SnowFlakesilta oli kisassa mukana 3,5 joukkuetta. (Puolikas
joukkue tarkoittaa, että yksi Snow Flakesien jäsen oli mukana oman kaverin
kanssa.) Kaksi joukkuetta kilpailu kilpasarjassa, ja yksi kuntosarjassa (ja puolikas tämän lisäksi kuntosarjassa).
Karttojen jako alkoi kello 8, joten herätyskello oli viritetty aikaisin
soimaan. Ei muuta kuin aamupuuro ja –sämpylä naamaan, kahvi mukaan ja autolla kohti
Karkkilaa pyörä peräkontissa.
Karttojen ja kisaohjeen jaon jälkeen teimme noin tunnin ajan
reittisuunnitelmaa ja päällystimme kartat valmiiksi. Sitten ei muuta kuin
varusteiden tarkistus ja lampsiminen kisan starttipaikalle. Kisa starttasi 1000
metrin juoksuosuudella urheilukentällä, josta jatkoimme suoraan kisan
ensimmäiselle juoksu- ja suunnistusosuudelle. Ilma oli tässä vaiheessa vielä
kuiva, vaikkakin kylmä. Toisaalta ravaaminen metsikössä, niin poluilla kuin
puskassa lämmitti jäsenet ihan mukavasti.
Kisan toinen osa oli pyöräilyosuus. Se sisälsi niin
maasto-osuuden kuin asfalttipintaista tieosuutta. Ensin pyöräilimme muutaman
rastin kautta Alhovuoren rinteille. Siellä pyöräreitti johdatti meidät ensin
toisen mäenrinteen päälle, josta leimauksen jälkeen poljimme vielä toisen
rinteennyppylän laelle. Toisen rinteen laella jätimme pyörät hetkeksi, ja
haimme rasteja jalkaisin sekä rinteen alta että päältä. Yhteensä talsimme
skimbarinteen ylös alas kolme kertaa. Auts, jalka raukat!! Kun olimme
selvinneet Alhovuoresta, jatkui matka muutamalle pyörärastille, joista toista
varten saimme edetä metsikössä pyöriämme kantaen tovin jos toisenkin.
Pyöräilyosuus päättyi melontaosuuden alkuun. Järven vesi oli
sopivan kylmää, tuuli nosti pieniä aaltopäitä ja kajakkien istuimet olivat jo
sopivasti märät. Ei muuta kuin vesille!! Alkuosuuden rastit vielä menivät,
vaikkakin sormista jo alkoi tunto häviämään. Loppupuolella melontaosuutta
reitti kulki pätkän jokiosuutta. Tämä osuus oli oikeastaan aika hauska, jos ei
oteta lukuun sitä että olo alkoi tässä vaiheessa olla jo hiukan kangistunut, ja
sormista tunto kadonnut. Joella eteneminen vaati hyvää kajakkiin
maastoutumistaitoa, sillä joen yli kaatuneet puunrungot olivat sen verran
matalalla, että niistä pääsi yli (tai siis ali) vain kajakin korkuinen esine.
Tällä jokiosuudella näki yhtä jos toista tyyliä millä noista puunrungoista
selvittiin. Tämä olisi voinut olla jopa hauskaa ... ellei olo olisi ollut niin
jääpuikkomainen.
Melontaosuuden lopuksi meloimme vielä järven poikki
kertaalleen. Tässä vaiheessa tuntui jo vahvasti se, miten kajakki vietti
oikealle – liekö tuulen vuoksi vai muutenkin. Joka tapauksessa järven ylitys
taisi meiltä mennä vain oikealta puolelta meloen. Perille rantaan päästyämme
olo oli (ainakin kirjoittajalla) niin jäinen, että oli lähellä että pystyin
yleensäkään enään jatkamaan kilpaa. Onneksi parini (Salla) oli hiukan
tehokkaampi kuin minä, ja suunnisti meidät vielä parille pyörärastille
melontaosuuden lopuksi. Itsellä pyöräosuus meni lähinnä kehoa lämmitellessä.
Kilpailun viimeinen osuus oli juoksuosuus, joka sisälsi mm.
Questin. Ennen juoksuosuudelle lähtöä vaihdoimme kuivat vaatteet, sillä täysin
likomärissä vaatteissa oleminen heikensi liikkuvuutta olennaisesti. Tähän tosin
paloi jonkin verran aikaa, ja muutama joukkue pääsi meidän ohitsemme. Harmi, sillä
se tarkoitti odottamista 1 rastin Quest osuudella. Questillä ylitimme joen
köysiradalla itseämme hilaten. Oman vuoron odottamiseen paloi sen verran aikaa,
että kerkesimme käydä tämän jälkeen vain yhdellä lisärastilla, jonka jälkeen
kipittelimme jo maalialueelle. Maalissa meitä odottelivat muut iloiset snoukkarit.
Elisa ja Anne sekä Elina ja Minna. Oheinen kuva onkin otettu juuri maaliin
tulomme jälkeen. Lämmin soppa ja mehu maistuivat kisan jälkeen mukavasti, ja
olokin lämpeni lisävaatteiden turvin.
Seuraavaksi snoukkarit suuntaavat No Limit seikkailukisaan.
Seuraa tarinaa, ja muista lukea kesäkuussa kuulumiset No Limit kisasta – joka
toivottavasti käydään lämpimämmissä olosuhteissa!
-Petra
-Petra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti