”Salla. Lähtisin sun kanssa tonne kisoihin, jos oisin
paremmassa kunnossa. Siellä on jopa rahapalkinnot, eikä yhtään naisjoukkuetta
vielä ilmoittautuneena.”
Laitoin tällaisen viestin Sallalle puolitoista viikkoa ennen
kilpailun ajankohtaa. Olin haaveillut uudelleenaloittavani seikkailukilpailut
kuntosarjalaisena lyhyellä matkalla. Edellisestä seikkailukilpailusta oli aikaa
yli kolme vuotta, kun selkävaivat, raskausaika ja synnytys olivat estäneet
osallistumista.
Ja yhtäkkiä Salla innostuu ja on oitis valmis lähtemään,
mikäli kolmas jäsen saadaan joukkueeseen. Petra lupautuu vain vähäisen
suostuttelun jälkeen ja ilmoittaudumme. Ei mene kuin päivä, niin kilpailuun on
jo tulossa toinenkin naisjoukkue. Ja kolmas. ”Pahus, ajattelen. Nyt siitä sitten
tuli totista meininkiä!”
Lähtöviivalla on neljä kolmehenkistä naisjoukkuetta. Aamun
kylmyydestä kertoo sinertävät huulet. Vesisateen jäljiltä ilma on raikas ja +14
astetta ei lämmitä edes mieltä. Jännitys vielä lisää sisäistä vapinaa.
Kilpailun aluksi on
5,5km lenkki siten, että joukkueella on käytössä yksi potkupyörä. Vauhti yhteislähdön seurauksena huimaa
päätä ja mietin, että se saattaa vielä kostautua loppupuolella reittiä.
Taktiikkamme on selvä; viimeinen ottaa pyörän, potkii ensimmäisen ohi ja jättää
pyörän taas viimeiselle. Tulemme vaihtoon viimeisenä naisjoukkueena.
Sitten on vuorossa lähes 50km pyöräilyä. Onneksi
Pohjanmaalla on tasaista ja minunkin pyörä rullaa. Saamme ensimmäisen
naisjoukkueen kiinni jo osuuden alkupuoliskolla, mutta he pysyvät tiukasti
perässä. Tasavauhtisuus loppuu siihen, kun toisella joukkueella on epäonnea
kaatumisen, emitin tiputtamisen ja eksymisen seurauksena. Meillä menee hyvin
Sallan suunnistaessa ja Petran ja Sallan vaihdellessa etupyöräilijän osaa.
Otamme puolivälissä matkaa taas yhden joukkueen kiinni. Kilpasiskot saavat
kuitenkin etumatkaa, kun teemme pienen suunnistusvirheen.
Pyöräilyn jälkeen on 3km melonta, yksi meidän suurimmista
vahvuuksista. Melonta tapahtuu intiaanikanootilla ensin vastavirtaan ja sitten
myötävirtaan sama matka Kyrönjokea. Melontaan saamme vain kaksi melaa, joten
minä ja Salla, paljon yhdessä meloneet, saamme puikot käsiimme Petran laskiessa
rytmiä. Kokemuksesta on hyötyä, sillä ohitamme meloessa pyöräilyssä karkuun
päässeen joukkueen ja menemme selvään johtoon. Ihmettelen melonnan ollessa
loppusuoralla, mikä naisjoukkue on yksi vastaantulevista, sillä oli kuvitellut
sijamme olevan melontaan lähtiessä vasta kolmas. Petra ja Salla vakuuttavat
meidän olevan kärkiasemissa. Harmittavaisesti vain melontaosuus on niin lyhyt,
ettemme pääse sen avulla tekemään tarpeeksi vahvaa etulyöntiasemaa seuraavalle
rullaluisteluosuudelle.
Rullaluistelua on noin 10 kilometriä ja suunta on eestaas.
Rastinleimaus paikalla hiihtäjätaustaiset, melonnassa ohittamamme Husqvarnan
tytöt ottavat meidät kiinni ja suihkivat myös selvään johtoon. Rullaluistelun
jälkeen on yllätystehtävänä frisbeen heittoviesti ja lopuksi potkulautailua 10x400
metrin urheilurata. Olemme frisbeen heittoon mennessä jo sen verran selvästi
kärkeä jäljessä, että otamme loppusuoritukset tyynen rennosti.
En uskonut, että olisin jaksanut niin hyvin kuin jaksoin.
Reilut 73 kilometriä neljässä tunnissa tuntuu todella hyvältä. Taskussa painava
hopeamitali sitäkin paremmalta. Päivän mittaan aurinkoiseksi muuttunut keli
vain lisää tyytyväisyyden tunnetta. Vapiskaa naiset, ensi vuonna tärähtää,
sillä seikkailukärpänen puri armottomasti, taas!
Suvi
PS: Kisassa oli GPS-seuranta. Sen ja muuta informaatiota
löytyy tuolta: http://www.ykv.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti