SFS 2012 lähtöluettelo

Pro Pinkojat
Numero:	Joukkue:	Osallistujat:
201.	b00t	Petteri Kela, Lauri Pohjola
202.	Pojankollit	Jouni Puustelli, Olli Salo
203.	Hauskat pojat	Aki-Matti Alanen, Antti Jokinen
204.	Team -82	Vesa Hurme, Mervi Ketola
205.	Suunnilleen	Anne Honkanen, Jenni Uusimaa
206.	Hiiltomiehet	Katri Niittymäki, Mika Häkkinen
207.	Team Najadit	Sonja Sahlsten, Ella Parviainen
208.	FC Kyljys	Jari Virolainen, Eero Koskinen
209.	Ellunkanat	Elina Kerkelä, Elina Konsen
210.	Team Tehotytöt	Satu Jaatinen, Satu Salokannel
211.	Exme	Matias Korpela, Jenni Walinen
212.	Herkkupeesi	Krista Joona, Soile Koskela
213.	STR	Tommy Rantala, Susanna Rantala
214.	Kiipeilysohlot	Jaakko Wähäsiltä, Laura Nummila
215.	Valvomon Atleettiklubi	Ville Varis, Eero Pesola
216.	SukK	Arno Paula, Jere Viljanen
217.	Aku & Iines	Jari Kaaja, Ilona Joutsiniemi
218.	Koheltava etana	Olavi Heino, Heidi Korventausta
219.	Team Hehku	Hanna-Mari Hietamaa, Hanna Hattunen
220.	Kanuuna Keijon ponnistus	Tero Kauppinen, Hannu Haanpää
221.	UlkoilunMaailma.fi	Tuomas Sovijärvi, Tomi Mäkelä
222.	Sisukkaat seikkailijat	Mirva Koivisto, Helen Nevalainen
223.	Team eksä pese sitä ikinä?	Iiro Loijas, Mikko Mäkynen
224.	Rupusakki	Arto Ahonen, Seppo Hyyppä
225.	Team Sikaniska	Marco Ylä-Kojola, Hannu Moilanen
226.	Sisko ja sen veli	Saija Okker, Tuomas Okker
227.	FC Tumut	Marja Rauhalammi, Jukka Alkkiomäki
228.	Team Paksuboja	Jaakko Räikkälä, Jukka Merimaa
229.	MamAdventure	Suvi Tiainen, Peppi Aralehto
230.	Mikko ja Alpo	Mikko Hyväri, Alpo Kuusisto
231.	Oxalis	Juha ja Johanna Pikkarainen
232.	Die Zauberflöte	Riikka Kivelä, Salla Töyrylä
233.	Team Xqs	Sami Merovuo, Tomi olsson
234.	Team Mulkuttajat	Miika Lahtela, Teijo Nevanpää
235.	Team vierivä liike	Eerika Saarijärvi, Leena Valta
236.	Ässätiimi	Hannu Kröger, Tero Kosonen
237.	MeriMyrsky	Jani Merikivi, Eetu Myrskylä
238.	Pohjolankuikka	Riina Kuikka, Tuomas Pohjola
239.	Homerun	Teho Peetsu Tarmo Sibul
240.	Team Kisaturistit	Merja Hakala, Milla Seppä
241.	Hiiltomiehet 2	Salla Salomaa, Heidi Peltotalo
242.	Team Suklaajuna	Vili Rinne, Samuli Murto
243.	TEAM ICEPOWER	Juho Nousiainen, Ville Tuominen
244.	Vaarojen Pielinen 2013	O-P Holttinen, Jussi kallioniemi
245.	Team Ronkeli	Antti Kirjavainen, Timo Salonen
246.	Team Hello Partio	Mika rastas, Miikka Lammela
247.	SukK87	Tuomas Särkilahti, Lassi Meronen
248.	Team Tuulipuku	Laura Kervinen, Ville Hankalin
249.	OX2	Teemu Kaitanen, Sami Kääriäinen
250.	Team Sopuli & sika	Antti Väkevä, Riika Keränen
Medium Menijät
1.	Suopursut	Tuula Juhola, Lotta kuivamäki
2.	Tupla-Latet	Laura Anttolainen, Saara Hatunen
3.	FC Rommit	Katja Metsäranta, Annukka Jussila
4.	Saaristo	Sari Saaristo, Klaus Saaristo
5.	Serkkulikat	Minna Vainionpää, Heidi Grönqvist
6.	Team Haisuli	Maarit Kopra, Kalle Asikainen
7.	Eeplusjiionjee	Elina Jaakkola, Jukka Jaakkola
8.	Juoksevat Kokot	Minna Vedenjuoksu, Päivi Kokkonen
9.	Rautapirkot	Outi Parkkima, Anne Tanskanen
10.	Hurumummot	Päivi Honkanen, Anneli Miettinen
11.	Saippuakuplat	Marina Blomberg, Eeva Ylismaa
12.	Team Resistance	Hanna Partanen, Jussi Koskinen
13.	HC Siilit	Johanna Huhtanen, Krista Siro
14.	Team Höyskä	Lari Törrönen, Anssi Sivonen
15.	Viineripimukat	Hanna Kangassalo, Miia Railio
16.	Team Harhanäky	Johanna Niittymäki, Hanna-Maija Koski
17.	pellittömät hilkurit	Nelly Sopanen, Jaana Väisänen
18.	Team F-Tours	Kalle Laine, Tomi Paapio
19.	Tiomila Svindla Experter	Pia Heino, Tomi Nurmi
20.	TK-Jyrät	Jarkko Suomela, Jussi Pinreskoski
21.	Hevoskuuri.fi	Anni Anjala, Henri Taanila
22.	Sissiliiga	Jaana Riekki,Henna Saarinen
23.	Onko ihan pakko?	Panu Laurell, Heidi Voutilainen
24.	Luolavuoren Hiipuva Vauhti	Anne Timonen, Pasi Nikula
25.	Ylästön Yllättäjät	Mia Haavisto, Sasa Haavisto
26.	Ruskaretki	Mervi Katainen, Jyrki Katainen
27.	ExRaLu	Nina Asikainen, Jarmo Launonen
28.	Punatorpan Taistelijat	Hannu Sainio, Pirjo Sainio
29.	Punatorpan Haastajat	Assi Sainio, Taru Sainio
30.	Pro7	Hanna TalviOja, Nani Pajunen
31.	Joker face	Velu Varjoranta, Katriina Viita
32.	Kiitäjät	Erika Oulasvirtsa, Santeri Leskinen
33.	MJKettu	Minna ja Jari Myllyperkiö
34.	Mutteri	Ville Vainio, Saara Oulasvirta
35.	Suohon uppoajat	Jouni Kiiski, Hans Barck
36.	Haverot	Paula Ismail, Ina Litma
37.	Teme Afterski Team	Jaakko Helve, Toni Haapala
38.	Täystuho 1	Riikka Siivola, Sonja Lammi
39.	Täystuho 2	Taru Lankinen, Sarianna Liiri
40.	Joukko 1	Juha Ferin, Kirsi Ferin
41.	Team Luikero	Jenni Kääriäinen, Janne Antola
42.	Dal Bhat	Suvi Ahonen, Katja Lamminpää
43.	Happivelka	Elina Klemelä, Henna Purtsi
44.	JAMO	Jaana Simonen, Mervi Heikkilä
45.	Team Sinnepäin	Jemina Uusitalo, Päivi Jernström
46.	Pool Cleaning Guys	Jonas Broo, Per Jernström
47.	Kohti ääretöntä ja sen yli	Katja Kyckling, Tony Hellstedt
48.	Äiteam Jokela	Heini Harve-Rytsälä, Eeva Ekholm
49.	Kerta se on ensimmäinenkin	Sampo Virtanen, Jaakko Yli-Rekola
50.	Team Rissuliitto	Sini Virtanen, Noora Lindgren
51.	Tesla Brno	Eva Hämäläinen, Jouni Hämäläinen
52.	UNION KALEVI	Uolevi Nurmi, Kari Kinnunen
53.	Paason Parkki	Timo Parkkinen, Tapio Paaso
54.	Lattiinat	Taija Eskola, Johanna Tihveräinen
55.	Raseborgs Fysioterapi	Maria Ljungqvist, Maria Winsten
56.	Joukko 2	Toni Tanner, Katja Tanner
57.	Joukko 3	Riitta Laine, Katja Nieminen
58.	Team Näköharha	Maria Svetloff, Hanna Mettälä
59.	Paula & Anniina	Paula Tuomenoksa, Anniina Uotila
60.	Jedan Ritarit	Akseli Escartin, Noora Salin
61.	Team TuiMa	Mikko Jalanko, Tuija jalanko
62.	Team Tuplakupla	Suvi Palosaari, Hanna Suomala
63.	Team PoPe	Kaisa Vuorio, Hanna Lankinen
64.	Hungry Birds	Sirpa Rauhala, Hanna Niinimäki
65.	SK Samperi 1	Jarno Karjalainen, Mika Vuokila
66.	SK Samperi 2	Hanna Hovila, Elina Pietikäinen
67.	Team AnSa	Satu ja Anssi Hämälainen
68.	TEAM VARUSTE.NET	Vilja Lankinen, Joni Rönnberg
69.	Makkarakiskan Pirkot	Jenna Pekkinen, Johanna Jyrkkä
70.	Artisti jaksaa	Tero Aaltonen, Arto Manninen
71.	Team Muotka	Petri Hiirsalmi, Timo Pärnänen
72.	Team SUMO Sisukkaat Ulkoilijat Melovat Onnella	Mari-Aurora Luojukoski, Anna Toikkanen
73.	Team Freckles	Mari Ukkonen, Heidi Freundlich
74.	Helsingin Umpihankihiihtäjät	Karoliina Ketola ja Samuli Ketola
75.	Höytiäisen Hanhet	Niko Torvela, Mari Pihlatie
76.	Pacman söi pallon	Sebastian Knight, Juuso Laatikainen
77.	Tuntemattomat Taivaltajat	Petri Välkki, Piia Inkilä
78.	Team Tellut	Anna Kilpinen, Jenni Kyllästinen
79.	Puolikunto	Markus Siivola, Matias Sjöman
80.	Nuppi ja nahka	Jari Stockus, Timo Kohvakka
81.	Team Energy	Juha Hietaoja, Jukka-Pekka Pärssinen
82.	Kukka & Mehiläinen	Hanna Kangasaho, Anna Koponen
83.	Ykkös Kakkoset	Tuomas Johansson, Sebastian Bruun-Riegels
84.	Martin talli	Mikko Piispa ja Maiju Marjomaa
85.	Lempiväiset	Henna Långström, Jussi Lempiäinen
86.	Harhailijat	Heli Hakala, Marjut Vainio
87.	Duo Kurjat	Essi Järvinen, Jenni Nurmi
88.	SuuSki	Juuso Arponen, Ilkka pallonen
89.	Espoon Akilles Adventure	Anu Salokangas, Leena Noromaa
90.	Kilterin Karjut	Jarmo Vestola, Mikko Vestola
91.	Team Ahma	Riki Baumgart, Petri Rinkinen
92.	Missä mä oon??	Olli Hentilä, Vesa Pekkola
93.	Jaksaa jaksaa!	Peter Kling, Virpi Jonson
94.	Team Ensi Kausi	Juha Villa, Jani Koiranen
95.	PJpower	Piia Huopainen, Janne Nieminen
96.	Supervenlat I	Riikka Mäntyniemi, Pirjo Sohlo
97.	Hypriders	Sampsa Rautio, Olli Heinonen
98.	Kansankynttilät	Jarmo Havula, Ulla Anttila
99.	Kuninkaidenlaakson atleetit	Sami Savolainen, Christian Långstedt
100.	Ajomiehet	Tuomas Helistö, Jukka Hirsto
Perus Ponnistajat
101.
102.	SOSE - Suunnistusosasto Suunta Etelään	Maija-Reetta Mannismäki, Anna Parkkinen
103.	Keulakoristeet	Pia Hyle, Johanna Pitkänen
104.	Team Jemma	Jenni Lybeck, Emma Mikkola
105.	Team Kirsikat	Kirsi Herttua, Kirsi Penttinen
106.	MC Himmeli	Riikka Turtiainen, Terhi Laiho
107.	A-Girls	Anne Savolainen, Amy Morgan-Yrjölä
108.	Team PiuSan	Sanna Kippilä, Piuska eskola
109.	Team Liukkowitch	Mika Liukkonen, Virve Liukkonen
110.	Gloria Victis	Salla Lehto, Outi Nylund
111.	SpeleoTeam	Miri Pihlaja, Velma Aho
112.	Team Kotkas	Saija Kotkas, Karlos Kotkas
113.	Jedan Ritarit	Akseli Escartin, Noora Salin
114.	TT-Team	Tiina Hirvonen, Tarja Ollikangas
115.	Vuokko	Anna-Liisa Vuokko, Tiina Käpylä
116.	Team LuKi	Kirsi Pukkila, Riikka Häyrinen
117.	Imatran Impi ja Ruokolahden Eukko	Johanna Eiramo, Kirsi Lifländer
118.	PostiPatet	Sari Pohjoinen, Maija-Leena Hulkkonen
119.	Viertolan Vimma	Laura Minkkinen, Kaisa Hietanen
120.	Teräsplaneetat	Tiina Teräs, Ari Björlin
121.	Oopsie Daisy Sisters	Maija Huhtala, Anna Liimatainen
122.	PG-tytöt	Jaana Heikkilä, Sofia Lindholm
123.	Team John Rambo	Raija Holmi, Johanna Räty
124.	TeeTee	Teemu Teinilä, Tina Teinilä
125.	Täystuho 3	Mikko Lankinen, Johan Miettinen
126.	SuoDoku	Jari Laakso, Jari Niskanen
127.	Tehotytöt	Heini Salo, Pinja Koski
128.	Perässä hiihtäjät	Minttu Sinkkonen, Jarkko Kuiri
129.	Team Pepino.fi	Antti Mäkinen, Saija Mäkinen
130.	Ryhmä Rämä (RR)	Elina Kunnari, Isa-Anniina Hiltunen
131.	InnoFit	Hanna Saaranen, Arhi Leveelahti
132.	Kuumat aallot	Marja Nores, Sari Pitkänen
133.	Team FLB	Tuomas Oksanen, Antti Halonen
134.	SC RIKA	Riikka Lahti, Kaisa Tamminen
135.	Hackfleischnudelauflauf	Olli Leppänen, Jouni Hakala
136.	Team Sitso	Sami Laitinen, Patrick Nordberg
137.	Charmikkaat	Miika Forsberg, Charlotte Lindwall
138.	Veturi ja perävaunu	Kaisa Ekqvist, Leena Aaltonen
139.	BA-nallet	Sanna keskioja, Sailaritta Vuorisalo
140.	MaxiMints	Eeva Sunnari, Taija Romppanen
141.	Vyöryvät taistelumanaatit	Anni Lähteenmäki, Heidi Sinisalo
142.	Pylleröt	Anna Kallio, Heli Hakala
143.	PeräpäänPonnistus	Mimmu Slotte, Samuel Jana, Nicholas Jana
144	Team Sienestäjät	Janne ja karoliina Snellman
145.	Tuhlarit	Evgenia Molotova, Anu Virtanen
146	Ihan pihalla	Minna Talvitie, Juha Vesamäki
147.	PoroKarhut	Heli Suhanko, Ksenia Vdovina
148.	Karhukopla 6364	Olli-Pekka ja Jaana Vesamäki
149.	Norppa ja kiiski	Hanna Siven, Tiia Kiiski
150.	Team Phoenix	Mikko Syrjänen, Tero Tiainen
151.	Team Gibbonit	Hanna-Mari Ruotsalainen, Taina Tuomola
152.	team hymy veikot	Tomi Rissanen, Juha Kuusela
153.	A&A	Aku Varamäki, Anu Iso-Koivisto
154.	Team Ankka	Eeva Minkkinen, Reetta Ahola
155.	Team Snack	Matilda Carlson, Mirjami Rustanius
156.	Maitohappo	Heta Niskanen, Outi Honkanen

Ö till ö 2012

Kirjoittelen tämän stoorin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Ö till ö oli ja meni. Päivää odotettiin ja pelättiin pitkään, kisaa kun ei turhaan mainosteta yhtenä maailman haastavammista yhden päivän kisoista. Nimensä mukaisesti kisassa liikutaan saarelle toiselle. Lajit ovat juoksu ja uinti. Yhteensä kisassa käydään parillakymmenellä saarella. Juoksua on lähes 60km ja uintia 10km. Märkäpuku on pakollinen varuste ja kulkee suurimman osan matkasta ainakin osittain päällä. Ö till ö on turvallisuussyistä parikisa.

Saimme kuulla kesän korvilla, että pääsisimme peruutuspaikalle kisaan. Varsinaiset paikat jaettiin vajaassa puolessa tunnissa tammikuussa, mikä tuleviin kisoihin halajavien on syytä pitää mielessä. Jonkin tovin mietimme, lähdemmekö mukaan, sillä puutteita taidoissa oli siinä vaiheessa enää hankala korjata. Päätimme lähteä, vaikka tiedostimme maaliin pääsyn olevan muuta kuin itsestäänselvyys. Olihan siinä kesä aikaa hankkia märkkäri, miettiä apuvälitarpeita ja hioa veteen menoa sekä sieltä nousua. Avovesiuinnista aiemmat kokemukset kun olivat nollan luokkaa mökin saunauinteja lukuun ottamatta.

Kisassa olosuhteet eivät kuitenkaan olleet ihan samaa luokkaa kuin missä oli tullut treenattua. Erityisesti ensimmäinen ja samalla kisan pisin uintipätkä oli tänä vuonna ilmeisesti poikkeuksellisen hankala. Vastatuuli oli melkoinen ja korkeat aallot tekivät rytmiin pääsystä haasteellista. Ensimmäisten vetojen aikana ehdin jo pelätä, että paniikki iskee,  kun syke taisi olla kauhusta tapissa. Pakotin itseni jatkamaan vaparilla, vaikka mieli olisi tehnyt vaihtaa rintauintiin, kun aallot löivät päälle. Melko pian sain kuitenkin rytmistä kiinni, eikä aaltojen heittely enää suuremmin häirinnyt. Uinnin alkaessa sujua huomasin myös, että vesipätkistä oli tulossa minulle todella löysiä ja tehot olivat treenejäkin oleellisesti alhaisemmalla tasolla.

Ensimmäiseltä uintipätkältä noustessamme oli selvää, että kiire tulee, jos lähellekään maalia meinataan. Liian hitaasti liikkuvat heitetään cut off –pisteillä ulos kisasta. Juoksuvauhtimme oli kuitenkin hyvä ja saimme kurottua ensimmäisillä juoksupätkillä aikaa kiinni. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä vedessä vauhti pysähtyi. Ero tavoiteaikaamme nähden rupesi olemaan kolmen tunnin kisaamisen jälkeen jo niin suuri, että kisan tiedettiin jäävän varmuudella lyhyeksi.

Ennen cut offia ehdimme kuitenkin nähdä monenlaista saaristomaisemaa. Ylimmäksi mieleen jää todella kirkas vesi rakkolevineen ja meduusoineen. Maaliin olisi toki mielellään siirtynyt muulla kuin laivakyydillä, mutta tuossa vastatuulessa se tuskin olisi ollut tällä kunnolla mahdollista. Maaliin pääsi n 60% startanneista. 

Ennen kisaa olin sitä mieltä, että tapahtuma jäisi osaltani ainutkertaiseksi kävi miten kävi. Enää en ole kuitenkaan tästä niin varma. Mahdollista seuraavaa kertaa varten osaisin ainakin valmistautua paremmin. Samoin on selviö, että kestävyys ja sitkeys ei tuossa(kaan?) kisassa korjaa puuttuvia taitoja, eivätkä tasoerot pienene rasituksen myötä. Kisaan ja maaliin aikoville myös vinkkaan, että aallokkouintia kannatta kokeilla jo  kotikulmilla, jollei lajista ole kokemusta. Ei tarvitse sitten kisassa yllättyä, jos ei ota sujuakseen.

Kisajärjestelyt pelasivat loistavasti. Myös kahden päivän täysihoito oli luksusta – kisamaksuun kuului kaikki se, mitä kahden päivän saarilla oleiluun liittyi hotelliyöpymisistä alkaen. Eikös Suomenkin pitäisi saada tällainen saariseikkailu?

MM-Rogaining 24h

2012 Prebuz Tsekki

Sain houkuteltua mieheni mukaan Tsekkeihin rogaining kisaan ja niin ilmoittautuminen laitettiin sisään jo viime vuoden lopulla. Toiveissa oli että sitkeääkin sitkeämpi juoksijan polvi hellittäisi ja pääsisin taas aloittelemaan lenkkeilyn. Toisin kuitenkin kävi. Polvi kuntoutui loppukeväästä mutta koko kesä meni käytännössä sairastellessa mitä sitkeämpiä räkätauteja. Joten lähdin matkaan hiukan pelonsekaisin fiiliksin, kuinka pitkälle sitä jaksaa ja kuinka polvi kestää pitkän rasituksen?

Matkaan lähdettiin ystävien kanssa  30.8 Prahan aamulennolla. Lentoasemalla samaan koneeseen oli tulossa myös joukko muita tuttuja rogaining-harrastajia, joten iloisissa fiiliksissä odottelimme koneeseen pääsyä. Lentomatka taittui nopeasti univelkoja kuitatessa. Kentältä haimme vuokra-auton ja lastasimme kaikki ”kevyet käsilaukkumme” pösön kyytiin. Suunnaksi otimme Karlovy Varyn ja Europenzion majapaikkamme.  Hyvässä seurassa ajomatka eteni hilpeästi, mitä nyt muutaman kerran jouduin takapenkiltä kommentoimaan sen teknisen navigaattorin ohjeita vastaan saaden lempinimen takapenkin navigaattori…

Päästessämme perille, minulle selvisi miksi sähköpostikyselyyni aamupalan ajasta ei oltu vastattu. Meidät vastaanotti paikan emäntä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, joten jouduin kaivelemaan muististani Frau Siitosen vuosien takaisia saksan oppeja pikavauhtia… Huoneet saimme kuitenkin ja aamupalankin sovittua jo kello seitsemäksi kisa-aamuksi. Sitten olikin jo vuorossa ruokapaikan etsiminen. Päätimme pysähtyä ensimmäiseen isoon kauppaan, jonka yhteydessä oli ravintola. Ihmetykseksemme kukaan ei puhunut englantia, eikä saksaa ja kaikki ruokalistat olivat paikallisella murteella kirjoitettuja. No, kun on nälkä, niin homma onnistuu tavalla tai toisella. Kokeiltiin ensin sanaa pasta ja näytimme hyvin kysyviltä. vastaus oli käsien levittelyä. Paikalle saapui nuori mies joka tiesi kysyä ”pasta? Makaroni? Soossi? ” ja kohta oli lautasella iso läjä spagettia ja kastiketta. Jälkiruoaksi otettiin kipot banaaninpaloja, suklaakastikkeella ja kermalla. Näin hyvällä tankkauksella olikin sitten hyvä lähteä käymään kisapaikalla noutamassa  materiaalit.

 

 

                                               Kisakeskus sijaitsi niityllä Prebuzin-kylän kupeessa 

 

Perjantai aamu valkeni pilvisenä, aavistuksen sateisena ja koleana.  Heti aamupalan jälkeen suuntasimme kohti kisapaikkaa. Kartat jaettiin klo 9.30 ja kuinka ollakaan onnistuimme juoruilemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saimme kartat ihan ensimmäisinä. Sitten alkoi radan suunnittelu ja pähkäily. Mistä saa eniten pisteitä? Missä pääsee vähimmällä mahdollisella nousumäärällä? Maasto kun oli aika ”kumpuilevaa”. Lähdimme suunnittelemaan rataa n.65km mittaiseksi. Saimmekin aikaan hyvän kiepin kartan yläosaan, jolloin olisimme vierailleet myös Saksan puolella. Passi kuuluikin pakollisiin varusteisiin, pillin ohella. Sitten mieheni huomasi että eteläpuolelta saikin paremmin pisteitä ja niin koko suunnitelma meni uusiksi. Saimme aikaan lopulta oivan suunnitelman, joka oli mitoitettu juuri nollakuntoisen kuntokapasiteetille sopivaksi. Tarjolla oli lopussa sekä oikaisumahdollisuuksia että lisärastien hakua fiiliksen ja jäljellä olevan ajan mukaan.  Suunnittelun ohessa söimme, ah, niin maistuvan chili con carne retkimuona-aterian lounaaksi.

Kellon lyödessä 12.00 monisatapäinen lauma innokkaita rastinetsijöitä säntäsi matkaan kukin omille reiteilleen. Me lähdimme matkaan reippaasti kävellen suunnaten kohti etelää . Pari ensimmäistä rastiväliä meni taas 1:40000 mittakaavaan totuttelussa ja tarkistellessa miltä kartan kuvaus näyttää maastossa. Pienet sadekuurot siivittivät alkumatkan taivallusta. Alku sujui siis hyvin ja maasto oli hienoa ja vaihtelevaa mutta hyväpohjaista. Viides rasti palautti meidät sitten taas maanpinnalle. Ojien risteys keskellä tasaista pöpelikköä. Tulimme hallitusti aivan rastin viereen mutta rastia ei löytynyt ojan risteyksestä. Himpura soikoon. No, tarkistimme ojan hiukan alempaa. No ei, kyllä sen täytyy olla siellä mistä tultiin. Palasimme toista reittiä takaisin ja kas siinähän se rasti olikin 20m siitä missä kävimme ensin mutta somasti piilossa ison juurakon takana alhaalla puskassa. Totesimme että kartasta puuttui myös se toinen oja aivan rastiojan vierestä, mille tulimme ensin. Tämä vartin kierros aiheutti pientä manailua ja pisti takaraivoon vilkkumaan varoituksen, yön alavien paikkojen rasteja varten…

 

 

Matka jatkui tasaista vauhtia luovien pitkin rinne niittyjä, polkuja, teitä ja metsää. Yhden kylänkin läpi marssimme ja voi hyvät hyttyset minkä värisiä taloja siellä oli. Kuuden aikaan illalla pidimme ensimmäisen tauon ja istahdimme polkujen risteykseen lepuuttamaan ja ravistelemaan hiukan jalkoja. Samalla söimme hiukan eväksiä,  pikku lihiksiä ja mustikkakeittoa. Että maistuikin hyvältä. Viritimme myös otsalamput valmiiksi päähän. Pimeys laskeutui noin puoli kahdeksan pintaan ja päivänvalossa/hämärässä ehdimme vielä hakea muutaman rastin.

Sitten laskeutui synkkä hämäryys ja metsässä ei nähnyt enää lukea karttaa, joten sytytimme valot. Ja kas lupine syttyi mutta toinen halpis versio ei. Kotona lamput tsekattiin, purettiin ja ladattiin ja kaikki toimi ok. Mutta nyt toinen ei pihahtanutkaan… voihan perjantai- ilta… ja tuleva yö. Varalamppuja emme ottaneet mukaan koska niiden tehon olisi pitänyt olla lupinen tasoa, muuten niistä ei olisi ollut mitään hyötyä. No siinä sitten viritimme lampun mieheni päähän ja minä rullasin kartan ja kompassin reppuun ja keskityin tarpomaan vielä perässä kun jotain näki. Järkevät olisivat ehkä harkinneet keskeyttämistä mutta mehän emme halunneet antaa periksi, ainakaan vielä.

Alussa pohdimme hyvää etenemistapaa. Poluilla ja avoimilla alueilla pystyimme kävelemään vierekkäin mutta maastopätkät olivatkin sitten hiukan haastavampia. Pienen pähkimisen ja muutaman manailun ja kaatumisen jälkeen päädyimme kulkemaan maastopätkät tiukasti käsi kädessä ja kylki kyljessä. Tiheimmissä kohdissa oli hiukan hankaluuksia luovia puiden välistä.  Mieheni suunnisti tosi sujuvasti peukalokompassi  ja kartta vasurikädessä ja vaimo oikeassa kädessä.

Olimme lähestymässä maratonin kohtaa kun eteen tuli aitaus aivan kartan eteläreunassa. Aitausta ei luonnollisesti oltu merkattu karttaan. Enempää ei voitu lähteä kiertämään (kartalta ulos ja pimeässä), joten päätimme oikaista aitauksen läpi, koska siellä ei näkynyt  mitään liikettä. Ensimmäinen aita sujui hyvin. Mieheni  laittoi kartan aitalangan päälle painoi ja niin minäkin pääsin siitä ”sulavasti” yli. Aitauksessa näkyikin sitten valtavia passelikasoja ja samanmoisia sorkanjälkiä… nielasimme syvään ja tähyilimme pimeyteen etsien kiiluvia silmäpareja. Pääsimme kuitenkin toiselle aidalle ja huokasimme helpotuksesta. Tämä aita oli kuitenkin hiukan korkeampi. Mieheni laittoi taas kartan ja painoi langan alas. Toisen koiven sain yli mutta sitten pohje hipaisi alempaa lankaa ja sain sellasen tällin että sinkosin aidan yli suoraan pusikkoon päistikkaa antaen myös miehelleni vauhtia ja hän koki saman kohtalon. Sieltä pusikosta itseämme keräillen totesimme a) onneksi ollaan aidan oikealla puolella ja b) onneksi lamppu ei hajonnut siinä rytäkässä c) kaikki paikat oli ehjinä  ja sitten tuli nauru… Hirnuimme oikein kunnolla että tuosta olisi saanut mainion pätkän parhaisiin kotivideoihin…

Matka jatkui ja tien laidan kuljetusta odottavat puunrungot olivat oiva paikka pitää välillä taukoa ja ihailla pimeyttä ja lampun valossa tippuvia sadepisaroita… Keli oli todella pimeä ja sumuinen, joten lampullakaan ei nähnyt kovin pitkälle. Jos lamputtomuudestani voi löytää jotain hyötyä niin se että pystyin erottamaan pimeydessä paremmin metsän ja aukkojen rajat. Suunnistukseen pystyin osallistumaan sen verran että katsoimme rastilla yhdessä seuraavan välin, joten pystyin varmistelemaan että mäet nousevat meidän reitin oikealla puolella. Eksyminenhän olisi suorastaan kruunannut yön. 

Pimeyttä vain riitti ja riitti. Välillä meitä vastaan tuli muita kisaajia mutta pitkät pätkät oli tarjolla vain pimeyttä. No, tosin törmäsimme matkalla myös peuraan ja jättisammakkoon. Aamulla neljän jälkeen tapasimme yhden uus-seelantilais naispariin, joista toinen kysyi halusinko lainata hänen varafikkariaan.  Kun etenemisemme näytti hänen silmissään hiukan hankalalta. Vastasin luonnollisesti kyllä ja viimeinen puolitoista tuntia pimeätä sujuikin sitten jo ihan eri mallilla. Päivän valkeneminen oli ihana hetki, suorastaan juhlallinen. Tosin Mr Hyde iski isolla kädellä heti kuuden jälkeen aamulla. Tarjolla oli suoraakin suorempaa metsätietä ja siitä pisto suolle neljännelle ojalle.  Mieheni pyysi laskemaan ojia ja pystyin laskemaan kokonaista kaksi ennen kuin menin sekaisin… Ilmassa oli havaittavissa selkeää väsymystä. Pitkällä tievälillä alkovat rakotkin sitten tuntua ihan eri malliin ja joka askeleella sattui. Pimeällä siiheen ei kiinnittänyt huomiota samalla tavalla koska piti pystyä keskittymään vain siihen etenemiseen.

 

                                                                          Askel painaa jo...

 

Juoma alkoi olemaan lopussa ja jouduimme tekemään kiepin vielä vesipisteelle.  Neste virkistytti menoa sen verran että jaksoin punnertaa lopun nousut. Rakkojen puhjettua meno oli sangen vaivalloista ja päätimme jättää yhden rastin väliin ja punnersimme maaliin ajassa 22h45min. Maalissa itketti ja nauratti samaan aikaan. Saimme kerättyä 1760 pistettä ja matkaa kertyi aika lailla tasan 80 km ja nousua laskin kartasta 2130m. Tuloslistassa komeilimme sekaveteraanisarjasssa sijalla 26 (57 joukkuetta) ja kaikista kisaajista sijalla 195 (333 joukkuetta). Olimme ylittäneet tavoitteemme roimasti ja olo oli kaikista kolotuksista huolimatta suorastaan euforinen. Ja kylläpä pasta bolognese maistui taivaalliselta Hash Housessa muiden kisakavereiden kanssa. Ruoan jälkeen suuntasimme pikaisesti autolle ja kohti majapaikkaa. Unta ei juuri tarvinut odotella. Nelisen tuntia lepoa ja illalla sitten lähdimme tönkköjaloin vaappumaan  muiden suomalaisten kanssa ulos syömään.

Sunnuntai aamusta vilkutimme Karlovy Varylle ja suuntasimme kohti Prahaa. Teimme Prahassa pienen kävely/ ostoskierroksen ja kävimme syömässä. Pizzeriassa oli ihana puilla lämmitettävä pizzauuni ja pizza maistui taivaallisen hyvältä. Sitten alkoikin jo olemaan aika lähteä kotimatkalle. odotusajat kentällä kuluivat leppoisasti kisajuttuja turisten ja tuota pikaa olimmekin sitten taas Suomessa. Olipa aivan mahtava reissu kaikkine kommelluksineen ja erityisesti mieltä lämmitti oma jaksaminen ja polven kestäminen. Mieheni sanoin:” Tulipahan sitten käveltyä käsi kädessä monen vuoden edestä”.

Virva-Hiutale, miehensä  Corn –Flakesin kera  :o) 

Rokua Geopark Challenge 24h 20.-21.7.2012

kuva Tapani Launonen

Kohta jo kuukausi on kulunut ensimmäisestä vuorokauden pituisesta seikkailukisasta. Niin mahtava oli kokemus, että päivittäin palaa mieleen pätkiä sieltä täältä. Mahtavaksi kokemuksen teki ennenkaikkea meidän mahtava tiimi, Krista (Pellon paikallisradio) ja Soile (vahva dieselfillaristi) ja minä. Soilen kanssa tunnettiin jotenkuten ennen kisaa ja Kristan tapasimme molemmat vasta torstaina kisapaikalla. Lieneekin ollut meille hyväksi ettemme etukäteen tunteneet, niin sujuvasti kisailimme. Kuka tahansa ei edes 24h kisaan lähtisi, joten yhteistä hulluutta oli luvassa. Meidän jengillä synkkasi todella hyvin, tutuistuimme ja haikein mielin erosimme kisan jälkeen.

Kisan alun prologit Vaalassa olivat mukavan vaihtelevia ja jokaisella niistä oli oma questinsä. Hyppy veteen, laskeutuminen sillalta - veteen ja valokuvavihjeiden etsiminen, niistä koostuivat prologien questit. Uiminen voimakkaasti virtaavassa vedessä oli niinikään mukavaa puuhaa aurinkoisessa kelissä. Hyvin kostea oli kisan alku, kun startti vielä oli triathlon-tyyliin uintia.

Melomaan lähdimme Vaalasta Manamansaloon. Tuttu paikka 80-luvulta Kainuun rastiviikolta, jossa minä kävin jo ennekuin kisasiskot olivat edes syntyneet :) Ikäero ei tosin meitä matkalla vaivannut. Krista ja Soile meloivat Star Duolla ja minä yksiköllä. Tytöillä oli tuulen kanssa välillä hieman hankaluuksia ilman peräsintä. Yksikössä oli sentään evä ja nautiskelin aalloista täysin rinnoin. Välillä onnistuin saamaan kunnon surffinkin alleni, aivan mahtavaa. Pitkien selkien ylityksissä välillä tuntui, ettei matka edennyt mihinkään, ranta vaan oli yhä ja yhä yhtä kaukana.

Kuostonsaari oli upea paikka. Laavu ja nuotiopaikka ja puucee – ylellistä. Sinne pitää joskus mennä uudelleen telttailemaan tai talvella eräilemään. Kuvittelimme jos vaikka kaikenlaisia reissuja mielissämme :) Uskomattoman upeita hiekkarantoja sillä saarella oli.

Jauhelihakeitto Kassu Halosen taidetalolla maistui taivaalliselta ennen pyöräilyosuuksien alkua. Vaihdettiin vaatteet ja täytettiin kiulut. Olin unohtanut mökille pyöräilyhousut ja toisen kamelin. Joten kameli täyttyi pelkällä vedellä, joka meinasi koitua kohtaloksi. Onneksi oli muuta energiaa lisäksi.

kuva Tapani Launonen

Pellon paikallisradio Krista laitettiin uskaliaasti ainoana lappilaisena kokeilemaan Suopungin heittoa. 3x3 yritystä ei tuottanut toivottua tulosta, joten pikkuinen lisälenkki fillareilla jouduttiin tekemään. Se ei meitä haitannut, meillä oli hyvä draivi menossa ja huippu veturi fillaroinnissa, Soile.

Tervahautoja riitti noilla seuduilla. Usemapikin rastipiste oli vanha tervahauta eli miilu.

Kristan nimitin Pellon paikallisradioksi siksi kun fillariosuuksilla perästä kuului suomipoppia ihan yhtenään. Lauleskeltiin yhdessä ja pysyttiin hyvin hereillä. Tunnusbiisiksimme valikoitui ”enemmän trioo ku sooloo”.

kuva Tapani Launonen

Sitten se saakutin CP18. Yön hämärinä tunteina en onnistunut meitä kartoittamaan CP18:lle ja se koitui meidän kohtaloksemme ja harmitukseksemme. Gps:stä jälkeenpäin katsellessa huomasimme itsekin kuinka paljon pieleen meni. Suunnistus on jossittelua ja nyt vasta jossiteltiinkin. Mutta turhaa se on, ei se sitä miksikään muuta. Näin kävi. Ensi kerralla ei käy.

CP18 olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen paikka, hiekkasärkän päässä. Kun ei sitä löydetty, päätettiin jättää se väliin. Olimme siinä uskossa, että siitä saamamme rangaistus olisi maksimissaan yksi tunti. Ei ollut. Kapteenina minun olisi pitänyt perehtyä sääntöihin paremmin. Kun en ehtinyt, niin olisi pitänyt nakittaa se jollekulle toiselle. No, ensi kerralla. Rangaistus moisen rastin väliin jättämisestä oli osuuden huonoin aika plus yksi tunti. Jep, ei siitä sitten sen enempää.

Rastin väliin jättäminen harmitti jonkin aikaa. Ei kuitenkan kauaa, iloinen mieli palasi pian ja paikallisradio aloitti ohjelmansa pitkällä fillariosuudella. Lossilla päästiin ajelemaan miesten kärkijoukkueiden kanssa. Höh, ei ne kuvaajat siellä meitä varten olleetkaan...

