Lähdimme kiertämään rataa myötäpäivään. Pyörillä päästiin
helposti lähelle ensimmäisiä rasteja. Melko nopesti kävi selville, että tiimin
jäsenten suunnistustaidot olivat melkoisessa talvihorroksessa ja/tai kartta meille liian vaikea. Minä suunnistin meidät pyörällä holleille, mutta jalkautumisen jälkeen meno muuttui, sanoisinko,
epävarmaksi. Toki pyörälläkin tehtiin pari ylimääräistä rundia, mutta melko
pieniä sellaisia muuhun pörräämiseen verrattuna
Ihan kaikkia rasteja emme yrityksistä huolimatta löytäneet. Yhtä etsimme
yhdessä melkoisen lössin kanssa, mutta haravoinnin lomassa kuulimme, että
kyseistä rastia ei ollut löytänyt entinen maajoukkuepyöräsuunnistajakaan.
Päätimme siis mekin jatkaa kulkuamme eteenpäin. Toista
yritimme lähestyä pimeän jo tultua, mutta luontohavaintojen ollessa jatkuvasti
ristiriidassa kartan kanssa, jätimme senkin rastin väliin.
Juuri lamppujen sytyttämisen aikaan Merviltä puhkesi kumi
pyörästä jotakuinkin reittimme kauimmaisessa pisteessä. Hänen renkaisiinsa
sopivaa varakumia ei ollut mukana, joten pyörä jemmatiin puskaan ja jatkettiin matkaa. Jos
olisi ajateltu loppun asti, olisi molemmat pyörät kannattanut jättää matkan
varrelle, sillä pyörä-juoksukombo oli hippasen epäkätevä.
Parin rastin jälkeen Mervin lamppu alkoi enteillä akun hyytymistä, joten totesimme,
että on parempi siirtyä korvesta valaistuihin maisemiin ja jättää rastinhaku sikseen. Valoa haettiin Porvoon motarin varresta, missä tarjolla olleet
reitit olivat paikoin hyvin seikkailullisia. Puskaa, leveää ojaa ja sen sellaista.
Hauskaa oli kaikesta säädöstä huolimatta! Hyvä startti treenikauteen!
Salla
Salla