Kiskonjoki tarjoaa oivat puitteet melontaan. Reitti kulkee
läpi erämaajärvien, pitkin mutkittelevien järvenselkien sekä asumattomien
metsien siimeksessä maalaisidylliä unohtamatta. Reitin alkupää sijaitsee Enäjärvellä, josta
se kulkee Nummijärven ja Kurkelanjärven kautta
Kiskon Kirkkojärven pohjoispäähän. Järven eteläpäästä reitti jatkuu Kiskonjokea
pitkin Saarenjärven ja Latokartanon koskien kautta mereen. Meidän taipaleemme
loppui kuitenkin jo puolimatkassa Kiskossa, jonne matkaa kertyi noin 30km.
Tämä taisi olla viides vappu, jonka olemme viettäneet SnowFlakes-porukalla meloen. Tähän mennessä olemme kolunneet Vantaanjoen, Porvoonjoen sekä tämänvuotisen Kiskonjoen lisäksi Viron Soomaan. Pohjoisemmaksi vappumelontoja ei oikein uskalla suunnitella jääsyistä – Kiskonjoeltakin jäät lähtivät vasta viikkoa ennen reissuamme. Onneksi etelämmässäkin jokia vielä riittää, sillä vapun vietto meloen on kerrassaan mukava perinne, josta hetkeen tuskin luovumme!
Kiskonjoki valittiin tämän vuoden vappumelontakohteeksi läheisen sijaintinsa vuoksi, sillä vapunpäivän osuminen tiistaille mahdollisti vain 1.5-päiväisen retken. Melontakeikkamme alkoi Enäjärven Salmen sillalta, johon olin sopinut treffit paikallisen kanoottiyrittäjän kanssa. Suoriuduimme vesille yllättävän nopeasti, joten harjoitus on näemmä tehnyt tehtävänsä. Muistui kuitenkin elävästi mieleen se ensi kerta (meloen), kun Suvin johdolla kuivaharjoiteltiin otteita ennen vesille siirtymistä.
Enäjärvi on varsin erikoinen erämaahenkinen järvi loputtomine kiemuroineen. Kiitos s-mutkien, skumppakellunnat saatettiin ajoittaa myötätuulisiin pätkiin. Yöpaikkavaihtoehtoja meillä oli pari: Lauttavesi Enäjärvän loppupäässä sekä Raatosaari Nummijärven eteläpäässä. Jonkin tiedon mukaan Lauttavedellä piti oleman laavu, Raatosaaressa taasen vanha levähdys- ja leiripaikka.
Vaikkei Lauttavedellä laavua näkynytkään, päädyimme jäämään sinne, sillä muut fasiliteetit metsän keskeltä löytyivät. Erityisesti nuotiopaikka järven rannassa oli toivottu löytö kylmenevää yötä varten. Oli taas kerrassaan hauska ilta, jonka lomassa syntyi mm suunnitelmia talvikisan järjestämisestä sekä tarkennuksia melonta-alajaostomme pääsykoeriitteihin. Iltaa säestivät härkälinnut soidinmenoillaan, mikä äänistä päätellen vaikutti kylläkin enemmän eloonjäämistaistelulta.
Vapunpäivänä päästiin ehkäpä melontareitin hienoimmille osuuksille. Joki luikerteli metsän siimeksessä mennen välistä lyhyiden järvenselkein läpi. Matkan varrella oli kolme kantopätkää, joista pisin eli Kärkelänkosken kierto vei meidät idyllisiin maalaismaisemiin. Joella bongailtiin puolestaan kurkia, laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä ja hanhia. Väittipä joku nähneensä haikarankin.
Matkamme loppui Kiskoon. Reitin toinen puolikas täytynee käydä melomassa vaikkapa ensi vappuna.
Tämä taisi olla viides vappu, jonka olemme viettäneet SnowFlakes-porukalla meloen. Tähän mennessä olemme kolunneet Vantaanjoen, Porvoonjoen sekä tämänvuotisen Kiskonjoen lisäksi Viron Soomaan. Pohjoisemmaksi vappumelontoja ei oikein uskalla suunnitella jääsyistä – Kiskonjoeltakin jäät lähtivät vasta viikkoa ennen reissuamme. Onneksi etelämmässäkin jokia vielä riittää, sillä vapun vietto meloen on kerrassaan mukava perinne, josta hetkeen tuskin luovumme!
Kiskonjoki valittiin tämän vuoden vappumelontakohteeksi läheisen sijaintinsa vuoksi, sillä vapunpäivän osuminen tiistaille mahdollisti vain 1.5-päiväisen retken. Melontakeikkamme alkoi Enäjärven Salmen sillalta, johon olin sopinut treffit paikallisen kanoottiyrittäjän kanssa. Suoriuduimme vesille yllättävän nopeasti, joten harjoitus on näemmä tehnyt tehtävänsä. Muistui kuitenkin elävästi mieleen se ensi kerta (meloen), kun Suvin johdolla kuivaharjoiteltiin otteita ennen vesille siirtymistä.
Enäjärvi on varsin erikoinen erämaahenkinen järvi loputtomine kiemuroineen. Kiitos s-mutkien, skumppakellunnat saatettiin ajoittaa myötätuulisiin pätkiin. Yöpaikkavaihtoehtoja meillä oli pari: Lauttavesi Enäjärvän loppupäässä sekä Raatosaari Nummijärven eteläpäässä. Jonkin tiedon mukaan Lauttavedellä piti oleman laavu, Raatosaaressa taasen vanha levähdys- ja leiripaikka.
Vaikkei Lauttavedellä laavua näkynytkään, päädyimme jäämään sinne, sillä muut fasiliteetit metsän keskeltä löytyivät. Erityisesti nuotiopaikka järven rannassa oli toivottu löytö kylmenevää yötä varten. Oli taas kerrassaan hauska ilta, jonka lomassa syntyi mm suunnitelmia talvikisan järjestämisestä sekä tarkennuksia melonta-alajaostomme pääsykoeriitteihin. Iltaa säestivät härkälinnut soidinmenoillaan, mikä äänistä päätellen vaikutti kylläkin enemmän eloonjäämistaistelulta.
Vapunpäivänä päästiin ehkäpä melontareitin hienoimmille osuuksille. Joki luikerteli metsän siimeksessä mennen välistä lyhyiden järvenselkein läpi. Matkan varrella oli kolme kantopätkää, joista pisin eli Kärkelänkosken kierto vei meidät idyllisiin maalaismaisemiin. Joella bongailtiin puolestaan kurkia, laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä ja hanhia. Väittipä joku nähneensä haikarankin.
Matkamme loppui Kiskoon. Reitin toinen puolikas täytynee käydä melomassa vaikkapa ensi vappuna.
Oliko koskipätkiä?
VastaaPoistaEi sellaisia, mitkä olisi pystynyt laskemaan inkkarilla.
VastaaPoistaKukas sen haikaran spottas?
VastaaPoistaVai olikohan se sittenkin haikala?
VastaaPoista