tiistai 22. toukokuuta 2012

Spring Adventure 2012 Karkkilassa

Noin viikko sitten (12.5.) pidettiin kevään/kesän 2012 ensimmäinen Multisport kilpailu Karkkilassa. Vaikka ennen kilpailua oli  nautittu etelä-Suomessa jo monista keväisen lämpimistä päivistä, sattui kilpailupäiväksi sateinen, tuulinen ja kylmä päivä. Mutta mutta, oloihin lienee sopeuduttava kun kyse on seikkailukilpailusta ulkosalla.

SnowFlakesilta oli kisassa mukana 3,5 joukkuetta. (Puolikas joukkue tarkoittaa, että yksi Snow Flakesien jäsen oli mukana oman kaverin kanssa.) Kaksi joukkuetta kilpailu kilpasarjassa, ja yksi kuntosarjassa (ja puolikas tämän lisäksi kuntosarjassa). Karttojen jako alkoi kello 8, joten herätyskello oli viritetty aikaisin soimaan. Ei muuta kuin aamupuuro ja –sämpylä naamaan, kahvi mukaan ja autolla kohti Karkkilaa pyörä peräkontissa.
Karttojen ja kisaohjeen jaon jälkeen teimme noin tunnin ajan reittisuunnitelmaa ja päällystimme kartat valmiiksi. Sitten ei muuta kuin varusteiden tarkistus ja lampsiminen kisan starttipaikalle. Kisa starttasi 1000 metrin juoksuosuudella urheilukentällä, josta jatkoimme suoraan kisan ensimmäiselle juoksu- ja suunnistusosuudelle. Ilma oli tässä vaiheessa vielä kuiva, vaikkakin kylmä. Toisaalta ravaaminen metsikössä, niin poluilla kuin puskassa lämmitti jäsenet ihan mukavasti.
Kisan toinen osa oli pyöräilyosuus. Se sisälsi niin maasto-osuuden kuin asfalttipintaista tieosuutta. Ensin pyöräilimme muutaman rastin kautta Alhovuoren rinteille. Siellä pyöräreitti johdatti meidät ensin toisen mäenrinteen päälle, josta leimauksen jälkeen poljimme vielä toisen rinteennyppylän laelle. Toisen rinteen laella jätimme pyörät hetkeksi, ja haimme rasteja jalkaisin sekä rinteen alta että päältä. Yhteensä talsimme skimbarinteen ylös alas kolme kertaa. Auts, jalka raukat!! Kun olimme selvinneet Alhovuoresta, jatkui matka muutamalle pyörärastille, joista toista varten saimme edetä metsikössä pyöriämme kantaen tovin jos toisenkin.
Pyöräilyosuus päättyi melontaosuuden alkuun. Järven vesi oli sopivan kylmää, tuuli nosti pieniä aaltopäitä ja kajakkien istuimet olivat jo sopivasti märät. Ei muuta kuin vesille!! Alkuosuuden rastit vielä menivät, vaikkakin sormista jo alkoi tunto häviämään. Loppupuolella melontaosuutta reitti kulki pätkän jokiosuutta. Tämä osuus oli oikeastaan aika hauska, jos ei oteta lukuun sitä että olo alkoi tässä vaiheessa olla jo hiukan kangistunut, ja sormista tunto kadonnut. Joella eteneminen vaati hyvää kajakkiin maastoutumistaitoa, sillä joen yli kaatuneet puunrungot olivat sen verran matalalla, että niistä pääsi yli (tai siis ali) vain kajakin korkuinen esine. Tällä jokiosuudella näki yhtä jos toista tyyliä millä noista puunrungoista selvittiin. Tämä olisi voinut olla jopa hauskaa ... ellei olo olisi ollut niin jääpuikkomainen.
Melontaosuuden lopuksi meloimme vielä järven poikki kertaalleen. Tässä vaiheessa tuntui jo vahvasti se, miten kajakki vietti oikealle – liekö tuulen vuoksi vai muutenkin. Joka tapauksessa järven ylitys taisi meiltä mennä vain oikealta puolelta meloen. Perille rantaan päästyämme olo oli (ainakin kirjoittajalla) niin jäinen, että oli lähellä että pystyin yleensäkään enään jatkamaan kilpaa. Onneksi parini (Salla) oli hiukan tehokkaampi kuin minä, ja suunnisti meidät vielä parille pyörärastille melontaosuuden lopuksi. Itsellä pyöräosuus meni lähinnä kehoa lämmitellessä.
Kilpailun viimeinen osuus oli juoksuosuus, joka sisälsi mm. Questin. Ennen juoksuosuudelle lähtöä vaihdoimme kuivat vaatteet, sillä täysin likomärissä vaatteissa oleminen heikensi liikkuvuutta olennaisesti. Tähän tosin paloi jonkin verran aikaa, ja muutama joukkue pääsi meidän ohitsemme. Harmi, sillä se tarkoitti odottamista 1 rastin Quest osuudella. Questillä ylitimme joen köysiradalla itseämme hilaten. Oman vuoron odottamiseen paloi sen verran aikaa, että kerkesimme käydä tämän jälkeen vain yhdellä lisärastilla, jonka jälkeen kipittelimme jo maalialueelle. Maalissa meitä odottelivat muut iloiset snoukkarit. Elisa ja Anne sekä Elina ja Minna. Oheinen kuva onkin otettu juuri maaliin tulomme jälkeen. Lämmin soppa ja mehu maistuivat kisan jälkeen mukavasti, ja olokin lämpeni lisävaatteiden turvin.


Seuraavaksi snoukkarit suuntaavat No Limit seikkailukisaan. Seuraa tarinaa, ja muista lukea kesäkuussa kuulumiset No Limit kisasta – joka toivottavasti käydään lämpimämmissä olosuhteissa!


-Petra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti