Taygetos Challenge on Kreikan Kardamilissa vuosittain järjestettävä trail running –tapahtuma. Tänä vuonna tarjolla oli 35km, 19km sekä 4km matkat, joista kaikissa kertyy myös mukavasti nousua ja laskua. Oman mittarini mukaan 19km:n reitillä nousumetrejä kertyi 945. Alusta vaihtelee helppokulkuisista poluista kivipäällysteisiin (lähes) Aatamin aikaisiin teihin sekä jyrkkiin louhikkoihin. Suurin osa reitistä olisi varmasti juostavaa, jos jaksaa kirmata kilometrikaupalla kymmenasteista nousua ja tekniikka riittää teknisiinkin pätkiin J
Matkaan lähdettiin noin sataviisikymmenpäisen osanottajajoukon voimin puoli ysin aikaan aamulla. Koska ulkonäöstä päätellen suurin osa juhlakansasta vaikutti suuremmiltakin atleeteilta, siirryin lähdössä suosiolla peränpitäjien joukkoon. Startista alkavaan kuuden kilometrin nousuun ei muutenkaan tuntunut tarpeelliselta sännätä liian kovaa. Lopun laskuvoittoisella pätkällä voisi sitten kirmailla, jos siinä vaiheessa siltä tuntuisi.
Rinnettä mentiin ylös kivipäällysteistä serpenttiinityyppistä polkua pitkin. Vauhti tuntui olevan porukalla melko kova ja ne harvalukuiset papatkin katosivat ohitseni horisonttiin henki vinkuen. Ei ollut mitään tarvetta liittyä näihin letkoihin, eikä näemmä tarvinnutkaan, sillä selkiä alkoi tulla vastaan jo ennen kuin nousu loppui, vaikka matkaa takana oli vasta kolmannes.
Alun nousun jälkeen reitti kulki muutaman idyllisen kapeakujaisen kylän lävitse ja niiden välissä hauskassa ”satumetsässä”. Sitten laskeuduttiin louhikkoista, kohtuu jyrkkää polkua alas rotkon pohjalle, mistä noustiin vastapuolen parin sadan metrin rinne ylös. Sen verran jyrkkää oli, ettei juoksuaskeleita tarvinnut ottaa montaakaan. Huipulta alas laskeuduttaessa seikkailtiin taas parin pikkukylän mutkittelevilla kapeilla teillä ja mahtuipa väliin pätkä hienoa nurmikkoista niittypolkuakin.
Noin kympin kohdalla alamäki jyrkkeni ja irtokivikkoinen alusta teki laskusta melko hidasta. Ajattelin, että ylämäessä ohittamani lössi painaisi tässä ohitseni, sillä edellisessä alamäessäkin monet tuntuivat hyppelehtivät kepeästi eteenpäin. Laskun loppupuolella pari miestä painoikin ohitseni, hengitys tässäkin vinkuen. Loppumatkan kuljimme kuitenkin yhtä matkaa, sillä sain heput kiinni seuraavassa, ja samalla viimeisessä, ylämäessä.
Reitin viimeiset neljä kilometriä olivat mukavan alamäkivoittoista. Polku mutkitteli suuremmaksi osaksi kivipäällysteisenä rinnettä alaspäin merta kohti lumihuiput taustalla. Muutenkin reitti oli kaikin puolin upea ja kun sääkin vielä suosi, kokemus ainutkertainen. Ja vaikkei ajalla niin väliä, se taisi olla 2.45h.
Kardamilin seutua suosittelee mielellään muillekin reissaajille. Vuoret sekä meri ovat lähellä, kylät autenttista, ruoka kohtuuhintaista. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja tuntuvat haluavan pyöristää maksuissa alaspäin – silloin kuin huolivat maksua ylipäänsä. Taygetos Challenge toi mukavan lisämausteen pääsiäisen viettoon alueella.
Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti