Kilpailu käynnistyi muistisuunnistuksella. Joukkueet kerääntyivä keskellle viheraluetta, jonka reunamilla oli neljä taulua. Jokaisessa taulussa oli kartta, joihin oli kuhunkin merkitty yksi rasti (A, B, C tai D), jotka oli määrä hakea aakkosjärjestyksesä. Startti olikin mielenkiintoinen, kun joukkeet pinkoivat eri suuntiin ja kerääntyivät pian yhden pienen taulun äärelle. Meistä toinen sattui osumaan oikealle taululle ja saatoimme jatkaa siten heti kohti A-rastia. Kyynärpäät kuitenkin kävivät siihen malliin ja leimasimetkin revittiin käsistä, että mieluusti jättäydyttiin tässä vaiheessa peränpitäjien joukkoon.
Prologin jälkeen vuorossa oli jokimelontapätkä, missä melottiin lyhyehkö pätkä alavirtaan ja takaisin lähtöpaikalle. Saatiin helposti kiinni parit edellä mutkitelleet paatit. Meno olikin välillä kuin törmäysautoradalla, kun eri suuntiin matkalla olleet mutkittelevat paatit osuivat toisiinsa. Onneksi me kuitenkin vältyimme tältä hauskuudelta.
Sitten fillaroitiin vaihtelevissa maisemissa. Oli mukavaa kallioista metsäpätkää ja pientä metsätietä. Laskettelurinteen rastille valitsimme metsäreitin, mikä lyhensi matkaa rastille monella kilometrillä. Metsä vei kuitenkin vastapalkkioksi emittimme, jota pienen pohdinnan jälkeen todettiin olevan turha lähteä naaraamaan. Päätimme jatkaa loppuun asti kosketusleimauksilla, jotta tiedettäisiin noin suurin piirtein, miten pärjättiin.
Laskettelurinnerastilla päästiin mäkitreenin makuun. Naisten sarjassa mäki kivuttiin ylös kolmesti, mikä oli allekirjoittaneelle enemmän kuin riittävästi. Sitten jatketttiin taas pyörillä ja käytiin parissa aiemminkin kisoissa käytetyissä rastipisteissä. Selkiäkin alettiin saada kiinni siihen tahtiin, että emitin katoaminen alkoi jo hieman harmittaa.
Seuraavaksi suunnistettiin jalkaisin. Kickbike-osiokin oli muutettu juoksuksi, mistä seuraksena hippasen liikaa juoksua minun makuuni. Rastit löytyivät kohtuu hyvin ja yllätäen vaihtorastille pääsy aiheutti eniten haasteita. Olin nimittäin viemässä meidät viimeiseltä suunnistusrastilt suoraan rantaan toiselle melontaosuudelle, minne pääsi oikaisemaan rantapöheikön poikki. Puolessa välissä matkaa kohti melontarastia kuitenkin huomasimme, että vaihdossakin pitäisi käydä ja niinpä muutimme suunnitelmiamme lennosta.
Toisella melontaosuudella matkaa oli vielä vähemmän kuin ensimmäisellä. Sitten vuorossa oli ”wet run”, jossa haettiin kolme rastia. Rasteille pääsi kuivana siltoja pitkin, mutta uimalla matkan sai lyhenemään huomattavasti. Päätimme uida, mikä vaikutti hyvältä valinnalta, sillä tässä vaiheessa kanssamme samaa matkaa edenneitä joukkueita ei enää kisan aikana näkynyt.
Ennen ”city runia” vuorossa oli vielä kanootin kanto vaihtopisteelle. Roudasimme kanoottia ylösalaisin päittemme päällä ilman suurempaa näkyvyyttä mihinkään suuntaan. Onneksi ritti, että löysi kadulle ja käveli suoraan eteenpäin. Alkuasukkaalta saimme vielä varmistettua, että todellakin olimme marssimassa koulun suuntaan.
”City runissa” ravattiin Karjaan keskustaa ristiin rastiin. Rasteja haettiin niin puskista kuin junastakin. Maaliin selviydyttiin ajassa 6h 19min, joka ilmeisesti olisi toisessa tilanteessa tuonut osallistumisoikeuden uuteen kisaan :) Kiitosket Marialle mainiosta kisaseurasta sekä peesiavusta!
Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti