Jukolan Viesti Vantaan Hakunilassa 16.–17.6.2012

Niin siinä kävi, että metsässä oltiin ja poiskin sieltä selvittiin tuloksien kera, mikä on jo saavutus itsessään! SnowFlakesilla oli taas kaksi joukkuetta matkassa, toinen Venloissa ja toinen Jukolassa – ja kaikki tietenkin tyttöjä.

Viestiin lähdön valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin vuoden 2011 puolella minun, eli Suvin toimesta. Olin viimeisiä kuukausia raskaana ja halusin ilmoittautumiset pois alta ennen alku vuotta 2012, jotta ei sitten vauvan kanssa unohtuisi. Alussa näytti siltä, että saadaan joukkueet helposti kasaan ja varanaisiakin oli tarjolla. Mutta kuten aikaisempinakin vuosina, Jukolan lähestyessä ilmaantui myös vaivoja, jotka estivät osallistumista.

Venlojen osallistujina olivat Anu, Elina, Hannele ja Minna K. (juoksujärjestyksessä). Anu kokeneena suunnistajana pyysi aloitusta, koska ei ollut koskaan siinä ollut. Elina-konkari puolestaan toivoi alkupään osuutta, koska aikoi juosta myös Jukolan viestissä sukulaisjoukkueessa. Hannele oli ensimmäistä kertaa näissä bileissä. Metsästä tultua kysyin, että vieläkö jatkossa saadaan Hannele Jukolariveihin. Vastaus oli ”Katsotaan nyt”, sillä sen verran hampaankoloon oli jäänyt ensimmäisen rastin kiertely.  Mutta veikkaanpa, että Jukola -kärpäsen purema syyhyttää jo seuraavan vuoden Jämsä-Jukolaan valmistautuessa. Minna hälytettiin viime tingassa joukkueeseen puuttuvan Hiutaleen tilalle ja innoissaan hän lähti metsään, vaikka lomalta joutui palaamaan hiukan tarkoitettua aiemmin. Eikä kuulemma treeniä ollut alla juuri mitään. Venlat lähtivät numerolla 734 ja saivat hyväksytyn tuloksen ja sijan 962. Onnittelut koko porukalle helteessä juoksuista!

Suvi äijien keskellä ennen starttia.

Kohta starttaa!

Aikamoista lamppujen loistoa.

Jukola-joukkueen osuuksia jouduin muokkaamaan viimeiseen asti, sillä kaksi alkuperäistä jäsentä olivat vaivaisia ja siksi estyneitä tulemaan mukaan. Lopulta Kaisu lupautui kahdelle osuudelle ja näin ollen juoksi huikean n. 23km Jukola-radan – ja omien sanojensa mukaan matkaa kertyi kyllä reilusti enemmän kuin tämä!  Jukola -joukkueessamme juoksivat luetellussa järjestyksessä minä, Kaisu, Heidi, Anne, Aino, Kaisu ja Salla. Huomion arvoista on, että vuorokausi ennen kisoja kolme joukkuelaista tulivat ulkomailta paikan päälle; Kaisu Ruotsista, Salla Singaporesta ja Aino Uruguaysta. Ehkäpä aikaerosta johtuen Kaisu luuli olleensa tunnin pidempään metsässä kuin todellisuudessa olikaan ja sai muutkin uskomaan väitteeseensä!

Heidi kokeneena suunnistajana tuli metsästä päätään puistellen, kun koki olleensa pihalla kuin lumiukko! Minä puolestani manasin yöosuudella sammunutta lamppua, jonka seurauksena jouduin tyytymään pikkuiseen kartanlukulamppuun ja peesauksen ihanuuteen! Anne tuli fiiliksissä pois metsässä, vaikka kuulemma ”pitäisi oppia vielä suunnistamaan ja kuntoakin saada lisää”, että homma hoituisi. Aino sanoi menneensä kohtalaisen suoraan, mutta kirosi Uruguayn mäettömyyttä, sillä Sipoonkorven mäet olivat olleet täyttä tuskaa. Salla vetäisi onnistuneen loppusilauksen joukkueelle ja lopulta maalissa joukkue oli sijalla 1103. Lähdimme numerolla 1042, joten vielä jäi alle tuhannen sijaan matkaa ja tekemistä, mutta tavoitteita pitää aina olla!

Kaikkien Jukola-osuuksien rastikartta sekä 4. osuuden kartta.

Kiitokset Jukola-joukkueellemmekin! Minulle ei riittänyt kaikkeni anto metsässä, vaan teltalle kuraisena ja urheilugeelin tahmeana saapuessani tiristin vielä ”viimeisetkin mehut” imettäessäni lapseni. Ja sitten vasta suihkuun! Tästäkin huolimatta oli nautinto olla taas paikan päällä, fiilistellä upeiden SnowFlakes – naisten kanssa kisoja ja juosta metsän katveessa!

-Suvi