Evo multisport seikkailukisa 19.7.2014

Oma seikkailu-urani on ollut tauolla viimeiset kolme vuotta, joten olin iloinen kun uusi Snowflakes –jäsen Suvi P. kysyi minua kaveriksi ensimmäiseen seikkailukisaansa. Harmikseen Suvi joutui perumaan kisan kolme päivää ennen starttia loukkaantumisen takia. Onnekseni Ellu  lupautui innokkaana mukaan, sillä hän oli pohtinut tähän kisaan osallistumista.  Edellisessä varsinaisessa seikkailukisani olikin ollut Ellun parina. Naureskelimme ennen kisaa, ettemme varmasti joudu samanlaiseen melontaseikkailuun kuin Porkkalan niemellä, jolloin tuuli oli miltei myrskylukemissa ja aallot keikuttivat avokanoottiamme niin hurjasti, että kaatuminen oli lähellä. No, näköjään yhdessä seikkaillessamme saamme aina uusia melontakokemuksia extreme –olosuhteissa ja niin tälläkin kertaa.

Lammin Säkiä –niminen seura järjesti kisan tällä kertaa ja se pidettiin Evon metsäkeskuksen alueella. Aamu valkeni tälle heinäkuulle tyypillisenä aurinkoisena ja helteisenä. Aamukuudelta lähdin kotoa, jotta ehdimme kahdeksaksi Lammille materiaalien jakoon. Materiaalina olikin vain pyöräilykartta, suunnistus- ja melontakartat jaettaisiin matkan varrella. Pyöräilyä oli naisten kilpasarjassa 22 kilometriä ja reitti kulki pääosin hyväkulkuisia hiekkateitä. Kisa alkoi hauskalla ”alkuhässäkällä”, jossa joukkueelle jaettiin palapelin palasia, joista piti koota sprinttikartta. Haimme kuusi rastia nk. perhoslenkillä, jossa kahden rastin jälkeen palattiin aina lähtöalueelle leimaamaan.

 Kuva: alkuhässäkän palapeli eli teippaa-itse -sprinttikartta

Pyöräily sujui mainiosti ja Ellun kanssa toteutimme alkuperäisen suunnitelmamme mukaisen metsäreitin rastivälillä 3-4, jolloin pääsimme taluttamaan pyöriä ja itseämme puiden yli ja alta ja saimme teknistä pyöräilyharjoitusta juurakoissa metsäpolulla hämähäkinseittien verhotessa naamamme. Tällä rastivälillä kolme naisjoukkuetta saivat lisää etumatkaa meihin valitessaan pidemmän, mutta nopeamman reitin.

Pyöräilyn lomassa oli ensimmäinen quest, jota olimme kovasti odottaneet, koska halusimme päästä vilvoittelemaan ja arvelimme, että järven rantaan merkattu quest tarkoittaisi uimista. Heitettyämme frisbeegolfin kolme ”reikää” kymmenellä heitolla saimme neljä uimasakkokierrosta, mikä oli oikein virkistävää.

Seuraavana osuutena piti olla melonta, mutta kuntosarjalaiset olivat vielä melomassa ja melontakalustosta oli pulaa, joten pääsimme suunnistamaan 6,1 kilometrin etappia. Kiitin mielessäni loistavaa suunnistuspariani Ellua, joka suoritti loistavasti suunnistuksen suoraan rastilta toiselle, sillä itselleni aiheutti hämäystä sinällään normaalilta näyttävä 1:10000 suunnistuskartta, josta kuitenkin kaikki tiet ja polut oli poistettu ja osa  reittiväleistä oli peitetty. Nappasimme viime hetkellä mukaan pyöräilykartan ja vaikka se oli eri mittakaavassa (1:26000), kaikki tiet oli merkitty siihen, joten se osoittautui oivaksi apuvälineeksi. Viides rasti oli vilvoittava lähde, josta hörppasimme ehkä parasta vettä, jota olen koskaan maistanut, sillä sen verran hiki 30 asteen kelissä suunnistaessa tuli.  Suunnistuksen questillä pääsimme kantamaan tukkia 50 metrin matkan.

Kuva: suunnistuskartta - missä polut?

Melonnan vaihtoon tulimme toisena naisjoukkueena. Melonnan pituus oli 6 km ja kaksi rasteista oli maissa, muut kanootista käsin leimattavissa. Puoleenväliin melonta sujui mainiosti tyynellä järvenselällä kaksikkokajakilla, jonka jälkeen ihmettelimme, missä viidennen rastin oja on, kun järven länsipuolelle merkittyä ojaa ei millään löytynyt. Miesten kilpasarjan joukkue etsi samaa rastia meidän edellä, kunnes he totesivat, että melontakartassa toinen järvistä on peilikuvana kartassa. Höh, no niinpä olikin.  Saimme siis lisäkilometrin melontaa suunnatessamme vihdoin järven vastakkaiselle puolelle, josta etsimämme oja löytyi. Muistuipa tässä vaiheessa mieleen kilpailunjohtajan sanat ennen lähtöä: ”kaikki ei ole tänään sitä, miltä näyttää”. Kiitos ylimääräisen koukeron, sääennusteessa iltapäiväksi luvattu ukkosrintama alkoi lähestyä. Viidessä minuutissa taivas meni pilveen ja alkoi ukkostaa, salamoida ja sataa rankasti. Sinällään kastuminen ei haitannut, olimmehan jo uineet ja aluksi sade tuntui vain virkistävältä. Näkyvyys huononi koko ajan, sade piiskasi meitä ja tuntui, että ukkonen oli aivan päällä. Onneksi meillä oli enää yksi rasti hakematta ja sinnikkäästi meloimme rastin kautta vaihtoalueelle, jonne päästessämme hampaat kalisivat.

Toinen Team Snowflakes –joukkue eli Virva & parinsa olivat ukkosmyräkän aikaan suunnistamassa ja saivat kunnon salamasäikähdyksen voimalinjan alla, joten päättivät tulla suorinta tietä maaliin rankkasateessa.

Onneksi jäljellä oli enää loppuhässäkkä, jossa autonrenkaat piti järjestää kahden ympyrän kautta samaan järjestykseen ykkösestä neloseen niin, että ykkösellä numeroitu rengas oli ylimmäisenä. Vain yksi  rengas sai olla kerrallaan ilmassa. Järjestäjät joutuivat selittämään tehtävän kolmeen kertaan meille, kun horkassa emme ymmärtäneet tehtävän kuvausta. Aikaa tehtävään oli 2 min 45 sek ja ihmeen kaupalla selvitimme tehtävän vähän yli minuutissa ja juoksimme maaliin toisena naisjoukkueena leimaamalla ajassa 5 h 35 min 49 sek vartin ykkösjoukkueen perässä.

Saatuamme ulkoista ja sisäistä lämmikettä kuivien vaatteiden ja lihakeiton muodossa tuli hyvä fiilis kerrassaan mainiosti vietetystä heinäkuisesta lomapäivästä. Kiitos Ellulle mainiosta kisaseurasta. 

”Note to myself” seuraavaan seikkailukisaan: harjoittele suunnistusta kartalla, josta tiet ja polut poistettu ja treenaa kaksikkokajakilla sujuvaa kääntymistä.

Kaiken kaikkiaan Evo multisportkisa oli oikein hauska ja hyvin järjestetty, kiitos Lammin Säkiälle. Toivottavasti näemme mahdollisimman monta kisakumppania Snowflakes Seikkailussa 17.8. Kiljavannummella Nurmijärvellä.

Kisaraportin kirjoitti Kati