että ei se kovin totinen tule olemaan.

Herätys oli Suomessa varsin aikainen kun paatti lähti Helsingistä jo kello 7.30. Tallinnanlaivoilla ei yleensä ilmeisesti pahemmin välitetä mihin kellonaikaan voi ottaa lasillisen ja näin homma toimi myös meidän urheilullisen porukan kesken. Kuplajuoma taisi maistua maltillisesti kaikille. Pieni lämmike teki ihan hyvää sillä Tallinnaan saavuttamme saimme todeta että siellä oli tullut ihan kunnolla lunta ja teillä oli kunnon jääkerros. Tässä vaiheessa minua alkoi hieman jännittämään kisaan sisältyvä pyöräilyosuus.

Gaalaporukka hotellilla.

Pyörävuokraamassa itsellä kävi tuuri kun sain ihan tuliterän maastofillarin alle. Ensimmäiset metrit jäisellä tiellä tuntuivat siltä, että tästä ei hyvää seuraa. Meidät jaettiin joukkueisiin ja saimme ensimmäisen kartan käteemme. Kisa alkoi suunnistuksella vanhassa kaupungissa rogaining-tyyliin että sai hakea rasteja haluamassaan järjestyksessä 45 minuutin ajan. Lisähaasteena oli, että eri rasteilla oli eri pisteet ja pitäisi saada mahdollisimman lähelle 219 pistettä jotta ei tulisi sakkoa. Turistit loivat meihin kummastelevia katseita kun juoksentelimme ristiin rastiin mukulakivisiä katuja kartat kädessä, välillä hieman liukastellen. Me emme paljoa jaksaneet pisteitä alkuvaiheessa miettiä mutta loppuvaiheessa suoritin juostessa vähän päässälaskua ja hieman tuurilla päädyimme vain hivenen yli 219 pisteen.

1. Osuus: Kaupunkisuunnistus juosten

2. Osuus: Pyöräsuunnistus vanhan kartan kera.

2: Osuus jatkoa

Lumista polkua auringonpaisteessa. Kuva: Jokke

Seuraavaksi meille iskettiin käteen kaksi karttaa joista toinen oli melkoisen vanha venäläinen kartta. Tämä piti osata yhdistää toiseen karttaan jotta rastit löytyisivät. Löysimme yhtäläisyydet rautateiden ja satama-altaiden muodon avulla. Nimeltä mainitsematon hiutale ja hänen parinsa löysivät jotain muita yhtäläisyyksiä kartalta koska päätyivät fillareillaan Piritaan - joka oli siis aivan päinvastaisessa suunnassa. Tästä riitti ainakin huvia pitkälle iltaan. Me muut sen sijaan pääsimme pyöräilemään lumisille poluille jotka toisinaan vaihtuivat parikymmentä senttiä syviksi lammikoiksi joissa toivoin että säästyn vain märillä tossuilla. Onnekseni selvisin vesiesteistä kuivana ja muutenkin ihme kyllä kaatumatta fillarilla kertaakaan. Yhden kerran joukkueeni pojat Jorma ja Toni minut kyllä hukkasivat minut kokonaan kun jäin hieman jälkeen hetkeksi... Tästä leikkimielisenä kostona helpommilla osuuksilla jätätin pojat taakseni pitäen yllä hyvää vauhtia.

Hieman kosteampaa polkua ja pusikkoreitti. Kuva: Jokke

Ennen viimeistä osuutta käväsimme myös juomarastilla jossa oli myös käveltävä märkää tukkikaidetta pitkin ja rakennettava lumiukko. Meidän tekeleemme oli kyllä lähinnä lumikasa. Seuraavaksi suuntasimme kohti vanhaa vankilaa jossa oli myös kisan maali. Minua oli etukäteen vähän peloteltu, että se vankila on aikamoisen järkky paikka mutta en osannut kuvitella, että miten ahdistava se olikaan. Vankila oli kooltaan aika massiivinen ja siellä oli satoja sellejä kaarevilla käytävillä. Tunnelma oli jotenkin todella pysähtynyt ja näytti jotenkin siltä kun sieltä olisi lähdetty jotenkin yllättäen ja kaikki tavarat olivat jääneet niille sijoilleen kun niitä viimeksi on käytetty. Järkyttävin tila oli vanha leikkaussaili jossa yksi rasteista sijaitsi. Kaikki instrumentit olivat siellä pitkin ja poikin ja tunnelma oli suoraan kuin jostain kauhuleffasta. Mutta yleisesti ottaen vankilasuunnistus oli kyllä hieno ja ikimuistoinen kokemus.

3. Osuus: Vankilasuunnistus

Leikkaussalissa... Kuva: Salla

Rastilippu. Kuva: Jokke

Pojat meinasivat lukita minut selliin.. Kuva: Jokke

Viihtyisiä näkymiä vankilasta. Kuva: Salla

Reitti. Kuva: Salla

Päivä jatkui sitten saunomisella hotellilla ja sitten illalla suunnistimme monen mutkan kautta hienoon panimoravintolaan. Tämä vaikutti olevan se vaikein rasti kun parikymmentä suunnistajaa joutui turvautumaan jopa google mapssiin. Rohkeimmat vetivät överit puolentoista kilon sianpotkasta ja se kuulemma maistui suussa vielä seuraavanakin aamuna. Aikainen aamu oli heikentänyt ainakin omaa turnauskestävyyttä ja aamuun asti riekkumiset jäi väliin. Mutta kyllä me kaikki hiutaleet silti edustimme hienosti tanssilattialla - erityisesti Ellu jonka näyttävät diskomuuvit saivat useammankin pään kääntymään.

Illalla ravintolassa. Kuva: Salla

Seuraavana aamuna piti suunnistaa takaisin satamaan ja laivaan - jonne ihme kyllä kaikki löysivät ajoissa. Paluumatkalla juhlittiin sitten hiutaleteini-Sallan 18-vuotissynttäreitä limun ja sipsien kera.

Kiitos Heitille ja muille itse kisan järjestämisestä! Ja kiitos Multisport ry:lle koko gaalasta ja kaikille reissukavereille seurasta!

MAMMUTTIMARSSI 26.10.2012 (Pöräys)

Olin sopinut jo hyvissä ajoin kaverini kanssa osallistumisesta Mammuttimarssiin, sarjaan Mammuttimaraton (53km). Tällä ajatuksella odottelin innoissani ensimmäistä Mammuttimarssiani. Kunnes kisaviikon alussa kaverilleni iski ikävä flunssapöpö, ja mammuttimarssia ei nuhaisena ja kuumeisena kannata lähteä testaamaan. Kyselin muista kavereista matkalle seuraa, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta (kuten Multisport gaalaristeily Tallinnaan). Hiukan pettyneenä suunnittelin jo itselleni mukavaa lauantai aamun polkujuoksulenkkiä Nuuksiossa, kunnes huomasin torstai iltana kymmenen aikaan (ilmoittautuminen sulkeutui to iltana 24.00) että FB:n Helsinki Trail running club:n sivuilla joku etsi kaveria kyseiseen kisaan (Kiitos Ellu vinkistä vaan). Ei muuta kuin viestiä lähettämään ja tunti tuosta fb viestistä meillä oli jo joukkue kasassa ja osallistumisilmoitus sisässä. Mahtavaa!!!

Perjantaina sitten tuli vähän kiireessä väsäiltyä karttoja ja mietittyä rastivälejä. Uusi kisakaverini Merja asuukin sopivasti tässä ihan lähiseudulla, joten ajoimme yhdellä autolla kohti Vihtiä jossa kisa käytiin. Ilma oli pakkasen puolella ja taivas kirkas. Viimeiset reittihionnat katsoimme kuntoon paikan päällä, ja startti oli kello 21.00 pe iltana. Paikalla oli noin 100 starttaajaa eri matkoille hajautuneina. Meillä oli matkana sarjan ’pikamatka’ eli Mammutin pöräys n. 27 km.

Starttilaukauksen pamahdettua lähdimme porukan mukana juoksemaan kohti Salmen laskettelurinnettä. Pakkasta oli siinä vaiheessa noin 4 astetta, maassa hiukan vaaleaa kuuraa ja kirkas kuutamo valaisi matkaa otsalamppujen lisäksi. Siis aivan ihana juoksuilma. Taitoimme matkaa ensimmäiselle rastille porukassa, sillä kaikilla oli sama rasti ensimmäisenä. Porukka tosin hiukan jakaantui puolessavälissä rastimatkaa riippuen reittivalinnasta.

Salmen laskettelurinteen jälkeenkin porukkaa näkyi vielä hajanaisina valoryppäinä pimeässä yössä parin seuraavan rastivälin verran. Sen jälkeen saimme juosta loppumatkan lähes yksinämme (muutamaa koiran ulkoiluttajaa laskematta). Rastit löytyivät hyvin, pysyimme kartalla vaikka karttojemme painoväreistä ei aina voinutkaan antaa kiitosta (värit olivat niin haaleita, ettei erottanut teitä pelloista - oma vika kyllä). Ilma kylmeni koko ajan, joten ei todellakaan tehnyt mieli jäädä nauttimaan eväitä kannon nokkaan. Se mitä söimme matkan varrella, teimme sen juostessa. Geelejä, suklaata, karkkia ja pähkinöitä – vakiokamaa kisoissa J  Muutaman kerran piti käydä puskassakin kun ennen kisaa tuli tankattua nestettä reippaammalla kädellä.

Menimme reipasta hölkkävauhtia lähes koko matkan. Ja vasta viimeisellä rastilla pari miesporukkaa pyyhälsi meistä ohi. Emme tässä vaiheessa tienneet, että olimme ilmeisesti olleet johdossa siihen asti. Emmekä sen vuoksi osanneet pitää enemmän kiirettä, vaan taivalsimme ihan perus hölkkää kohti viimeistä rastipistettä (uintia) ja maalia. Pakkasasteet lähestyivät kymmentä, ja tuleva uintisuoritus ei jotenkin tuntunut yhtään houkuttelevalta....

Perillä maalialueen tuntumassa oli siis viimeinen suorituspiste – uinti. Tällä kertaa uintiosuus oli enemmänkin kahlattava osuus, mutta kastauduttava/uitava oli silti pieni pätkä. Sekin oli ihan riittävän hyytävä kokemus, sillä pakkasessa riisuminen, märän pelastusliivin päälle paneminen ja jääkylmässä vedessä kahlailu ei kuulu suosikkiharrasteisiini. Enkä yhä edelleenkään ole avantouinnin ystävä.

Mutta viimeinen suoritus oli onneksi nopeasti ohi, ja puimme päällemme juoksuvaatteet ja lähetimme viimeiset rastille/maaliin tulo leimaukset. Wow, urakka ohi. Aikaa kului noin 3 h ja 10 minuuttia. Ja olin kyllä todella onnellinen, ettei meidän tarvinnut enään lähteä tekemään saman pituista reittiä uudestaan (vrt. mammuttimaraton 53km). Sitä paitsi vesiletkuni oli jäätynyt jo noin tunti ennen maalialueelle saapumista, joten nesteytys oli vähän heikoissa kantamissa.

Loppufiilistelyt vietimme lämpimän saunan lauteilla kilpatovereiden kanssa, jonka jälkeen vielä kävimme syömässä lämpöisen keiton sisällä lähtöpisteessä. Mieli oli hyvä ja fiilis korkealla, loistava kisa joka meni suunnitelmia paremmin. Lopputuloksissa tulimme kolmanneksi, ja naisjoukkueista olimme ensimmäisiä. Kiitos Merja seurasta!! Kiitokset myös järjestäjille kivasta kisasta! Kaikki sujui ongelmitta ja sää oli aivan ihana. Pimeässä maastossa kuutamo ja tähdet näyttivät todella kirkkailta.

 Seuraavaksi voikin sitten kääntää katseensa kohti Sipoota ja raatojuoksua.

/Petra