Viimeiset 30km trekkausta oli maastoltaan ja maisemiltaan ihan parhaassa mahdollisessa paikassa, Rokuan Geoparkissa. Aivan mahtavia maisemia, upeaa laskeutua näkötornista ja tallustella hiekkakankahilla – ah! Loppumatkan hauskuuden Kristalle ja minulle loi Soile, joka siinä vaiheessa juoksenteli kuin aropupu pientareella – kun kisaa oli käyty jo 24h! Soile sai hurjat kiksit fillaroinnista ja fiilis jatkui loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan kisailimme plus 25h ja sjoituksemme (kohtalomme) oli neljäs.

Kiitos ja kumarrus – tähän astisen elämäni upein seikkailukisa ikinä :)

Ellu

Ylistaron Multi-Sport Seikkailukilpailu 21.7.2012

”Salla. Lähtisin sun kanssa tonne kisoihin, jos oisin paremmassa kunnossa. Siellä on jopa rahapalkinnot, eikä yhtään naisjoukkuetta vielä ilmoittautuneena.” 

Laitoin tällaisen viestin Sallalle puolitoista viikkoa ennen kilpailun ajankohtaa. Olin haaveillut uudelleenaloittavani seikkailukilpailut kuntosarjalaisena lyhyellä matkalla. Edellisestä seikkailukilpailusta oli aikaa yli kolme vuotta, kun selkävaivat, raskausaika ja synnytys olivat estäneet osallistumista.

Ja yhtäkkiä Salla innostuu ja on oitis valmis lähtemään, mikäli kolmas jäsen saadaan joukkueeseen. Petra lupautuu vain vähäisen suostuttelun jälkeen ja ilmoittaudumme. Ei mene kuin päivä, niin kilpailuun on jo tulossa toinenkin naisjoukkue. Ja kolmas. ”Pahus, ajattelen. Nyt siitä sitten tuli totista meininkiä!” 

Lähtöviivalla on neljä kolmehenkistä naisjoukkuetta. Aamun kylmyydestä kertoo sinertävät huulet. Vesisateen jäljiltä ilma on raikas ja +14 astetta ei lämmitä edes mieltä. Jännitys vielä lisää sisäistä vapinaa.

Kilpailun aluksi on 5,5km lenkki siten, että joukkueella on käytössä yksi potkupyörä. Vauhti yhteislähdön seurauksena huimaa päätä ja mietin, että se saattaa vielä kostautua loppupuolella reittiä. Taktiikkamme on selvä; viimeinen ottaa pyörän, potkii ensimmäisen ohi ja jättää pyörän taas viimeiselle. Tulemme vaihtoon viimeisenä naisjoukkueena.

Sitten on vuorossa lähes 50km pyöräilyä. Onneksi Pohjanmaalla on tasaista ja minunkin pyörä rullaa. Saamme ensimmäisen naisjoukkueen kiinni jo osuuden alkupuoliskolla, mutta he pysyvät tiukasti perässä. Tasavauhtisuus loppuu siihen, kun toisella joukkueella on epäonnea kaatumisen, emitin tiputtamisen ja eksymisen seurauksena. Meillä menee hyvin Sallan suunnistaessa ja Petran ja Sallan vaihdellessa etupyöräilijän osaa. Otamme puolivälissä matkaa taas yhden joukkueen kiinni. Kilpasiskot saavat kuitenkin etumatkaa, kun teemme pienen suunnistusvirheen. 

Pyöräilyn jälkeen on 3km melonta, yksi meidän suurimmista vahvuuksista. Melonta tapahtuu intiaanikanootilla ensin vastavirtaan ja sitten myötävirtaan sama matka Kyrönjokea. Melontaan saamme vain kaksi melaa, joten minä ja Salla, paljon yhdessä meloneet, saamme puikot käsiimme Petran laskiessa rytmiä. Kokemuksesta on hyötyä, sillä ohitamme meloessa pyöräilyssä karkuun päässeen joukkueen ja menemme selvään johtoon. Ihmettelen melonnan ollessa loppusuoralla, mikä naisjoukkue on yksi vastaantulevista, sillä oli kuvitellut sijamme olevan melontaan lähtiessä vasta kolmas. Petra ja Salla vakuuttavat meidän olevan kärkiasemissa. Harmittavaisesti vain melontaosuus on niin lyhyt, ettemme pääse sen avulla tekemään tarpeeksi vahvaa etulyöntiasemaa seuraavalle rullaluisteluosuudelle.

Rullaluistelua on noin 10 kilometriä ja suunta on eestaas. Rastinleimaus paikalla hiihtäjätaustaiset, melonnassa ohittamamme Husqvarnan tytöt ottavat meidät kiinni ja suihkivat myös selvään johtoon. Rullaluistelun jälkeen on yllätystehtävänä frisbeen heittoviesti ja lopuksi potkulautailua 10x400 metrin urheilurata. Olemme frisbeen heittoon mennessä jo sen verran selvästi kärkeä jäljessä, että otamme loppusuoritukset tyynen rennosti.

En uskonut, että olisin jaksanut niin hyvin kuin jaksoin. Reilut 73 kilometriä neljässä tunnissa tuntuu todella hyvältä. Taskussa painava hopeamitali sitäkin paremmalta. Päivän mittaan aurinkoiseksi muuttunut keli vain lisää tyytyväisyyden tunnetta. Vapiskaa naiset, ensi vuonna tärähtää, sillä seikkailukärpänen puri armottomasti, taas!  

   

Suvi

PS: Kisassa oli GPS-seuranta. Sen ja muuta informaatiota löytyy tuolta: http://www.ykv.fi/